Hae
Katri Gruner

Kuinka usein teillä on parisuhdeaikaa?

Näin juuri facebookissa kiertävän tragikoomisen päivityksen ruuhkavuosista. Siihen oli lueteltu kaikki se, mitä arjessa olisi hyvä muistaa ja tehdä. Itse osasin hyvin samaistua päivitykseen, koska aikamoinen jonglööri tässä showssa saakin aika-ajoin olla! Ja sitten pitäisi muistaa, että en ole pelkästään äiti tai yrittäjä, vaan myös vaimo. Minun pitäisi näyttää arvostustani miehelleni sanoin ja teoin nyt, eikä sitten joskus, kun lapset ovat jo lentäneet pesästä, eikä meillä ole enää vuosiin ollut mitään yhteistä. Olen miettinyt johtuuko korkeat erotilastot juuri siitä, että arjessa parisuhteelle ei jää aikaa, eikä koskaan keskustella muusta kuin lapsiin liittyvistä asioista. Esimerkiksi siitä miten meillä menee ja onko kipinä yhä olemassa? Moni kokee varmasti, että välit viilenee, mutta siitä ei vaan koskaan puhuta, eikä niitä tilaisuuksia puhua pahemmin edes ole.

Kuva: Petri Mast

Itse myönnän, että vaikka parisuhde voikin hyvin, niin meillä pitäisi silti olla hieman paremmin suunniteltu  yhteisen ajan ottaminen. Onneksi meillä on ihana turvaverkko, joka auttaa lastenhoidossa tarvittaessa,  mutta lähinnä tämä tapahtuu silloin, kun meillä on jokin meno. Hyvin harvoin ollaan siis ihan kahdestaan. Vaikka pitäisi. Parisuhdeajan pitäisi tarkoittaa juuri sitä, että voimme tehdä jotain aivan kahdestaan ja keskustella rauhassa ilman keskeytyksiä.

Itse olen todella kiitollinen hurrille siitä, että hän hoitaa oman tonttinsa 100% mitä tulee lasten kasvattamiseen. Meillä ei siis arjessa tule vääntöä siitä kuka tekee mitäkin. Oikeastaan meillä on ajatus, että koetetaan pitää arki sen verran mukavana, että viikonlopun koittaessa ei olisi ihan takki tyhjä. Toki silti myönnän, että usein eniten vain kaipaa sitä ihan omaa aikaa, jolloin ehtii tekemään omia juttuja. Lisäksi mun viikot on usein aika hektisiä ja puhun todella paljon. Viikonloppuisin olisi siis ihana vain olla hiljaa ja omien ajatusten kanssa. Toki mieskin tarvitsee aikaa yksin ja usein hän sitten häipyykin salille tai lukee kotona.

Olen lueskellut ihastellen esimerkiksi Outi Karitan blogia, koska hänellä on miehen kanssa jokaiselle kuukaudelle etukäteen suunnitellut treffit, joiden veto- ja suunnitteluvastuussa kumpikin on vuorotellen. Koska ihan oikeasti – usein miten kysymys ei ole siitä, että ”ei ole vaan ikinä aikaa”, vaan siitä, että asiaa ei ole suunniteltu! Kun yks kaks yllättäen se yhteinen aika järjestyy, niin sitten haaveillaan, että olisi kiva tehdä jotain spesiaalia. Mutta kun mitään ei ole valmiiksi mietitty menee homma helposti siihen, että molemmat puuhaavat omia juttujaan. Me sovittiin jo miehen kanssa, että kun vanhempani tulevat käymään meillä lasten syyslomalla, niin menemme kahdestaan kylpylään… K-18 osastolle 😀 !

Jotkut väittävät, että parisuhde selviää ruuhkavuosista ilman yhteistäkin aikaa, mutta se tuntuu vaikealta uskoa, enkä sellaista kenellekään voi suositella. Yhteisen ajan tarkoitus on nimenomaan muistuttaa kummallekin, miksi alunperin on menty yhteen ja se on myös hyvä hetki sanoa toiselle, että hän on tärkeä. Etenkin jos se arjessa tuppaa unohtumaan.

Onko teillä muilla äideillä usein parisuhdeaikaa (siis sellaista kunnollista, eli ei esimerkiksi työntekoa yhdessä) ja mitä silloin yleensä teette?

Vieraskynä: Apua, minulla on borrelioosi! (osa 1)

Tutustuin 31-vuotiaaseen Iinaan tämän vuoden keväällä. Hän seurasi minua Instagramissa ja keskustelu lähti liikkeelle sitä kautta. Sain kuulla, että hän oli toipumassa erittäin vaikeasta borrelioosista, jonka takia hän oli joutunut olemaan kotona sairaslomalla jo yli puoli vuotta. En tiennyt borrelioosista oikeastaan mitään, vaikka siitä paljon varoiteltiin mediassa. Itse olin siinä uskossa, että taudin voi saada vain punkin kautta. Iina kuitenkin kertoi, ettei vieläkään tiedetä mistä borrelioosi tuli, koska hän ei ole koskaan nähnyt itsessään kiinni punkkia, tai sen aiheuttamaan rinkulaa. Tässä postauksessa Iina kertoo, kuinka borrelioosi todettiin.


Herään joulukuisena aamuna ja huomaan jalkojeni olevan jotenkin oudon tuntuiset. Nousen ylös,
mutta jalat eivät ota kunnolla käskyjä vastaan ja ovat todella voimattomat… Pääsen hädin tuskin
alakertaan, seinistä tukea ottaen ja soitan hädissäni itkuisen puhelun miehelleni.

Siitä on nyt noin vuosi aikaa kun sain verikokeiden tulokset kirjeenä kotiini, joissa minun todettiin
sairastavan Borrelioosia. En oikein tiennyt mitä ajatella, oliko tämä hyvä asia vai ei?

borrelioosin ENSIMMÄISET OIREET

Olin ravannut lääkärissä jo puolen vuoden ajan ja kaikki vain levittivät käsiänsä, eivätkä tienneet
mikä minua vaivasi. Muistan olleeni sairaalan päivystyksen vuodeosastolla monia kertoja,
sydänkäyrässä kiinni. Minulla oli lukuisia oireita, ensimmäisiä oireita oli kuume ja flunssainen olo.
Kuumetta oli joka päivä yli 37 astetta ja pahimmillaan 38,5 astetta. Kuume ei kuitenkaan tuntunut
siltä kuin ennen, en saanut kylmänväreitä tai tärissyt kun kuume nousi. Kuume tuntui siltä kuin
aivoni olisivat olleet kattilassa kiehumassa ja minulla oli todella kuuma! Kuume nousi yleensä kun
nukuin, yöunia tai päikkäreitä ja laski usein pois päivän aikana, kunnes seuraavana aamuna oli taas
noussut. Vaihdoin ainakin kertaalleen kuumemittaria, koska aluksi en uskonut lukemia, sillä eihän
minulla ollut niitä ”normaaleja” kuumeen oireita.

Voimat Nollissa

Pahimpia oireita oli puheen puuroutuminen, nivelkivut käsissä ja se, ettei kehoni palautunut
pienimmästäkään rasituksesta. Jos olin päivän aikana jotenkin rasittanut itseäni esim. nähnyt
ystäviä, katsonut televisiota tai yrittänyt tehdä kotitöitä, niin jouduin olemaan levossa monta päivää.
Sissinä minun oli pakko yrittää tehdä ruokaa ja kotitöitä, sillä muutoin olisin joutunut itselleni
myöntämään olevani erittäin huonossa kunnossa, enkä tiennyt oliko tämä vasta alkua. Tein ruokaa
jakkaralla istuen, sillä en jaksanut seistä kauaa ja pyykkihuoltoa tein istuen kodinhoitohuoneen
lattialla. Onneksi olimme ostaneet kuivausrummun ja jouduin vain siirtämään pyykkejä koneesta
toiseen… Oireet olivat sosiaaliselle persoonalle todella rankkoja ja ihmettelenkin miten minulla
pysyi pää kasassa!

Mikä minua vaivaa?

Yksi lääkäri epäili minulla MS-tautia, koska se oli yksi vaihtoehto, johon oireet täsmäsivät.
Niinpä minut lähetettiin pään magneettikuvauksiin, joissa ei onnekseni näkynyt muutoksia. Toinen
lääkäri epäili minun oireilevan meidän uuden talon materiaaleista ja että niiden päästämät VOC-
päästöt sairastuttaisivat minut. Itse en uskonut tähän pätkääkään! Tässä vaiheessa olin jo aika lailla
luovuttanut, kukaan ei löytänyt minusta mitään vikaa ja aloin jo epäilemään kuvittelenko kaiken?
Yksi lääkäreistäni kuitenkin sanoi, ettei kukaan pysty mielensä voimalla nostamaan yli 38 asteen
kuumetta. Seuraavalle lääkärille menin isäni patistamana (ja kustantamana, sillä yksityiset lääkärit
eivät ole halpoja!) Hän ottikin minusta laajat verikokeet esitietolomakkeiden perusteella, jotka
lähetettiin ulkomaille. Verestä katsottiin samalla myös ruoka-aine yliherkkyyksiä.

KOETULOKSET

Minulta löytyi todella korkeat Borrelia-arvot, Mykoplasma sekä Keuhkoklamydia. Monia ruoka-
aine yliherkkyyksiäkin taudit olivat aiheuttaneet. Minulle aloitettiin vaihtoehtoinen hoitomuoto,
nestemäisiä yrttejä, eli ei laisinkaan antibiootteja (kerron myöhemmin miksi tämä hoitomuoto). Lisäksi
jouduin erittäin tiukalle ruokavaliolle. Ruokavalioni oli oltava jatkossa maidoton, munaton, luontaisesti gluteeniton
sekä naudanlihaton. Alkushokista päästyäni olen hyvin pärjännyt ruokavalioni kanssa, olihan siinä
opettelemista mutta ei se mahdotonta ollut. Huomasin kuitenkin voinnissani ja suoliston kunnossa
pian positiivisia muutoksia. Hoitava taho varoitteli Herxheimer reaktioista, joita hoidon alussa voi
tulla. Siinä aktiivisena olevat bakteerit jättävät kuona-aineita kehoon ja piilossa olleet
bakteerit aktivoituessaan pahentavat oireita. Eli hoidon alussa vointi voi pahentua, ennen kuin se
lähtee nousuun. Näin kävi minullekin.

Miten borrelioosia alettiin hoitaa? Lue vastaus Iinan seuraavasta postauksesta!
Postaus on julkaistu myös Iinan omassa blogissa, jonka löydät osoitteesta https://iinaeveliina.fi
Voit seurata häntä myös Instgramissa TÄÄLTÄ