Hae
Katri Gruner

Suomenruotsalaisuus Pohjois-Karjalaisen silmin

Kuten ehkä tiedätte, niin mulla kävi aikoinaan sen verran hyvä tuuri, että pääsin naimaan suomenruotsalaisen miehen. Mieheni sukujuuret ovat itseasiassa hänen isänsä puolelta saksasta, joten hän on kuin sekarotuinen, jossa on saksanpaimenkoiraa. 😀 Itse olen tällainen ihan supisuomalainen pystykorva.

Kun tapasin mieheni en tajunnut sukunimen (Gruner) perusteella vielä mitään tästä suomenruotsalaisesta twististä. Ja  sukunimemme onkin itseasiassa alunperin saksalainen. Vaikka olen itse ollut Gruner vasta pari vuotta, niin yllättävän paljon ihmisillä on ollut vaikeuksia kirjoittaa, saati lausua se! Yleensä olen puheessa ”Gryyner”. Saksalaisen suussa sukunimemme kuitenkin sanotaan ehkä enemmänkin ”Grunär” – tai siis ainakin me sanomme sen niin.

Jos asuu Helsingissä, ruotsin kieleen tottuu nopeasti, koska esimerkiksi kadunnimet ovat usein molemmilla kielillä. Jos taas on elänyt Joensuussa tai Tampereella, niin ruotsi kielenä jää helposti aika etäiseksi. Viimeksi kun kävimme Joensuussa HopLopissa, niin myyjä kysyi mieheltäni mitä kieltä hän puhuu? Hän oli kuulemma epäillyt ruotsia, koska oli tunnistavinaan yhden sanan.
En voi tosin itsekään keulia kielitaidollani; nimittäin kirjoitin yo-kokeessa ruotsista B:n ja väitin yhdessäkin esseessä, että ”mysiga kafeer” tarkoittaa musiikkikahvilaa. Muistan, kuinka kauhuissani olin mieheni ystävien tapaamisesta, koska ainoa asia jota mietin oli se, tulenko tajuamaan yhtään mitään kun muut puhuvat koko ajan ruotsia?? Olisihan minun pitänyt tajuta, että he puhuvat kyllä ihan suomeakin. Nykyään he tosin jo tietävät, että ymmärrän hyvin ruotsia, joten he eivät enää vaihda suomeen heti kun tulen paikalle.

Ruotsalaisista sanotaan usein, että he ovat meihin suomalaisiin verrattuna paljon sivistyneempiä ja tyylikkäämpiä. Minulla oli suomenruotsalaisista aika stereotyyppinen käsitys, eli ajattelin heidän kaikkien olevan ylikohteliaita ja pukeutuvan v-aukkoisiin Gantin neuleisiin ja helmikoruihin. No, asiahan ei tietenkään ole näin. Toki useilla suomenruotsalaisilla ainakin täällä Helsingissä on aika samantyyppinen tapa pukeutua ja usein miten he ovat kyllä todella hyväkäytöksisiä.

Se mistä olen ollut yllättänyt on se, että suomenruotsalaisissa piireissa rakastetaan juhlia – kovaa ja pitkään ! Ainakin mieheni ystävät (erityisesti miehet) rakastavat hyviä juhlia ja niissä on aina yllinkyllin ruokaa ja juomaa. Juhlat kestävät helposti aamuun asti ja upeinta on se, että känniördäystä ei näy vaan jengillä on todella hyvä fiilis. Suomenruotsalaisten juhlissa on muutenkin aina super rento meininki! Aika usein perinteiset ”pönötysjuhlat” kuten häät, syntymäpäivät, lakkiaiset ja rippijuhlat tuppaavat olemaan joskus sellaisia, että ensin otetaan kolmen käskyn jälkeen kahvia ja S-pikkuleipä ja sitten puoliväkisin keskustellaan tuntemattomien kanssa. Tällaista ei todellakaan ole hurrien bileissä!

Olen itse tosi kiitollinen siitä, että lapsemme kasvavat kaksikielisessä perheessä ja että olen saanut mieheni kautta tutustua aivan ihaniin ihmisiin. Eihän minusta itsestä saa tietysti tekemälläkään suomenruotsalaista, mutta ainakin wannabe -sellainen voin olla! Hyvää viikonloppua kaikille, lähden tästä – mihis muuallekaan kuin valmistautumaan suomenruotsalaisten juhliin 😀 !

 

Onko mun lukijoissa suomenruotsalaisia ja kuinka hyvin kuvaus osui teihin?

Liikaa välilehtiä päässä auki

Minulla on ollut viime keväästä asti yritysmentori, jonka tarkoitus on auttaa minua yritykseni Match by K:n kehittämisessä. Tuo mentorointi on ollut ihan huippu juttu ja koen, että olen saanut mentoriltani ihan valtavasti tukea tässä matkan varrella. Olkoonkin niin, että alussa ajattelin, että mitä 60-vuotias kiinteistöalalla ikänsä ollut mies voi tietää deittibisneksestä!? Tässä matkan varrella hän on kuitenkin päässyt hyvin sisälle siitä mistä on kysymys ja itseasiassa on ollut ihan hyvä, että joku katsoo asiaa boxin ulkopuolelta.

Tämän päivän tapaamiseen minun oli pitänyt miettiä heikkouksiani ja vahvuuksiani yrittäjänä erääseen isompaan kokonaisuuteen liittyen. Kirjoitin näin:

Itseni johtamista harjoittelen joka päivä. Kärsin lievästä keskittymishäiriöstä (jonka olen tosin itse diagnosoinut), joka aiheuttaa sen, että minulla on meneillään monta asiaa päällekkäin. Olen myös huono saattamaan yhden asian kerrallaan loppuun. Tämä on osa-alue, joka vaatii työstöä joka päivä. Siirrän helposti ikävän tuntuisia asioita ja teen mieluummin mielenkiintoisia projekteja. Olen myös huono tekemään pitkän aikajanan suunnitelmia ja asettamaan tavoitteita, koska olen melko lyhytjännitteinen ihminen.

Vaikka omasta mielestäni onnistuin aika hyvin kiteyttämään persoonani tuohon lainaukseen, niin mietin kyllä hetken kehtaanko kirjoittaa tästä aiheesta blogiin. Kai sitä on joku sellainen sädekehä, jota koittaa pitää päänsä päällä. Minua jotenkin hävettää, että edes näin 36-vuotiaana en ole vielä ”valmis ihmisenä” (haha).  Tuntuu, että aina kun ihmisiltä kysytään heikkouksia, niin ne on luokkaa ”olen nälkäisenä kiukkuinen”. Itse kun aloin kirjoittamaan heikkouksiani paperille, niin puolikas A4 oli nopeasti täynnä!

Itselleni tuo oman tekemisen hallinta (jota myös itsensä johtamiseksi hienosti kutsutaan) on ollut ihan lapsesta asti vaikeaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna ihmettelen, että koulumenestykseni oli niinkin ok. En nimittäin vielä lukiossakaan osannut laittaa eri aineiden tehtäviä kiireellisyysjärjestykseen, vaan tein niitä milloin minkäkin inspiraation vallassa. Tuo tapa on säilynyt niistä päivistä asti. Tarkkaavaisuushäiriöiden yksi piirre on impulsiivisuus ja toden totta löydän itsestäni sen puolen. Toki se impulsiivisuus on myös hyvä asia, koska kun saan jonkun asian päähäni niin mulla ei kauaa nokka tuhise, kun se on jo tuotannossa!

Olen siis todellinen ”monikeskittyjä”, eli keskityn mielellään moneen asiaan – yhtä aikaa tietysti! Joudun todella ponnistelemaan, että saan keskitettyä fokukseni yhteen asiaan kerrallaan, etenkin jos kyseessä on hiemankaan epämieluisampi tehtävä. Lisäksi mun aivot työntää uusia oivalluksia, ideoita ja ajatuksia sitä tahtia pihalle, että mä oon välillä juossut suihkustakin tekemään muistiinpanoja puhelimeen. Usein käy myös niin, että ehdin jo illalla nukahtamaan, mutta herään kirjoittamaan jonkun idean ylös. Eipä siis ihme, että päädyin yrittäjäksi.

 

Olenkin ottanut tämän syksyn teemaksi itseni organisoimisen, siis suomeksi; Itseni ruotuun laittamisen! Kyse ei ole edes niinkään ajan hallinnasta vaan siitä, että keskityn ja pidän fokuksen tiukasti ennalta päättämässäni asiassa tai tehtävässä. On toki tiettyjä asioita, joihin voin sitten uppoutua tuntikausiksi, kuten vaikka mustikan keruu tai jotkut käsityöt. En siis ihan kaikissa hommissa ole toivoton 😉 .

Nyt sitten kuulisin teiltä mielelläni vinkkejä siihen, miten tällaista persoonallisuuspiirrettä saisi kehitettyä ja kuinka omat aivot ylipäätään saa pidettyä kurissa? Olisiko vinkata hyviä kirjoja, tai vaikka youtube-videoita?
Kun multa kysytään usein miten mulla voi olla niin monta rautaa tulessa, niin olen järkeillyt, että en osaa elää edes muuten. Olen kuitenkin valmis ottamaan haasteen vastaan ja tänä syksynä aion todistaa itselleni, että pystyn siihen.

Ps. Mä oon JUST se ihminen jolla on se 30 välilehteä selainikkunassa auki 😀 !
Pps. Tämänkin postauksen kirjoitin tekemättä mitään muuta välissä! Hyvä minä!