Hae
Katri Gruner

Onko uudenvuodenlupauksissa MITÄÄN järkeä?

Lähes kaikki ihmiset joilta olen kysynyt ”Teitkö uudenvuodenlupauksia” ovat vastanneet, että he eivät halua tehdä mitään lupauksia. Yksi kaverini sanoi, että hänen uudenvuodenlupauksensa unohtuvat viimeistään helmikuun alussa.
Kun lupaa jotain tulee lähes aina ahdistus siitä, että entäs jos ei pystykään pitämään lupaustaan ja kokee itsensä epäonnistujaksi? Lupaus kuulostaa myös siltä, että jos onnistuu pitämään sanansa vain osittain (eli esim. vähentää tupakointia 50% lopettamisen sijaan), niin silloin ei ole oikeasti onnistunut. Vaikka kuten kaikki tiedämme, on tupakoinnin vähentäminen tai liikunnan lisääminen 50% jo aivan valtavan hyvä suoritus! Moni taitaa silti ajatella, että koko uudenvuoden lupailutraditio on ihan turhaa itsensä kiusaamista.

Postauksen kuvat: Tiina / Fit fat mama

Itse olen tehnyt aina lupauksia, vaikka itse puhunkin mieluummin tavoitteista. Huomaan nimittäin, että ilman tavoitteita elämässä jään lillumaan ihmeelliseen ”välitilaan”. Silloin en myöskään muista arvostaa itseäni siitä, että olen pystynyt tekemään jonkun elämääni parantavan muutoksen. Itselleni hyvä olo tulee siitä, että saan aikaan asioita ja olen tehokas. Se ei onnistu ilman tavoitteita. On myös upeaa saavuttaa jotain sellaista, josta on haaveillut pitkään – eikö?? Ei pidä pelätä asettaa vähän hurjiakin tavoitteita, koska niinhän sitä sanotaan, että ”Kannattaa kurkottaa tähtiin, vaikka yltäisikin vain kuuhun”.

Lue myös: Vuosi 2019, olen pettynyt sinuun.

Pitäis, pitäis ja pitäis

Epäilen, että monen ihmisen elämä tuntuu heistä junnaavan paikallaan juuri siksi, että he eivät aseta koskaan itselleen mitään tavoitteita. Elämä on ainaista ”pitäis, pitäis ja pitäis” mentaliteettiä. Mulla on tänä vuonna enemmän rautoja tulessa kuin koskaan, jonka takia haluan tehdä tavoitteet senkin takia, jotta pääsen eteenpäin jokaisella kaistalla. Teen työskentelylle tavoitteen jokaiselle päivälle, sekä viikolle ja jokaiselle kuukaudelle listan asioita, joihin haluan kiinnittää huomiota. Kuukausitavoitteessa otan huomioon kunkin kuukauden omat ”vaatimukset”. Esimerkiksi näin tammikuussa tavoittelen aamuheräämisiin totuttelua, jotta helmikuussa olen valmis heräämään tuntia normaalia aiemmin (normaalisti herään klo.7, mutta halua totutella heräämään klo.6 arkena, jotta saisin nipistettyä oman tunnin heti aamusta).

Kysyin kaveriltani Jevgeniltä, joka suhtautuu intohimoisesti psykologiaan, että miten hän suhtautuu uudenvuoden lupauksiin. Olin jopa hieman yllättynyt kun hän kertoi, että hän suhtautuu uudenvuoden lupauksiin erittäin positiivisesti. Hän sanoi, että hänen mielestään uusi vuosi on erittäin potentiaalista aikaa tehdä isojakin elämänmuutoksia. Mutta.. Nyt tulee se kuuluisa MUTTA. Ei vielä riitä, että heittää lupauksen ilmoille. Täytyy myös suunnitella, kuinka lupauksensa aikoo toteuttaa. Kannattaa siis tehdä vaikka ihan paperille askeleet sihen kuinka aikoo edetä tavoitteeseen vaihe vaiheelta. Jokainen pienikin välitavoitteen suorittaminen antaa hyvänolontunteen, eli hänen mukaansa ”kivan dopamiinipiikin” ja tietysti onnistumisen elämyksen, joka motivoi jaksamaan lupauksen saattamista loppuun.

Tässä omat lupaukseni vuodelle 2021:

  • Kiinnitän paremmin huomiota työn aikataulutukseen päivä- sekä viiikkosuunnitelmien avulla. 
  • Vähennän sosiaalisen median, eli lähinnä Instagramin käyttöä seuraamalla puhelimen analytiikasta puhelimella käytettyä aikaa ja pitämällä joka toinen sunnuntai somevapaan päivän.
  • Lisään palautumista jääkylpyjen ja Wim hof -hengitysten avulla. Tästä toivon muodostuvan jokailtaisen rutiinin. Talviaikaan käytän kylvyissä uima-allasta ja kesällä otan kylmiä suihkuja.
  • Käytän hammaslankaa ahkerammin (kiitos mun IG-seuraajalle tästä muistutuksesta!!!) ja siirrän hammaslangan heti hammasharjan viereen, jota sitä muistaisi joskus käyttää.
  • Allakoin valmiiksi minulle ja miehelle yhteiset treffi-illat tälle keväälle, jotta voimme ajoissa hankkia noille illoille hoitajan lapsille. Tammikuussa menemme Haikon Kartanoon 11-vuoden yhdessäolon kunniaksi ja toukokuussa menemme melomaan yhdessä. Maaliskuulle pitäisi vielä keksiä jotain mukavaa tekemistä.

 

Millaisia uudenvuoden lupauksia sinä teit?

 

Ps. Kirjoitin 4.1.2020 näin: ”Oon jotenkin tosi huojentunut uuden vuoden alkaessa. Aion ottaa tämän kevään rennosti, enkä väkipakolla puske mitään eteenpäin. Olenkin sanonut kaikille, että olen aivan avoimin mielin; Jos joku hyvä tarjous tulee, niin en pelkää tarttua siihen!”
No arvatkaapa mitä. Niinhän siinä kävin, että otin rennosti ja sieltä se uusi tarjous sitten tulikin – tosin hieman eri muodossa kun olin ajatellut, mutta ehkäpä vielä parempana mitä toivoin. Odotan innolla mitä tämä vuosi tuo tullessaan!

 

 

 

 

Jouluna oma tupa ja oma lupa!

Meillä ei ole koskaan ollut aiemmin kotona kuusta, joten nyt otettiin vähän menetettyjä jouluja takaisin… Kuusella oli nimittäin vartta noin 4 metriä!

Tiedätte varmasti sanonnan ”Oma tupa, oma lupa!”. Sanonnalla tarkoitetaan sitä, että omassa kodissa voi tehdä ja toimia kuten lystää, eikä tarvitse tanssia jonkun toisen pillin mukaan. Tänä jouluna sanonta sopi oikein hyvin meillä myös jouluaaton viettoon, koska ensimmäistä kertaa historiassa joulu järjestettiin meidän omassa kodissa läheisten sukulaisten kesken. Tämä tarkoitti myös sitä, että saimme rauhassa tehdä joulusta meidän näköisen. Olimme jakaneet ruokavastuut niin, että jokainen osallistuja toi mukanaan yhden oleellisen osan joulupöydän herkuista. Olimme myös käyneet ennakkoon läpi mitä kukakin syö, koska emme halunneet meidän kodissa mitään ”pakkoruokailua”. Joulupöydässä tarjoiltiin siis tasan sellaista ruokaa, jota joku söi ja jos ei halunnut syödä ei ollut pakko.

Minusta joulussa on usein ahdistavinta aikataulut ja stressaaminen. Viime joulun olimme ulkomailla ja ilman koronaa olisimme varmaan viettäneet tänäkin vuonna joulun jossain lämpimässä. Tämä vuosi kuitenkin osoitti sen, että pelkoni enemmän stressaavasta kuin rentouttavasta joulusta koto-Suomessa oli aivan turha.
Kahden pienen lapsen, jouluruokien ja tavaroiden raahaaminen paikasta toiseen ei ole mikään joulun kohokohta. Senkin takia olin jotenkin helpottunut, että tänä vuonna joulu päätettiin viettää meidän luona ja se sopi hyvin kaikille. Nyt kaikki oli helppoa, koska minun tehtäväkseni jäi lähinnä laittaa paikkoja siihen kuntoon, että vieraat kehtaa ottaa sisälle 😀 . Aaton aattona nautiskelin kiireettömyydestä ja kävin hakemassa illalla miehelle lahjaksi ostamani viinikaapin ja tein ensimmäistä kertaa imellettyä perunalaatikkoa. Tätäkin ihan uteliaisuudesta, jotta tiedän tulevaisuudessa maksaako vaivaa alkaa äheltämään itse laatikoita. Ei maksa!

Jouluaattona aamulla syötiin perheen kesken riisipuuro ja sain nautiskella yksin joulusaunasta ja uima-altaan hyiseen veteen pulahtamisesta. Vieraat saapuivat kahdelta, jolloin olin jo ehtinyt hieman laittautua. Jouluaattona haluan laittaa yleensä päälle vähän parempaa Seppälää, koska onhan kyseessä kuitenkin vuoden yksi isoimmista juhlista. En toisaalta olisi ollut moksiskaan, vaikka joku vieraista olisi tullut verkkareissa. Me oli kuitenkin vaan läheisimmät ihmiset paikalla. Tärkeintä, että kukaan ei joudu ahertamaan koko aattoiltaa keittiössä.

Yksi avain rentoon jouluaaton viettoon on lasten ruokailun järjestäminen mahdollisimman helpoksi. Meillä oli lapsille oma pöytä ja lasten pääruokana oli Mac and cheese! Yksi lapsista oli vähän valikoiva ruoan suhteen, joten halusin tarjota lapsillekin sellaista ruokaa, joka uppoaa satavarmasti. Lisäksi lapset söivät hieman kinkkua ja laatikoita. Theon joulupöydän herkku oli itse graavattu lohi, jota hän pisteli menenmään kuin vanha tekijä. Itse en taas mistään joulukaloista välitä, mutta joululaatikot maistuvat oikein hyvin!

Kaiken kaikkiaan pidän meillä vietettyä joulua erittäin onnistuneena kokemuksena! Tunnelma oli ihanan rento ja söimme pitkän kaavan mukaan. Lahjat jaettiin lapsille yksi kerrallaan ja lahjojen välissä lapset saivat pieniä tehtäviä. He saivat myös valvoa normaalia pidempään ja kun talo hiljeni pelattin aikuisten kanssa vielä lautapelejä kahteen asti yöllä.
Tästä joulusta jäi kyllä ihanat ja ennen kaikkea rennot muistot.

 

Millainen kokemus joulu oli sinulle tänä vuonna?