Hae
Katri Gruner

Onko tässä uusi supersuosittu tosi-tv -formaatti..?

Tosi TV, tuo niin monen ihmisen ”guilty pleasure”. Realityn katsominen on verrattavissa Seiskan lukemiseen. Sisältöä ei arvosteta, mutta joku siinä vaan kiehtoo. Tai no, tietysti juorut. Ja uteliaisuus ja tirkistely.

Itse en ole mikään tosi-tv fani, mutta pakkohan mun on myöntää katsoneeni useampaakin sarjaa. Muutamia sarjoja olen jopa hieman fanittanut. Sohvaperunat on ylivoimainen lempiohjelmani ja siitä en ole missannut jaksoakaan millään tuotantokaudella! Myös Love Island -suomi kolahti ja muistan kuinka katsoin Jyväskylässä yksin hotellihuoneessa yö kolmeen läppäriltä missaamiani jaksoja 😀 . Toki olisi voinut olla ihan fiksua vain nukkua rauhassa, kun kerrankin siihen tarjoutui tilaisuus…

Minusta tosi-tv sarjojen ongelma on usein se, että niitä hehkutetaan ensin joka tuutissa ja kun sarja sitten alkaa, niin se ei jaksa kiinnostaa paria ekaa jaksoa pidempään! Niistä tulee suoraan sanottuna tylsiä. Joko jutut on luokkaa ”blaablaablaa” tai sitten homma on ihan yhtä känniördäystä, joka ei ole kovin viihdyttävää. Mutta mitäs olisitte mieltä seuraavanlaisesta formaatista?

Lähtöasetelma

Lähtötilanteessa Bachelor on kiikutettu Vanajanlinnaan vastaanottamaan kahtakymmentä morsmaikkua. Bachelor on ennen nähty jo sarjoissa Exiä rannalla, The Voice of Finland sekä Suomen hauskin tavis. Lisäksi hänellä on maatila Pihtiputaalla, jossa hän kasvattaa pienimuotoisesti mustapapuja ja lypsykarjaa. Hän ei etsi sukutilalleen suoranaisesti työntekijää, mutta toivoo, että nainen osaisi ajaa leikkuupuimuria ja siivota. Samassa talossa asuvat myös Bachelorin 80-vuotiaat vanhemmat, jotka odottavat jo kädet hioten tilalle suvunjatkajaa ja lapsentekijää.

Bachelor ottaa vastaan naiset Vanajanlinnan edessä, mutta sitä ennen jokaisen naisen on pitänyt tehdä hänelle lanttukukko ja tuulihattuja. Bachelor maistelee jokaisen kilpailijattaren kukkoa, pisteyttää tekeleet ja antaa ruusun parhaimmalle leipurille. Se mitä hän ei kuitenkaan tiedä on se, että yksi naisista on myyrä, joka on tullut sabotoimaan kanssasisariensa kilpailua. Hän vaihtaakin heti alussa muutaman tytön sokerin ja suolan paikkaa…

Pelin kulku

Bachelor ja daamit lukitaan kaikki villaan Indonesiassa, josta ei ole poispääsyä. Naisten välille syntyy heti vähän skismaa, koska yksi heistä on äärivegaani, yksi perussuomalaisten kannattaja ja yksi haluaa kaikkien kokeilevan curly girl -metodia. Hän käyttää kaikki keittiössä olevat pellavansiemenet DIY-hiusgeelin tekoon, joka suututtaa vegaanin. Perussuomalaisten kannattajan mielestä taas on parempi, että jokaisella suomalaisella on suorat hiukset. Jokainen naisista käy vuorotellen itkemässä pienessä huoneessa, jossa on kamera.

Yhdella naisista on jatkuvasti TV-kamera mukanaan ja hän kuvaa itseään kun pussailee bachelorin kanssa, käy kakalla ja ajelee kainalokarvojaan. Hän ärsyttää muita naisia, koska valittaa koko ajan nälkää ja syö aina isoimman annoksen riisiä.

Yht äkkiä ovelle ilmestyy Ellen Jokikunnas pitkässä otsatukassaan sekä mies, joka kertoo olevansa kauan kadonneena ollut bachelorin isän entinen naapuri. He halaavat pitkään ja hartaasti ja mies, sekä Ellen lähtevät takaisin Suomeen. Bachelor lupaa pitää yhteyttä isänsä ex naapuriin, mutta unohtaa tämän nopeasti. Hänen täytyy keksiä siivottavaa muille sillä aikaa, kun vie yhden potentiaalisista emännistä syömään ruokaa, jonka on tehnyt joku random-julkkis.

Muut naiset päästetään illalla nuotion ääreen, jossa he näkevät tableteilta, mitä bachelor on puuhannut sillä aikaa kun he ovat tampanneet mattoja. Yksi naisista romahtaa täysin ja koittaa hangata kivellä pois tatuointia, jonka hän ja bachelor ottivat käteensä edellisillä treffeillä. Tatuoinnin piti olla osoitus heidän ikuisesta rakkaudestaan.

Pelin loppu

Kun enää kaksi naista on jäljellä on vuorossa loppuhuipennus. Bachelor ja naiset pudotetaan alastomana Pohjanmaan lakeuksille ja heidän on löydettävä sieltä tiensä Tuurin kyläkauppaan.  Tässä välissä mukaan ehtii vielä tulemaan muutama uusi tyttö, joiden nimiä kukaan ei edes muista. Lopulta bachelor tekee vaikean valinnan, jossa hänen oli pakko kuunnella mitä sydän sanoo. Hän myös kertoo, ettei päätös ollut missään nimessä helppo ja että hän saattaa vielä katua tätä myöhemmin. Pudonnut kilpailija pakkaa veitsensä ja haukkuu tuotantoyhtiön paskasta ohjelmaformaatista.

Tuurissa onkin vuorossa sitten MILJOONAhäät, joten vihkiminen tapahtuu missäs muualla kuin kyläkaupassa! Bachelorin bestmanina toimii varastomies Katmandu ja kaasona morsiammelle siivooja Tuula. Itse vihkipappina on Janne Kataja, joka sitten lähettää morsiusparin häämatkalle Järvisuomeen.

Häiden jälkeen selviää, että morsian olikin myyrä. Myyrä voittaa itselleen 10 000€ ja bachelor joutuu palaamaan tyhjin käsin vanhempiensa luokse. Hänet nähdään kuitenkin tulevana kautena myymässä irtaimistoaan Pihtiputaalla huutokauppakeisarille, joka tekee vastatarjouksen 35€. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Katsoisitko sinä tätä sarjaa? ps. tuotantoyhtiöt soitelkaa!

Koti kevätkuntoon: Näin teet kirppispöydälläsi kunnon tilin!

En voi sanoa olevani mikään kirppisten suurkuluttaja, mutta myyn siellä tasaisin väliajoin lähinnä omia ja muiden perheenjäsenien vaatteita. Ja jos itsellä on pöytä, niin sitä tulee kierreltyä myös muiden pöytiä ja saattaa tehdä jotain löytöjä samalla. Postaus on ajankohtainen, koska vein juuri tänään ensimmäisen satsin Suutarilan kirppikselle. Ensimmäisen viikon aion myydä pöydässä lähinnä omia, mutta myös loppuviikosta myös mieheni vaatteita.

Minusta kirppiksen idea on ensisijaisesti saada tavaraa kiertoon, kuin tehdä sillä niinkään rahaa. Eli mikään paras tienausmuoto se ei ole, ellet myy todella timanttista kamaa sopivalla hinnalla! Itse olen saanut parhaimmillani pöydästä parissa viikossa n.500€ ja sellainen summa tietysti jo lämmittää mieltä. Parasta on kuitenkin antaa koti sellaisille vaatteille, jotka eivät olleet aivan nappiostoksia ja jäivät käyttämättä. Oma vaatteiden kierrätysfilosofiani on. että jos jokin käyttövaate ei ole ollut lähimpään puoleen vuoteen päällä, niin se lähtee kiertoon!

Sanoisin, että kirppiksen tuotto on aika suoraan verrannollinen omaan vaivannäköön ja tietysti siihen, että osaa hinnoitella vaatteet oikein. Tässä postauksessa ajattelin jakaa teille kokeneena myyjänä parhaat vinkkini siihen, kuinka maksimoit myyntipöydästäsi saamasi voiton.
MInulla on lähinnä kokemusta vain ns. tavallisilta itsepalvelukirppiksiltä, vaikka olen toki joskus osallistunut myös muunlaisiin kirppiksiin (esim peräkonttikirppis ja siivouspäivä).

Tässä 5 parasta vinkkiä siihen, kuinka kirppispöytä tuottaa parhaiten, eli tavara liikkuu!

1. Käy tarkasti kaikki myymäsi tavarat läpi

Kirppis on vaivalloista ja vie aikaa. Jos sitä vaivaa ei jaksa nähdä, niin kannattaa hyväksyä se, ettei pöytä välttämättä tuota kunnolla, eikä tavara liiku. Ihan ensimmäiseksi käy läpi kaikki myyntiin menevä ja tarkista, että vaatteet ovat kauttaaltaan ehjiä ja puhtaita. Mikäli vaatteessa on pienikin reikä, niin korjaa se ja jos vaatteessa on pienikin tahra, niin pese se. Itse en osta vaatetta, joka on jo valmiiksi epäsiistin oloinen, eikä osta moni muukaan. Vaatteen ei tarvitse olla välttämättä uutta vastaava, mutta monella kirpparilla näkee aivan järkyttävää lumppua! Itse kerään rikkinäiset ja virttyneet vaatteet pussiin ja kun pussi on täynnä vien sen niille kuuluvaan paikkaan.

2. Kukaan ei halua ostaa kirpparilta trikoota!

Vaikka otsikko on vähän raflaava, niin kannattaa punnita tarkkaan jaksaako kirpparille roudata H&M:n kympin trikoopaitoja. Ehkä lastenvaatteet tekee vielä poikkeuksen. Nykyään vaatteet on ylipäätään niin huonolaatuisia, että aika harvoin niiden elinkaari riittää enää uudelle käyttäjälle, jos kyseessä on perus t-paita tai vaikka halvat collegehousut. Halpisvaatteilla on myös niin huono jälleenmyyntiarvo, että yleensä ne jää vain pyörimään pöytään ja sen lisäksi ne ”alentavat” pöydän arvoa: Kun potentiaalinen ostaja huomaa ensimmäisenä halpaa ja kulahtanutta ei hän välttämättä jaksa alkaa tutustua pöydän tarjontaan enää tarkemmin.

3. Siivoa säännöllisesti pöytä tai osta sille talon puolesta siivous

Nykyään monella kirpparilla on jo siivouspalvelu, joka maksaa yleensä 10€ / vko. Tällä rahalla pöytäsi siivotaan talon puolesta, eli vaatteet laitetaan jokseenkin fiksun näköisesti. Joillakin kirppareilla on jopa sellainen palvelu, että he hinnoittelevat ja järjestelevät pöydän puolestasi – sinun tarvitsee vain roudata myytävä kama paikan päälle. Tällöin itse kirppisyrittäjä ottaa tietysti myynnistä kunnon siivun, koska tekee kaiken työn puolestasi.
Ihmiset ovat tosi laiskoja laittamaan vaatteita takaisin pinoon tai henkariin kun ovat näpelöineet niitä ja yleensä vaate vain heitetään pöytään takaisin. Siksi on tärkeää, että käy tasaisin väliajoin järjestelemässä pöytää, laittaa vaatteet henkariin ja tarkistaa, että mitään ei ole pudonnut lattialle. Itse laitan myös saman väriset vaatteet vierekkäin ja esim. farkut/takit/urheiluvaatteet vierekkäin.

4. Myy mieluummin yhtä, max kahta ”osastoa”

Olen huomannut, että parhaan tuoton olen saanut silloin kun myyn saman osaston vaatteita kerrrallaan, eli vain naisten vaatteita, vain lasten vaatteita ym. Jos laittaa samaan pöytään vähän kaikkea kaikille, niin silloin joku joka etsii esimerkiksi naistenvaatteita saattaa ensin nähdä miesten paidan ja tekee johtopäätöksen, ettei pöydässä välttämättä ole hänelle mitään. Sama on myös kokojen kanssa; Laita samat koot samalle puolelle pöytää tai tee näin; Merkkaa toiseen laittaan ”Naisten vaatteet XS-S” ja toiselle puolelle ”Naisten vaatteet L-XL”. Tämä on hyvä silloin jos myyt esimerkiksi erikokoisen ystäväsi kanssa samassa pöydässä vaatteita. Jos löydän itse jostain pöydästä omaa kokoa olevan kivan vaatteen, niin käyn varmasti muitakin vaatteita läpi toiveissa löytää vielä jotain muuta.

5. ”Ostin takin 300€:lla ja pyydän siitä nyt 250€”

Olen huomannut, että nykyään jengi pyytää ihan poskettomia hintoja vaatteista kirppareilla! En keksi oikein mitään tilannetta, jolloin voisin maksaa yli 50€ kirpparilla olevasta vaatteesta. Poikkeuksen tekee ehkä joku untuvatakki. Itsepalvelukirppis ei ole mun mielestä sopiva paikka kalliille merkkivaatteille, joista toivoo siis saavansa hyvän hinnan. Veisin ne mieluummin second hand -liikkeeseen tai koittaisin myydä jollain FB-kirpparilla.
Tämä on toki vain minun mielipiteeni.

Tallaisia vinkkejä mulla tuli päällimmäisenä mieleen! Itselläni alkoi tosiaan tänään pöytä Suutarilan kirppiksellä (Henrik Forsiuksen tie 39) , eli jos siellä päin liikutte niin vaatteita koossa S-M ja kenkiä koossa 37 löytyy pöydästä numero 130.

Olisi kiva kuulla muiden kirppistelijöiden ajatuksia postauksesta – oliko neuvot mielestänne paikkaansapitäviä ja onko vielä jotain mitä lisäisitte?

ps. Sain jo kyselyä IG:ssä voinko lähettää kirppisvaatteitani vaatteita, niin valitettavasti en voi ihan ajanpuutteen takia. Olen pahoillani!