Hae
Katri Gruner

Epäonnistumisen CV

Sanon heti alkuun, että tämän postauksen kirjoittaminen ei tule olemaan helppoa, mutta teen sen silti.

Huomasin Anna Liljeroosin blogissa aivan loistavan postauksen otsikolla ”Epäonnistumisen CV”.  Postauksen idea on alkuaan lähtöisin neurobiologi Melanie Stefanilta ja mm. Princetonin professori Johannes Haushofer  on kirjoittanut oman epäonnistumisten CV:nsä. Sen tarkoitus on muistuttaa ihmisiä siitä, että myös menestyneillä ihmisillä on usein monia epäonnistumisia takanaan. Elämä ei ole mitään voitosta voittoon kulkua. Se mikä näkyy ihmisille ulospäin on vain jäävuoren huippu.
Pidän Annaakin monilahjakkaana, akateemisena ja älykkäänä ihmisenä ja kun luin hänen postauksensa tunsin välitöntä huojennusta; ”Huh, on siis muitakin jotka ovat joutuneet pettymään ja nousseet silti ylös.”

Kuva: Petri Mast

 

Halusin lainata Haushoferin CV:n ensimmäistä lausetta myös omaan blogiini, koska se oikeastaan tiivistää sen, miksi itsekin uskaltaudun paljastamaan teille kipeitä epäonnistumisia

Most of what I try fails, but these failures are often invisible, while the successes are visible. I have noticed that this sometimes gives others the impression that most things work out for me.

Olen onnistunut saavuttamaan elämässä kaksi suurinta unelmaani, eli löytämään sielunkumppanini ja saamaan hänen kanssa kaksi ihanaa tervettä lasta. On kuitenkin asioita, jotka eivät ehkä kokoluokassaan ole samaa suuruutta, mutta niiden menetys tai kokematta jääminen on silti tuntunut hirvittävän pahalta. Minulla on aina ollut kova luotto itseeni, mutta ehkä välillä olen jäänyt jopa sen ansaan; Olen tajunnut vasta jälkeenpäin, että minun olisi pitänyt ponnistella kymmenkertaisesti saavuttaakseni jonkun unelmani, eikä vain luottaa hyvään onneen.

Huh. Nyt ahdistaa. Mutta tässä tulee. CV:n pitäisi tietysti olla lyhyt… Mutta tiedätte minut! Ei onnistu!

ei maailmaa mullistavaa, mutta….

Lapsen kuuluukin kokea pettymyksiä, eikö niin? Itsekin toki koin sellaisia ja pari tapahtumaa on jäänyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Ei siis mitään maailmaa mullistavaa, mutta pienen ihmisen mittakaavassa suurta.

Olin jo pienenä hyvin musikaalinen ja soitin pianoa lähes 10-vuotta konservatoriossa. Tämän lisäksi lauloin koulumme Norssin kuorossa ja kävin laulutunneilla. Suurin unelmani oli päästä laulamaan vielä joskus soolo koulumme oppilaiden järjestämässä suuressa konsertissa Carelia-salissa. Soolo-osuudet olivat kuitenkin varattuna vain niille, jotka olivat musiikinopettajamme suosiossa. Tunsin aina jääväni muiden, innokkaampien varjoon ja suuri unelmani soolosta jäi vain haaveeksi.

Yläasteella olin aika vilkas ja koulunkäynti siinä sitten hieman kärsi. Kun sitten ysin kesä ja koulun loppu tuli selvisi, että en tulisi pääsemään päästötodistuksen keskiarvolla keskustaan lukioon. Vaihtoehtoni oli siis joko haudata lukiohaaveet kotini lähellä tai miettiä jotain muuta koulupaikkaa. Loppujen lopuksi pääsin jatkamaan samaan lukioon kuin ystäväni, mutta rehtori otti minut sisään varmaan silkasta säälistä!

Ovet, jotka eivät koskaan avautuneet

Lukion jälkeen minulla oli haaveena opiskella poliisiksi tai puheterapeutiksi. Olin ensin vuoden intissä ja sitten aloin miettimään opiskelupaikkaa samalla kun muutin Tampereelle. En päässyt opiskelemaan yliopistoon logopediaa, enkä sitä olisi edes ansainnut, koska valmistauduin niin huonosti pääsykokeisiin. Tämä muuten tapahtui ei yksi, vaan KAKSI kertaa. Näin jälkeenpäin mietin, että ehkä puheterapeutin ammatti oli kuitenkin enemmän äitini, kun oma unelma-ammattini. Siksi en ehkä jaksanut panostaa pääsykokeisiinkaan.

Lapsuuden ykkös unelma-ammattini oli poliisi. Olen hakenut kolme kertaa poliisikouluun. Ekalla yrittämällä  en päässyt edes toiseen vaiheeseen, koska olin liian huonossa kunnossa. Kuntotestien pitäjä totesikin minulle, että nyt ei auta kuin aloittaa lenkkeilemään salille ja sieltä pois. Toisella kerralla pääsykokeissa loukkaannuin, kun kaaduin uima-altaalla. Perseelleen meni siis sekin ja päivä päättyi ensiapuun ja jouduin kinkkaamaan kävelysauvoilla. Vitutti niin, ettei veri kiertänyt… Kirjaimellisesti!

Viimeinen kerta pääsykokeissa taisi olla joskus 2008 vuoden tienoilla. Olin päättänyt, että NYT! Treenasin tosissaan, juoksin ja huhkin salilla. Pääsykokeissa kuntotestit menivätkin todella hyvin ja etenin psyykkisen testinkin läpäistyäni haastatteluun. Lopulta jäi kahdesta pisteestä kiinni, että olisin päässyt kouluun.
Olin niin pettynyt, että itkin kaksi päivää putkeen. Tunne oli murskaava! Muistan kuinka itkin kun kävelin töihin ja itkin kun kävelin sieltä pois. Muistan ajatelleeni, että elämältäni on viety pohja pois, suurin unelmani on murskana. Vähämpä tiesin 😀 .

Mukaan mahtui myös muitakin epäonnistumisia pääsykokeissa. Hain mm. lennonjohtajakouluun, niinkuin mulla olisi muka ollut sinne mitään mahkuja. Viimeistään avaruudellisen hahmottamisen kokeessa hikoillessa ymmärsin, että olen totaalisesti väärässä paikassa. Tapasin pääsykokeissa tytön, joka opiskeli fysiikkaa yliopistossa. En kehdannut kertoa hänelle, etten edes kirjoittanut matikkaa ylioppilaskokeissa.
No, eipä lannistuta! Hain myös kansainväliselle sairaanhoitajalinjalle. Kävin pääsykokeissa ja se siitä. Pidin itseäni totaalisen epäonnistuneena ihmisenä. Lopulta pääsin kuitenkin ekalla yrittämällä Pelastusopistoon opiskelemaan hätäkeskuspäivystäjäksi. Tämä antoi toivoa siihen, etten olekaan aivan nolo luuseri, joka ei saa ikinä kunnon ammattia. Äitini itki onnesta.

Fitnessunelma elää.. Tai siis eli!

Kuten Annakin, niin minäkin olen koettanut onneani fitnessmallikisassa vuonna 2010. Kilpailu taisi olla ehkä toinen järjestetty fitnessmallikisa ja kisan voitti Janni Hussi. Olin ihan ”kivassa” kunnossa, mutta muistan kuinka katsoin kateellisena Jannin kireää sixpackia line upissa. Hän oli selvästi dieetannut ja treenannut castingia varten viikkokaupalla.

Fitnessunelma jäi kuitenkin kytemään pinnan alle. Niinpä päätin osallistua bikinifitnesskisoihin vuonna 2012. Laji oli silloin Suomessa aivan uusi ja yhteensä meitä kilpailijoita taisi olla koko sarjassa 8 tai 9. Eli kaikki tytöt pituudesta riippumatta samassa sarjassa.
Dieettini meni todella hyvin ja pudotin n.10kg 14 viikossa. Vaikka vielä silloin standardit olivatkin hieman erilaiset BF-kisoissa, niin minulta olisi vaadittu todella paljon kireämpää fysiikkaa. Vaikka olin elämäni parhaassa kunnossa ja vienyt läpi todella raskaan dieetin, niin se ei riittänyt. Häpesin itseäni, enkä edes tiedä miksi. Olin tehnyt suuren työn, mutta silti minulla oli tunne, että olin nolannut itseni koko maailman edessä.

Elämä jatkuu!

Onneksi mikään näistä takapakeista ei ole vaikuttanut loppuelämääni kovin merkittävästi ja se on aika lohduttavaa näin jälkeen päin ajateltuna. Elämässä epäonnistumiset ovat tietysti tärkeitäkin, koska yleensä niistä oppii ja pettymykset laimenevat ajan myötä. On minulla elämässä ollut toki muitakin juttuja, jotka eivät ole menneet aivan putkeen, mutta turha niitä nyt on enää tähän ruveta listaamaan. Enemmän on ollut kuitenkin iloisia aikoja ja onnistumisia!

Mikä on ollut sinun elämässäsi epäonnistuminen, jonka laittaisit omaan CV:si?

 

Lue myös:

Pienin ja suurin kuukausipalkkani

Mistä tietää, mikä on se ”oma juttu”??

Tammikuun tavoite: Tee rahaa!

Saa mitä haluat -kirjasta inspiraatio!

Olen kuunnellut viime joulukuusta lähtien Ilkka Koppelomäen ”Saa mitä haluat” -kirjaa. Kirja on ollut todella inspiroiva ja olen palannut siinä taaksepäin monta kertaa. Syynä kirjan kuunteluun oli se, että halusin elämässäni muutosta. Olin stressaantunut, ahdistunut ja hukassa omassa mielessäni ja aiheesta kirjoittelinkin blogiini jonkin aikaa sitten. Luulin, että halusin jotain, mitä en oikeasti halunnutkaan, eikä se tehnyt minua onnelliseksi.

Päätinkin, että tänä vuonna tulen tekemään kolme asiaa, jotka viime vuonna minulta taisi unohtua tyystiin. Vuonna 2020 minä…

  1. Asetan selkeitä ja yksinkertaisia tavoitteita, joita kohti menen
  2. Keskityn työrintamalla tekemään sellaista, jotka tuntuvat aidosti omalta jutulta. Kuuntelen päätöksieni suhteen vain niitä ihmisiä, joista välitän.
  3. Erotan selkeämmin työajan ja vapaa-ajan ja näin ollen lisään omaa hyvinvointiani. Elän nauttiakseni elämästä ja saadakseni kokea onnellisia hetkiä joka päivä.

Mulla on muuten menossa vielä huomisen ajan IG:ssä arvonta, josta yksi seuraajani voi voittaa Personal Planner kalenterin!

Teemakuukaudet käyttöön!

Kirjassa on ollut paljon hyviä harjoituksia, mutta yksi harjoitus puhutteli minua niin paljon, että kaivoin heti esiin paperin ja kynän. Tässä harjoituksessa vuoden jokaiselle kuukaudelle asetetaan oma teema ja teemaan liittyvä tavoite! Jokainen vuoden 2020 kuukausi on siis omassa elämässäni ”teemakuukausi” jollain sellaisella osa-alueella, johon haluan muutosta tai panostaa entistä enemmän.

Itse jaoin teemat niin, että kuukaudesta riippuen keskityn rahaan&talouden parantamiseen, fyysisen kunnon parantamiseen, lomaan ja rentoutumiseen, perheeseen&ystäviin tai opiskeluun&itseni kehittämiseen.

Mielessäsi saatat kuvitella, että yhden asian edistäminen vaikuttaa vain yhteen asiaan, mutta todellisuudessa mikään ei koskaan vaikuta vain yhteen asiaan. Kaikella on vaikutuksensa. Kun uskallat alkaa edistää yhtä sinulle tärkeää aihetta elämässäsi, siitä seuraa aina uusi tilanne ja muut muutokset seuraavat perässä.
Ilkka Koppelomäki (Saa mitä haluat)

Itse olen kärsinyt aina tietynlaisesta lyhytjännitteisyydestä ja mulla on ollut vaikeuksia asettaa etenkin pitkän ajan tavoitteita. Se liittynee siihen, että olen haaveilija ja innostuja, mutta haluan muutoksia mieluummin heti, kuin viidestoista päivä. Kaikki me kuitenkin tiedämme, että harva muutos tapahtuu hetkessä ja vaatii duunia päivästä ja kuukaudesta toiseen. On osattava nähdä tätä hetkeä pidemmälle, vaikka se vaatisi uhrauksia ja joskus epämukavuudenkin sietämistä tässä hetkessä.

Tammikuussa taotaan rahaa!

Itselläni tammikuun tavoite on ollut yksinkertainen: Tee rahaa! Kuten ehkä muistatte, niin lomailin joulukuussa melkein kolme viikkoa ja nyt haluan talouteni taas tasapainoon. Tiedän, että kun tämän tammikuun paahdan menemään, niin se palkitsee minut helmikuussa. Sen takia teenkin tällä hetkellä yrityksen lisäksi myös palkkatyötä lentokentällä (joka onnneksi on henkisesti helppoa, eikä vaadi enää vapaa-ajalla minkäänlaista sähköpostirumbaa yms).  Olen myös tehnyt itselleni taloussuunnitelmaan EXELIIN (asia, jota en ikinä uskonut sanovani, mutta totta se on…) ja sovimme mieheni kanssa kulujen jakamisesta uudella systeemillä tasapuolisesti. Toivottavasti tässä tapauksessa puoliksi suunniteltu on valmiiksi tehty…

Suosittelen erittäin lämpimästi tuollaista kuukausisuunnitelmaa ja kannattaa tarttua kynään ja paperiin mielellään heti. Suosittelen myös kirjoittamaan ainakin viisi kehittämiskohtaa jokaiseen aihealueeseen. Esimerkiksi jos ensi kuun aiheesi on Fyysinen kunto, niin kirjoita viisi asiaa, jotka aiot kuukauden aikana toteuttaa. Muista myös, ettet laita itseäsi liian ahtaalle tavoitteiden kanssa, eli valitse mieluummin liian helpot, kuin liian vaikeat tavoitteet.

Oletko sinä lukenut tuon kyseisen kirjan ja jos olet, niin saiko se sinut muuttamaan omassa elämässäsi jotain?

Lue myös:

Vuosi 2019, olen pettynyt sinuun.

Mistä tietää, mikä on se ”oma juttu”??