Hae
Katri Gruner

Selviääkö ihminen ilman kesälomaa?

Taas on se aika vuodesta, kun yksi lause on varma keskustelun aloittaja:

Milloin aiot pitää kesäloman? 

Lomalla viimeksi 2011!

Jos ollaan rehellisiä, niin itselläni on ollu ihan OIKEA kesäloma (siis oikealla tarkoitan palkallista kesälomaa) viimeksi vuonna 2011. Ajatelkaa, 10-vuotta sitten! Tuntuu aivan hullulta, että en ole ollut virallisesti kesälomalla yli kymmeneen vuoteen. Näin jälkikäteen ajattelen, että palkkatöissä valtiolla ollessa suurinta luxusta oli se, että lomat oli silloin kun on sovittu ja siitä vielä sai ihan kivat lomarahat. Aloin miettimään, että mistä johtuu, että olen ollut näin monta vuotta ilman kunnollista kesälomaa. Ja kunnollisella tarkoitan tässä tapauksessa 3 viikon yhtäjaksoista kesälomaa, jolloin loman pitäminen on taloudellistenkin seikkojen valossa mahdollista.

Suurin syy pitkien kesälomien vähyyteen onkin varmasti ollut raha. Olin pitkään liikunta-alalla (sekä yrittäjänä, että palkkatyössä), joka on todella hankala ala kesien puolesta. Töitä on usein tarjolla muita vuodenaikoja vähemmän. Siksipä osa alalla olevista yrittäjistä painaa ihan suoli mutkalla syksyn ja kevään ja koettaa kesän aikana palautua työmäärästä. Toki jotkut onnekkaat saavat vakituisen työsuhteen, johon lomat kuuluvat normaalisti. Itse tein töitä kolmisen vuotta kausiohjaajana, jolloin käytännössä työsuhde alkaa syksyllä ja loppuu joulukuun puolessa välissä. Sitten uusi työsuhde alkaa taas tammikuussa ja loppuu toukokuun puolessa välissä. Kesäksi on silloin keksittävä jotain muuta hommaa.
Toki olin myös tämän kymmenen vuoden aikana myös kaksi kesää äitiysrahalla, jolloin elämä oli ”yhtä lomaa” 9kk ajan. (Tämä oli sitten sarkasmia).

yksinyrittäjä lomailee kun voi

Yksinyrittäjänä lomarahat ovat käytännössä omat säästösi. Kassavirtaa täytyy siis olla niin, että voit nostaa normaalisti palkkaa joka kuukausi. Yleensä tilille kerrytetään koko ajan ylimääräistä (jos tähän on mahdollisuus). Silloin ei tarvitse stressata, jos laskutettavaa ei tule vuoden jokaisena kuukautena (tai kuinka kauan lomaa nyt haluaakaan pitää). Aika monelle yrittäjälle se totuus on kuitenkin se, ettei tilillä makaa rahaa niin paljoa, että voi laittaa kovin pitkäksi aikaa putiikkia kiinni. Ja vaikka rahaa olisikin lomailla, niin usein sitten juoksevat työasiat pakottavat palaamaan töiden pariin ainakin osittain.

Omalla äidilläni ei ollut koskaan yrittäjänä mahdollisuutta pitää pitkiä lomia vaan hän oli lomalla aina päivän sieltä toisen täältä. Yhtäjaksoisesti hän taisi olla lomalla joskus viikon. Huomaan, että itseeni on tarttunut tämä mentaliteetti. Kyllä tässä alkaa silti miettimään, että joko ensi vuonna olisi sitten se Katrin oman kesäloman aika…? Nyt kun Lovena etenee koko ajan ja vauhti vaan kiihtyy, niin on ihan mahdoton ajatus, että laittaisin nyt kolmeksi viikoksi työkoneen kiinni ja vaihtaisin ajatukset vapaalle. Itse projektin johtajana olen myös vastuussa siitä, että kaikki asiat menevät eteenpäin ja tapahtuvat ajallaan. Mutta…

ei tässä olla mitään yli-ihmisiä!

En halua todellakaan kuulostaa siltä, että olen sellainen ihminen, joka ei lomia kaipaa! Tää on itseasiassa todella haitallinen ajatusmalli ja ajaa ennen pitkään burnouttiin. Jokainen ihminen kaipaa lepoa – ja kyllä, myös enemmän kuin sen viikonlopun.  Ainakin itselläni menee ensimmäinen viikko aina siihen, että saa kovalevyn rauhoitettua. En toki ole ollut tässä 11-vuoden aikana kokonaan lomailematta, vaan normaalisti olemme olleet pidemmällä lomareissulla loppuvuodesta, joka on tuonut sen kaivatun breikin vuoteen. Ulkomailla ollessa en ole todellakaan miettinyt työasioita.
Kyllä mä silti kesällä aion nauttia muustakin kuin läppärini seurasta etenkin nyt, kun molemmilla lapsilla on pitkä kesäloma.  Olen ainakin yhden viikon aika lailla pois koneen äärestä ja teen töitä enemmän iltaisin.

 

Miten pitkän kesäloman aiot pitää tänä vuonna? Onko lomalle jääminen helppoa?

 

”Jos se olis helppoo, niin kaikki tekis sen!”

Oon paljon miettinyt viime aikoina sitä , miten asiat ovat johtaneet siihen missä olen nyt. Pohdintojani on vauhdittanut Diilin voittaja Sointu, jonka haastatteluja olen kuunnellut eri medioista. Meillä on toki ikäeroa yli 10-vuotta ja itse koen, että olen jo jollain tavalla aika monenlaisissa liemissä keitetty jo työurallakin, eikä aina ihan niissä helpoimmissa. Toki yrittäjyyttä on nyt vasta takana 3-vuotta ja tuntuu, että vasta nyt olen menossa sitä kohti, mihin mut on oikeasti tarkoitettu. Mutta Soinnussa on jotain sellaista hurjapäisyyttä ja rohkeutta, jota arvosta kovasti!

Ai ei onnistu? No vaihda alaa!

Suomessa yrittämiseen liittyy sellainen outo ajatus, että jos ei heti onnistu, niin eikö olis vaan helpompi luovuttaa? Olen näitä juttuja itsekin kuunnellut ihan lähipiiristäkin. Tuntuu jotenkin tosi turhauttavalta, että vasta siinä vaiheessa kun rakentaa omaa yritystoimintaa, niin joku ehdottaa, että ”hei sä sopisit tosi hyvin vaikka optikoksi. Entäs jos kokeilet sitä!”. Silloin valitettavasti huomaa, että ne ihmiset eivät ymmärrä yrittämisestä hölkäsen pöläystä! Vaikka on vaikeaa, niin ei se ole se hetki kun heitetään hanskat tiskiin ja lähdetään kokeilemaan jotain ihan uutta hommaa. Yrityksen rakentaminen on hyvin pitkäjänteistä toimintaa ja yleensä se idea millä yrityksesi aloitat ei todellakaan ole se millä lopulta rahan teet.

Yleensä parina ekana vuonna ei välttämättä vielä tapahdu mitään ja se on se vaihe, kun niinsanotusti ”perslihasten kestävyyttä” testataan! Harvoin se menee niin, että tänään kun perustat yrityksen, niin huomenna kaikki tietää ja tuntee sinut.

Miksi naisyrittäjä niin usein vaan kituuttelee?

Minua itseäni on harmittanut, että mediassa on aika vähän esillä naisia, jotka ovat oikeasti tehneet menestyvää liiketoimintaa. Nyt sitten iso iso huomio: En todellakaan sano, että jokaisen naisyrittäjän pitää unelmoida isosta liiketoiminnasta!! Tarkoitan tällä sitä, että jos unelmoi asioiden tekemisestä isommin, niin yleensä niitä esikuvia ei oo hirveästi tai sitten he eivät tuo asiaa esille. Toki on paljon yrittäjiä, jotka tekevät ihan ok tulosta yksinyrittämällä niin, että he elättävät itsensä. Mutta ylipäätään naisia, jotka ovat luoneet menestystarinan tyhjästä, ei ole hirveästi esillä.

Usein tuntuu, että kun nainen puhuu yrittämisestä, niin se tuodaan esille sitä kautta, että ”ihan perseestä on ollut viimeiset 20-vuotta ja kituutteluahan tämä on. Mutta ei oo muutakaan vaihtoehtoa, kun sinnitellä päivästä toiseen.” Toki moni tekee työtään intohimosta käsin, mutta mun mielestä yrittämisessä ei oo mitään järkeä (kaikkeen vaivaan nähden), ellei sillä voi tehdä kunnolla rahaa! Sen 2000€/kk saa todennäköisesti palkkatyössä TODELLA paljon helpommalla.

Lovena on uhkarohkea projekti!

Olen tajunnut vasta aikuisiällä kaksi tärkeää asiaa. Ensimmäinen on se, että minussa on valtavasti käyttämätöntä potentiaalia ja luultavasti myös sinussakin on sitä! Toinen juttu on se, että tasaisen varma ei ole minun tyylini. En kestä monotonisia päiviä, vaan nautin enemmän arvaamattomuudesta, ponnistelusta ja multitaskaamisesta! Kai se on niin, että kun parisuhteesta puuttuu draamaa, niin sitä hakee sitten jostain muualta 😀 .

Kun vuosi sitten maaliskuussa pidettiin yhtiökumppanini Laurin kanssa eka palaveri Lovenaan liittyen, niin täytyy sanoa, että aaaaaaika optimistiset kuvitelmat oli varmaan kummallakin. Vuosi on kyllä vetänyt nöyräksi ja laittanut jäitä hattuun! Tällainen projekti onkin todella paljon hitaampi ja kalliimpi, mitä olisin osannut kuvitella. Ei mene niin, että ”tehdään vaan yks sivusto”. Yht äkkiä yhtälössä onkin teknisen toteutuksen valvomisen lisäksi, go to market -strategiaa, palavereita juristien kanssa, neuvotteluita sijoittajien kanssa ja mitä vielä. Työmäärä on ollut valtava ja tulee lisääntymään entisestään. Mut hei – on meillä jo ländäri auki, eli menkää sinne!

www.lovena.fi

 

Jos ja kun tää homma rokkaa ja jossain vaiheessa käteen jää muutakin kuin känsät, niin satavarmasti haluan auttaa ja tukea niitä naisyrittäjiä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin itse nyt. Niitä, joille on tärkeää kuulla, että joo painat vaan ja unelmoit isosti. Jos se olis helppoa, niin kaikki tekis sen! Mikään oikeasti tavoittelemisen arvoinen ei koskaan tule ilman ponnistelua.