Hae
Katri Gruner

11.2 päivä herätti muistoja: 5 harhaluuloa hätänumerosta!

Eilen oli kansainvälinen 112 -päivä ja osa teistä tietääkin, että olen itse ollut hätäkeskusksessa töissä nelisen vuotta! Ajattelin tässä postauksessa oikaista muutaman hätänumeroon liittyvän harhaluulon ja ylipäätään vähän avata hätäkeskuspäivystäjän työtä.

Hätäkeskuspäivystäjän ammattitutkinnon voi suorittaa mm. Pelastusopistossa Kuopiossa, jossa itsekin alalle opiskelin. Päivystäjän työ on aika rankkaa sekä henkisesti, että tietysti ihan fyyisestikin (3-vuorotyö), joten se vaatii tietynlaisen aika mukautuvan persoonan ja lehmän hermot. Työ on monipuolista ja tilanteet vaihtelevat nopeasti! Se onkin asia, jota hätäkeskuspäivystäjän työstä nykyään kaipaan. Iso plussa on myös se, ettei hätänumeroon tarvitse enää vastailla kotisohvalta, eikä sähköpostista 😉 .Toki vastuu on suuri, koska kysymys voi olla ihmishengestä.

 

Tässä 5 harhaluuloa hätänumerosta, joita halusin korjata teille lukjoille

Tässä kuvassa on kaverini Salla, joka tekee edelleen päivystäjän töitä. Kaikki jutun kuvat ovat 112.fi kuvapankista.

Soittajan pitää itse tietää millaista apua tarvitset ja kuinka nopeasti

Hätäkeskuspäivystäjän työn kuvaan kuuluu riskinarvion tekeminen. Se tarkoittaa, että päivystäjä kuulemansa informaation perusteella päättää kenelle viranomaiselle tehtävä kuuluu (vai kuuluuko ollenkaan) ja kuinka nopeasti apua lähetetään. Asiakas (eli soittaja) ei voi itse päättää mitä hän haluaa ”tilata” , koska asiakas ei tiedä millaisia resursseja on saatavilla. Jos mietit kannattaako soittaa hätäkeskukseen, niin yleensä hyvä mittari on se, tarvitaanko apua paikalle heti eli onko olemassa välitön terveyteen tai omaisuuteen kohdistuva vaara.

Usein päivystäjälle sanotaan ”älä kysele vaan laita jo se auto”. Jos jokaiselle keikalle laitettaisiin auto kysymättä mitään, niin ajoon ei jäisi yhden yhtään poliisiautoa tai ambulanssia. Näin ollen takuulla joku oikeasti pikaisen avun tarpeessa oleva odottelisi apuaan pitkään.

Hätäkeskukseen tulevat puhelut hoidetaan niiden tulojärjestyksessä

Tehtävillä on kiireellisyysluokat sen takia, että apu menee sinne ensin missä sitä tarvitaan pikaisimmin. Esimerkiksi näpistelijä ei voi olla yhtä kiireellinen tehtävä poliisille kuin perheväkivalta. Päivystäjä antaa aina ohjeen soittajalle ”soita heti takaisin jos tilanne muuttuu” juurikin siksi, että JOS tilanne muuttuu, niin se voi muuttaa kiireellisyyttä.
Joskus valitettavasti ambulanssia tai poliisia voi joutua odottamaan pitkäänkin. Joskus yhtä aikaa tulee paljon kiireellisiä tehtäviä ja silloin päivystäjän työn haaste on päättää, mitkä tehtävät hoidetaan ensin. Usein myös poliisin kenttäjohtaja tai ensihoitajien esimies auttaa päättämään, ketä lähetetään ja mihin.

Joskus voi olla, että joudut jonoon soittaessasi hätänumeroon. Esimerkiksi kolarin aikaan 10 ihmistä saattaa soittaa samaan aikaan samasta asiasta. Silloin on tärkeää, ettei katkaise puhelua, koska jonoa puretaan aina niin, että pisimpään jonottaneelle vastataan seuraavaksi. 96% puheluista vastataan kuitenkin alle 10 sekunnissa.

Hätäkeskuksesta neuvoo myös kiireettömissä asioissa

Tähän sanoisin, että tämä pitää osittain paikkaansa, mutta pääasiassa hätäkeskus hoitaa kiireellisiä asioita. Joskus ihminen esimerkiksi kertoo, että hän kaatui ja jalka murtui, joten hänen täytyy päästä lääkäriin. Puhelussa selviääkin, että jalka on murtunut 2 viikkoa sitten, eikä soittaja ole hakeutunut lääkäriin, eikä lääkäri ole itseasiassa edes todennut jalan olevan katki. Silloin asia ei kuulu hätäkeskukseen.
Hätäkeskus voi neuvoa mikä on esimerkiksi oikea taho hoitamaan loukkaantuneen villieläimen tai kuinka myrskyn kaataman puun suhteen kannattaa toimia. Asioita mitä hätäkeskuksesta EI kannata kysyä (ja mitä kuitenkin kysytään aika usein) on esim. Milloin renkaat pitää vaihtaa, mitä pitää tehdä jos avaimet jää sisälle, tai voiko poliisi tulla puhalluttamaan onko ajokunnossa.
60% 112-numeroon tulevista puheluista on sinne kuulumattomia puheluita (taskupuheluita, pilapuheluita ja kiireettömiä asioita).

Hätäkeskus yhdistää puhelun jollekin

Hätäkeskus ei yhdistä puheluita kellekään, vaan hoitaa puhelun asiakkaan kanssa ja tekee hälytyksen jos siihen on tarve. Usein päivystäjä kuuleekin sanottavan ”voitko yhdistää minut poliisille/ambulanssiin/palokuntaan”. Hätäkeskus hoitaa kiireelliset tehtävät, mutta esimerkiksi poliisille on oma numero päivystykseen, jossa voi hoitaa kiireettömiä asioita. Kiireettömissä terveyteen liittyvissä asioissa voi soittaa suoraan tk-päivystykseen.
Hätäkeskuspäivystäjällä on valtavan iso tuntemus niin pelastus- kuin poliisialasta, koska hänen täytyy käytännössä tuntea kaikki minkäänlaista apua vaativat tehtävät. Päivystäjä selvittää tilannetta kysymysten avulla, joka tähtää siihen, että paikan päälle lähtee riittävästi, mutta ei liikaa apua (koska sitä samaa apua voidaan tarvita muualle samalla). Ymmärrän, että ihmisiä kysymykset ärsyttävät, mutta ne ovat oleellinen osa koko prosessia.

Joku lähtee fyysisesti hätäkeskuksesta tapahtumapaikalle

Usein ihmiset luulevat, että itse hätäkekuksessa odottelee joukko ensihoitajia, lääkäreitä, poliiseja ja palomiehiä tehtäviään. Joskus soittaja saattaa sanoa esimerkiksi että ”Laita mukaan ainakin yksi lääkäri”. Etenkin maakunnissa, joissa välimatkat on pitkiä voi olla, että ambulanssi lähtee uudelle tehtävälle 50km päästä. Etenkin ambulanssit ja poliisiautot ovat yleensä koko ajan ajossa, eivätkä näin ollen ”odottele” missään tehtäviä.
Joskus voi olla oikeasti nopeampaa matkustaa päivystykseen omalla autolla tai taksilla (sinne ambulanssi yleensä aina potilaat vie). Ambulanssi on sopiva kuljetusvaihtoehto silloin, kun potilas ei pysty kävelemään omin jaloin ja tarvitsee hoitoa kuljetuksen aikana.

Toivottavasti tämä postaus hieman selvensi teille mitä hätänumeron ”toisessa päässä” tapahtuu! 🙂

Tähän loppuun vielä pieni kevennys

Hyvää 112-päivää!

Julkaissut Panu Alatalo Lauantaina 11. helmikuuta 2017

Pienin ja suurin kuukausipalkkani

Luin mielenkiintoisen postauksen, ensin Johannan blogista ja siitä postausidea on levinnyt muihinkin blogeihin. Postauksissa bloggaajat paljastavat isoimmat ja pienimmät palkkapussinsa. Ja niin teen nyt minäkin! Rahasta puhuminen on turhaan tabu, vaikka toki ymmärrän niiden ”kateellisten naapurien” olemassaolon. Itse uskalsin lähteä tähän haasteeseen, koska meikäisen luvut tuskin saavat kenenkään tajuntaa räjähtämään! 😀

Palkansaajien keskiansio omassa ikäryhmässäni (35-39v) oli muuten vuonna 2016 3439 e/kk (lähde: Tilastokeskus).

Oma palkkahistoriani ei olekaan ihan yksioikoinen, koska olen ollut useassa elämänvaiheessa monella eri työnantajalla tuntitöissä. Eli olen tehny esimerkiksi jo kauan (yli 10-vuotta) liikunnanohjaajana keikkaa eri paikkoihin. Pidän siitä, että olen vapaa työskentelemään sellaisissa paikoissa kuin haluan! Liikunta-alalla (jossa olen ollut suurimman slaissin elämästäni) on myös huonosti tarjolla ns. päiväduuneja, joissa työskennellään kiinteällä kk-palkalla. Monessa paikassa peruspalkka on hyvin alhainen ja sen päälle maksetaan sitten esimerkiksi provikkaa ohjatuista tunneista (kuten vaikkapa kuntokeskuksissa on usein tapana).

Minulla on ollut aikuisiällä kk-palkka vain kolme kertaa! Muutoin olen toiminut osa-aikaisena useammassa paikassa samaan aikaan tai vuoden 2011 jälkeen yrittäjänä. Molemmilla kerroilla yrittäjänä en ole nostanut itselleni kk-palkkaa aina tiettyä summaa, vaan aina vähän tietysti sen mukaan, miten hyvin firmalla pyyhkii!

Pienin kuukausipalkka

Pienintä palkkaa olen saanut toimiessani henkilökohtaisena avustajana, joka on tosi sääli työn tärkeyden huomioonottaen! Koin työni kuitenkin todella merkitykselliseksi ja avustettavani oli aivan ihana ihminen, jonka kanssa viihdyin hyvin. Tämä oli minun ensimäinen työni armeijan jälkeen kun muutin Joensuusta Tampereelle.

Palkkani henkilökohtaisena avustajana oli 1124€/kk vuosina 2002-2004. Nykyään palkka on (toivottavasti!) jo rutkasti parempi!

Tuo palkka oli niin pieni, että verojen, vuokran (470€) ja pakollisten menojen jälkeen pärjäsin nippa nappa! Lisätuloja sain onneksi valmentamalla uimareita. Tältä ajalta minuun on jäänyt elämään sellainen ”pienituloisen ajatusmalli”, josta on tosi vaikeaa päästä eroon. Jos nyt elämäni onkin siinä mielessä yltäkylläistä, että voin esimerkiksi matkustaa, niin tiedän todella hyvin myös sen miltä tuntuu hakea sossusta rahaa.

Suurin kuukausipalkka

Suurinta kuukausipalkkaa olen ”nauttinut” valtion leivissä! Palkkani hätäkeskuspäivystäjänä silloisessa palkkaluokassa oli 2178€/kk + vuorolisät, jotka nostivat usein palkan välille 2500€-3000€/kk. En ole ihan varma onko palkkoja sen jälleen nostettu. Toki verotus piti huolen, että palkka ei päässyt ihan päätä huimaavaksi etenkin yksin asuessa, mutta kyllä mua on jälkeenpäin harmittanut ettei tuohon aikaan tullut esim sijoitettua (tai jotain muuta järkevää!). Olin varmasti yhtä persaukinen, kuin pienemmälläkin palkalla eläessäni.

Tämä kuva on otettu kun vielä opiskelin Pelastusopistossa.

Viimeisin kuukausipalkka

Edellisen kerran olen saanut kuukausipalkkaa Helsingin Kaupungilla liikunnanohjaajana työskennellessä. Liikunnanohjaajan palkka on 2044€/kk. Vuorolisiä voi saada muutaman kympin kuukaudessa. Halusin olla äitiysloman jälkeen hetken päivätyössä, jossa minulla olisi säännölliset tulot ja palkkatyöläisen edut, kuten lomat ja työterveydenhuolto. Nämä on sellaisia asioita, joita tietysti kaipaan palkkatyöläisenä olosta, mutta muuta en oikeastaan sitten kaipaakaan!

Kuten huomaatte, niin ihan uskomattomille liksoille ei ole tämä nainen muiden johdon alaisena päässyt! Toisaalta sitten taas, en ole korkeasti koulutettu, joten sinänsä en kyllä yhtään kritisoikkaan tätä. Mielestäni heille, jotka jaksavat päntätä pitkään kuuluukin kunnon tulotaso.  Lisäksi itse olen tykännyt siitä, että voin työskennellä samaan aikaan useammassa paikassa. Nykyisessä työssäni onkin parasta juuri sen joustavuus ja vapaus. Lisäksi yrittäjyys sopii oikein hyvin tämän hetkiseen elämäntilanteeseemme pienten lasten kanssa. Olen super kiitollinen siitä, että meidän ei tarvitse esimerkiksi herättää lapsia hoitoon kukon pierun aikaan. Itse voin myös työskennellä joustavasti myös lasten mentyä nukkumaan (jota kyllä koitan välttää) ja viikonloppuisin. Nytkin mulla on asiakkaita lauantaina.
Mutta onhan yrittäjyydessä taloudellinen epävarmuus paljon isompi, eli oli palkka pieni taikka iso, niin se tulee tilille sovittua päivänä.

Uskallatko paljastaa minulle millaisa kk-palkkaa saat tällä hetkellä ja minkä tyyppistä työsi on?