Hae
Katri Gruner

Kuoharia ja suklaata

Juoda kuoharia
Syödä jääkaappikylmää suklaata
Maistuu niin hyvältä suussa ja mielessä,
Kun työasiat unohtuvat yksi kerrallaan
Hengitän stressin ulos
Jäljelle jää toivo ja tyyneys
Siinä missä eilen oli ahdistus.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Tuo runo, jonka keksin eilen nukkumaan mennessä oikeastaan kiteyttää aika hyvin mun tunteet. Jännä, miten eilen tälle maalle tullessani olin väsynyt, jopa hieman ärtynyt. Nukuin 3 tunnin päikkärit, laitoin sähköpostiin lomaviestin ja sovin itseni kanssa, etten vaadi itseltäni mitään. Saunoin illalla tunnin, uin monta kertaa ja meditoin.

Kun pesin hampaita ennen nukkumaanmenoa, niin tunsin, että väsymys ja ärtymys olivat kaikonneet ja tilalle oli tullut ihana levollinen olo. Joku asia, joka vielä eilisaamulla ärsytti tuntuikin nyt jo ihan kehityskelpoiselta idealta. Usein tutkin itseäni ja mietin; Millaisia tunteita tunnen nyt? Saatan sanoa mielessäni kaikki tunteet, jotka kuvaa mun sen hetkistä olotilaa. Kun ne tunteet on myönnetty ja sanottu ääneen, niin niistä on helpompi päästää irti. On myös helpompaa huomata, kun ikävät tunteet vaihtuvat positiivisiin fiiliksiin.

Täällä mun on niin hyvä olla. Tuntuu, kuin asiat menisivät paremmin perspektiiviin ja tajuaa, mikä OIKEASTI on tärkeää. Ymmärän kyllä Jonnaa hyvin,  kun hän kirjoitti blogissaan, miten voisi olla koko kesän mökillä. Munkin unelma on saada oma talo järven rannalta, tai ainakin mökki. Joka päivä vaan sitä unelmaa kohti.

Rentoutukaa!

Raudanpuuteko se väsyttää… Vai ihan vaan elämä?

V Ä S Y T T Ä Ä.  Siis niin paljon, että olen haukotusautomaatti. Tällä hetkellä ajatus edes kevyestä urheilusuorituksesta tuntuu samalta, kun joku kysyisi haluaisitko juosta pari maratonia putkeen…?
Myönnetään, viikonloppu oli rankka. Lähdin perjantaina ajamaan Tampereelle, jossa odotti juhlajärjestelyt ja lauantaina kummitytön yo-juhlat. Onneksi matka ei ollut tämän pidempi, mutta alan olla todellinen eläkeläinen, koska matkustaminen ja juhlat väsyttää vuosi vuodelta enemmän. Lauantai-iltana oli vielä ”iltavuoro” yksin lasten kanssa, kun mieheni edusti meitä nelikymppisillä. Kun sain klo 21 pojat nukkumaan, niin kyllä siinä äidilläkin oli kaadettu kuorma-autollinen unihiekkaa silmiin!

Kuva kummityttöni juhlista viikonlopulta. Haalari on Bikbokista ostettu jo pari vuotta sitten.

Nyt on ollut tosi monessa paikassa keskustelua raudanpuutteen aiheuttamasta väsymyksestä ja mulla on varmaan kolmella kaverilla rautakuuri meneillään alhaisten varastorautojen takia. Ei siis liene mikään ihme, että itsekin olen alkanut miettimään, että onko tämä elämä vaan niin kuluttavaa, vai johtuuko väsymys kenties jostain muusta? Usein nimittäin huomaan olevani viikon loppupuolella jo aika poikki. Okei, välillä siis jopa aivan hemmetin väsynyt, etenkin jos ohjelmassa on ollut mitään vaativampaa!

En halua todellakaan vähätellä raudan puutetta, koska tiedän ihmisiä, joilla tyhjät rautavarastot ovat aiheuttaneet jopa hiusten lähtöä. Mutta mietin myös sitä, että etsinkö tässä vain itse jotain ”helppoa” syytä sille miksi olen niin väsynyt viikonloppuisin? Tässä kello kuitenkin tikittää jo kolmeakymmentä seiskaa, niin pitäisikö vaan myöntää, että vanhat ovat joskus väsyneitä. Ja sillä sipuli!

Mikä väsymys on normaalia?

Olen myös alkanut miettimään sitäkin, että onko kaltaisillani ikiliikkujilla liian sitkeässä sellainen uskomus, ettei väsymys ole normaalia – tai siis paremminkin niin ettei  saisi koskaan olla väsynyt ? Enkä nyt todellakaan tarkoita, että on normaalia jos ei kuukausiin pääse sängystä ylös. On vaan niin hiton vaikeaa edes tietää, millaista se ns. normaali väsymys on ja mitä sitten pitäisi alkaa jo ihmettelemään ja tutkimaan?

Itselleni yksi hälytyskello on se, kun en jaksa lähteä liikkumaan. Kamalaa myöntää, mutta parin viikon ajan olen ollut yhtä innoissani treenaamisesta kuin mitä ihminen on keskimäärin saunan pesemisestä! Mietin, mihin se entinen himotreenaaja on kadonnut? Mihin katosi se aamulenkeistä, kovista kuntosalitreeneistä ja reippailusta pitävä Katri? Nyt tilalla on sohvalla haukotteleva ja kahvista unelmoiva lahnaa muistuttava olio.

Rauta-arvojen testaus

Olen toki miettinyt verikokeen ottamista ja tsekkaamista ihan varmuuden vuoksi. Aloitin kyllä jo itsenäisesti rautalisän ottamisen n.1kk sitten. Ainut asia mitä mietin on se, tulisinko koetuloksista hullua hurskaammaksi? Toki siinä tapauksessa jos rauta-arvoni olisivat extra-alhaiset, niin saattaisin päästä infuusioon, mutta käsittääkseni sinnekkään ei noin vain mennä. Korjatkaa jos olen väärässä! Jos teillä on suositella jotain paikkaa jossa mittauttaa rauta-arvot, niin otan kiitollisena vinkit vastaan. Samalla kertaa voisi ottaa kaikki muutkin tarpeelliset, ainakin b- ja d-vitamiinitasot.

Loman tarpeessa

Sellaisen itsekkään päätöksen tein, että olen koko juhannusviikon lomalla! En aio avata työsähköpostia koko viikkoon! Onneksi mulla on nykyään ihana assari Iina, joka voi pitää ”putiikkia pystyssä” sen aikaa. Voihan tämä väsymys johtua ainakin osaksi ihan vain loman puutteestakin. Olen painanut tässä tammikuusta asti aika lailla nilkka suorana ja väliin ei ole mahtunut hirveästi taukoja.

Epäilen, etten ole ainoa jolla näin kesän kynnyksellä alkaa olemaan takki jo aika tyhjä. Sellainen olisi minusta ihan tervettä myöntää ja sanoa ääneen. Pitäisi myös ymmärtää, ettei sitä jaksa enää samalla tavalla juttuja, kuin joskus 10-vuotta sitten. Tai ainakaan mä en jaksa.

Millainen fiilis teillä on näin kesäkuun alussa, onko virtaa koneessa vai olisiko lepo tarpeen?