Hae
Katri Gruner

Motivaation ailahtelua…

Mä oon sellainen ihminen, että mulla on selvästi huomattavissa erilaisia kausia treenin ja terveellisen ruokavalion suhteen. Välillä menee TOSI hyvin ja se hyvä putki jää ikäänkuin päälle. Silloin fiilis on hyvä ja on sellainen olo, että TÄLLAISTA mun elämän pitää olla. Itse olen esimerkiksi oppinut nauttimaan siitä pienestä kivusta, joka treenin jälkeen jää, koska tiedän treenanneeni tehokkaasti.

 

Oma ongelmani on treenin ja muutenkin terveellisen elämän suhteen suhteellisuustajun puute. Mun oma ideaali olisi elää TOSI terveellisesti ja käyttää treeniin joka päivä vähintään tunti. Se tosin on vain mun oma ihanneajatus, joka ei todellakaan ole välttämättä kovin realistinen Mulla ei olisi rehellisesti sanottuna tällä hetkellä mitään eväitä, energiaa tai mahdollisuuksia esimerkiksi siihen, että treenaisin joka päivä. Tai ainakin niin musta tuntuu.

Parempaa ajankäytön suunnittelua?

Tuskin olen ainoa äiti, joka omien töiden jälkeen menee hakemaan lapset hoidosta ja sen jälkeen on perus ruoanlaitto ja kaikenlaista pikkuhommaa kotona. Se on se slotti, kun olisi tsäänssi lähteä salille tai muualle liikkumaan. Toinen vaihtoehto olisi aamulla ennen töitä. Ihan myöhäinen ilta ei tule itselläni kuuloon, koska huomaan olevani jo siinä seitsemän maissa väsymispisteessä. Usein tosin jatkan itse vielä hommia lasten mentyä nukkumaan, jos mulla on jotain keskeneräisenä.

Yksi vaihtoehto itselleni olisi aamutreeni, mutta tässä törmäämme isoon ongelmaan: Kuinka herätä niin, ettei herätä vieressä nukkuvaa miestä? Hän ei ole kovin ilahtunut siitä, jos herää omaan herätyskellooni 6.00 koska hän itse haluaa nukkua seitsemään (hänkin tekee usein töitä yömyöhään). Eli jos teillä on tähän joku ratkaisu, niin kuulisin erittäin mielelläni!

Ruokavaliossa 80/20 systeemi

Ruokavalion suhteen puhutaan usein pareton periaatteesta; Kun 80% ruokailusta on kunnossa, niin 20% voi lipsua. Eli kärjistetysti; Jos syöt päivittäin 4 ateriaa, niin viikossa 5 ateriaa voi olla vähä epäterveellisempää ruokaa, eikä se vielä silti romuta kokonaisuutta. Tässäkin on tietysti oltava järki, eli en suosittele esimerkiksi syömään viittä pitsaa tai viittä Triple whopper -ateriaa viikossa. Lisäksi tietysti niiden muiden aterioiden pitäisi olla ravitsemuksellisesti ihan priimaa ruokaa, eli jokaisella aterialla kasviksia, hyviä rasvoja, kuituja ym… Ja ainakin itse voin myöntää, että esimerkiksi tänään lounaaksi syömässäni feta-parsakaalileivässä ei ollut kaikkea noita ainakaan riittävästi!

Itselläni kaikista eniten apua on hyvästä esivalmistelusta ja tämä pätee oikeastaan kaikkiin aterioihin; Aina kun valmiina on lämmintä ruokaa, valmiiksi pilkottuja vihanneksia naposteluun, välipalaa (kuten esimerkiksi tuorepuuroa tai valmiiksi pilkottuja hedelmiä) ja jotain ns. terveellisempää kahvileipää (kuten vaikka siemennäkkäriä) niin terveellinen ja säännöllinen syöminen on paaaljon helpompaa. Itse koitan muistaa laittaa myös kellon muistuttamaan lounasaikaan, koska työskentelen kotona. Täällä kukaan ei tule kyselemään ”joko söit lounasta”…

Ihan ok:kin voi riittää

Puhuin alussa siitä, että usein omat vaatimukset itselle eivät välttämättä ole kovin realistiset. Itse koitan muistuttaa itseäni armollisuudesta ja siitä, että esimerkiksi nousujohteinen kehitys treenissä ei vain juuri nyt ole mahdollinen. Välillä tulee vaan viikkoja, että treenimäärä jää yhteen tai kahteen. Tai päiviä, kun huomaan illalla, että olen syönyt vain aamupalan. Silti kultainen keskitie on ihan hyvä ja omaa tapaa elää on turha verrata muiden tapaan.. Jollain toisella ihmisellä voi olla paljon vähemmän vastuita elämässään ja enemmän aikaa käyttää vaikkapa omiin harrastuksiin.  Itse pidän mielessä se ”minimimäärän” johon pyrin ja se ei ole lähelläkään sitä täydellistä suoritusta. Välillä onneksi tulee myös niitä tosi hyviä viikkoja, pääsee lähemmäksi unelmaansa.

Liikaa välilehtiä päässä auki

Minulla on ollut viime keväästä asti yritysmentori, jonka tarkoitus on auttaa minua yritykseni Match by K:n kehittämisessä. Tuo mentorointi on ollut ihan huippu juttu ja koen, että olen saanut mentoriltani ihan valtavasti tukea tässä matkan varrella. Olkoonkin niin, että alussa ajattelin, että mitä 60-vuotias kiinteistöalalla ikänsä ollut mies voi tietää deittibisneksestä!? Tässä matkan varrella hän on kuitenkin päässyt hyvin sisälle siitä mistä on kysymys ja itseasiassa on ollut ihan hyvä, että joku katsoo asiaa boxin ulkopuolelta.

Tämän päivän tapaamiseen minun oli pitänyt miettiä heikkouksiani ja vahvuuksiani yrittäjänä erääseen isompaan kokonaisuuteen liittyen. Kirjoitin näin:

Itseni johtamista harjoittelen joka päivä. Kärsin lievästä keskittymishäiriöstä (jonka olen tosin itse diagnosoinut), joka aiheuttaa sen, että minulla on meneillään monta asiaa päällekkäin. Olen myös huono saattamaan yhden asian kerrallaan loppuun. Tämä on osa-alue, joka vaatii työstöä joka päivä. Siirrän helposti ikävän tuntuisia asioita ja teen mieluummin mielenkiintoisia projekteja. Olen myös huono tekemään pitkän aikajanan suunnitelmia ja asettamaan tavoitteita, koska olen melko lyhytjännitteinen ihminen.

Vaikka omasta mielestäni onnistuin aika hyvin kiteyttämään persoonani tuohon lainaukseen, niin mietin kyllä hetken kehtaanko kirjoittaa tästä aiheesta blogiin. Kai sitä on joku sellainen sädekehä, jota koittaa pitää päänsä päällä. Minua jotenkin hävettää, että edes näin 36-vuotiaana en ole vielä ”valmis ihmisenä” (haha).  Tuntuu, että aina kun ihmisiltä kysytään heikkouksia, niin ne on luokkaa ”olen nälkäisenä kiukkuinen”. Itse kun aloin kirjoittamaan heikkouksiani paperille, niin puolikas A4 oli nopeasti täynnä!

Itselleni tuo oman tekemisen hallinta (jota myös itsensä johtamiseksi hienosti kutsutaan) on ollut ihan lapsesta asti vaikeaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna ihmettelen, että koulumenestykseni oli niinkin ok. En nimittäin vielä lukiossakaan osannut laittaa eri aineiden tehtäviä kiireellisyysjärjestykseen, vaan tein niitä milloin minkäkin inspiraation vallassa. Tuo tapa on säilynyt niistä päivistä asti. Tarkkaavaisuushäiriöiden yksi piirre on impulsiivisuus ja toden totta löydän itsestäni sen puolen. Toki se impulsiivisuus on myös hyvä asia, koska kun saan jonkun asian päähäni niin mulla ei kauaa nokka tuhise, kun se on jo tuotannossa!

Olen siis todellinen ”monikeskittyjä”, eli keskityn mielellään moneen asiaan – yhtä aikaa tietysti! Joudun todella ponnistelemaan, että saan keskitettyä fokukseni yhteen asiaan kerrallaan, etenkin jos kyseessä on hiemankaan epämieluisampi tehtävä. Lisäksi mun aivot työntää uusia oivalluksia, ideoita ja ajatuksia sitä tahtia pihalle, että mä oon välillä juossut suihkustakin tekemään muistiinpanoja puhelimeen. Usein käy myös niin, että ehdin jo illalla nukahtamaan, mutta herään kirjoittamaan jonkun idean ylös. Eipä siis ihme, että päädyin yrittäjäksi.

 

Olenkin ottanut tämän syksyn teemaksi itseni organisoimisen, siis suomeksi; Itseni ruotuun laittamisen! Kyse ei ole edes niinkään ajan hallinnasta vaan siitä, että keskityn ja pidän fokuksen tiukasti ennalta päättämässäni asiassa tai tehtävässä. On toki tiettyjä asioita, joihin voin sitten uppoutua tuntikausiksi, kuten vaikka mustikan keruu tai jotkut käsityöt. En siis ihan kaikissa hommissa ole toivoton 😉 .

Nyt sitten kuulisin teiltä mielelläni vinkkejä siihen, miten tällaista persoonallisuuspiirrettä saisi kehitettyä ja kuinka omat aivot ylipäätään saa pidettyä kurissa? Olisiko vinkata hyviä kirjoja, tai vaikka youtube-videoita?
Kun multa kysytään usein miten mulla voi olla niin monta rautaa tulessa, niin olen järkeillyt, että en osaa elää edes muuten. Olen kuitenkin valmis ottamaan haasteen vastaan ja tänä syksynä aion todistaa itselleni, että pystyn siihen.

Ps. Mä oon JUST se ihminen jolla on se 30 välilehteä selainikkunassa auki 😀 !
Pps. Tämänkin postauksen kirjoitin tekemättä mitään muuta välissä! Hyvä minä!