Hae
Katri Gruner

Vieraskynä: Apua, minulla on borrelioosi! (osa 1)

Tutustuin 31-vuotiaaseen Iinaan tämän vuoden keväällä. Hän seurasi minua Instagramissa ja keskustelu lähti liikkeelle sitä kautta. Sain kuulla, että hän oli toipumassa erittäin vaikeasta borrelioosista, jonka takia hän oli joutunut olemaan kotona sairaslomalla jo yli puoli vuotta. En tiennyt borrelioosista oikeastaan mitään, vaikka siitä paljon varoiteltiin mediassa. Itse olin siinä uskossa, että taudin voi saada vain punkin kautta. Iina kuitenkin kertoi, ettei vieläkään tiedetä mistä borrelioosi tuli, koska hän ei ole koskaan nähnyt itsessään kiinni punkkia, tai sen aiheuttamaan rinkulaa. Tässä postauksessa Iina kertoo, kuinka borrelioosi todettiin.


Herään joulukuisena aamuna ja huomaan jalkojeni olevan jotenkin oudon tuntuiset. Nousen ylös,
mutta jalat eivät ota kunnolla käskyjä vastaan ja ovat todella voimattomat… Pääsen hädin tuskin
alakertaan, seinistä tukea ottaen ja soitan hädissäni itkuisen puhelun miehelleni.

Siitä on nyt noin vuosi aikaa kun sain verikokeiden tulokset kirjeenä kotiini, joissa minun todettiin
sairastavan Borrelioosia. En oikein tiennyt mitä ajatella, oliko tämä hyvä asia vai ei?

borrelioosin ENSIMMÄISET OIREET

Olin ravannut lääkärissä jo puolen vuoden ajan ja kaikki vain levittivät käsiänsä, eivätkä tienneet
mikä minua vaivasi. Muistan olleeni sairaalan päivystyksen vuodeosastolla monia kertoja,
sydänkäyrässä kiinni. Minulla oli lukuisia oireita, ensimmäisiä oireita oli kuume ja flunssainen olo.
Kuumetta oli joka päivä yli 37 astetta ja pahimmillaan 38,5 astetta. Kuume ei kuitenkaan tuntunut
siltä kuin ennen, en saanut kylmänväreitä tai tärissyt kun kuume nousi. Kuume tuntui siltä kuin
aivoni olisivat olleet kattilassa kiehumassa ja minulla oli todella kuuma! Kuume nousi yleensä kun
nukuin, yöunia tai päikkäreitä ja laski usein pois päivän aikana, kunnes seuraavana aamuna oli taas
noussut. Vaihdoin ainakin kertaalleen kuumemittaria, koska aluksi en uskonut lukemia, sillä eihän
minulla ollut niitä ”normaaleja” kuumeen oireita.

Voimat Nollissa

Pahimpia oireita oli puheen puuroutuminen, nivelkivut käsissä ja se, ettei kehoni palautunut
pienimmästäkään rasituksesta. Jos olin päivän aikana jotenkin rasittanut itseäni esim. nähnyt
ystäviä, katsonut televisiota tai yrittänyt tehdä kotitöitä, niin jouduin olemaan levossa monta päivää.
Sissinä minun oli pakko yrittää tehdä ruokaa ja kotitöitä, sillä muutoin olisin joutunut itselleni
myöntämään olevani erittäin huonossa kunnossa, enkä tiennyt oliko tämä vasta alkua. Tein ruokaa
jakkaralla istuen, sillä en jaksanut seistä kauaa ja pyykkihuoltoa tein istuen kodinhoitohuoneen
lattialla. Onneksi olimme ostaneet kuivausrummun ja jouduin vain siirtämään pyykkejä koneesta
toiseen… Oireet olivat sosiaaliselle persoonalle todella rankkoja ja ihmettelenkin miten minulla
pysyi pää kasassa!

Mikä minua vaivaa?

Yksi lääkäri epäili minulla MS-tautia, koska se oli yksi vaihtoehto, johon oireet täsmäsivät.
Niinpä minut lähetettiin pään magneettikuvauksiin, joissa ei onnekseni näkynyt muutoksia. Toinen
lääkäri epäili minun oireilevan meidän uuden talon materiaaleista ja että niiden päästämät VOC-
päästöt sairastuttaisivat minut. Itse en uskonut tähän pätkääkään! Tässä vaiheessa olin jo aika lailla
luovuttanut, kukaan ei löytänyt minusta mitään vikaa ja aloin jo epäilemään kuvittelenko kaiken?
Yksi lääkäreistäni kuitenkin sanoi, ettei kukaan pysty mielensä voimalla nostamaan yli 38 asteen
kuumetta. Seuraavalle lääkärille menin isäni patistamana (ja kustantamana, sillä yksityiset lääkärit
eivät ole halpoja!) Hän ottikin minusta laajat verikokeet esitietolomakkeiden perusteella, jotka
lähetettiin ulkomaille. Verestä katsottiin samalla myös ruoka-aine yliherkkyyksiä.

KOETULOKSET

Minulta löytyi todella korkeat Borrelia-arvot, Mykoplasma sekä Keuhkoklamydia. Monia ruoka-
aine yliherkkyyksiäkin taudit olivat aiheuttaneet. Minulle aloitettiin vaihtoehtoinen hoitomuoto,
nestemäisiä yrttejä, eli ei laisinkaan antibiootteja (kerron myöhemmin miksi tämä hoitomuoto). Lisäksi
jouduin erittäin tiukalle ruokavaliolle. Ruokavalioni oli oltava jatkossa maidoton, munaton, luontaisesti gluteeniton
sekä naudanlihaton. Alkushokista päästyäni olen hyvin pärjännyt ruokavalioni kanssa, olihan siinä
opettelemista mutta ei se mahdotonta ollut. Huomasin kuitenkin voinnissani ja suoliston kunnossa
pian positiivisia muutoksia. Hoitava taho varoitteli Herxheimer reaktioista, joita hoidon alussa voi
tulla. Siinä aktiivisena olevat bakteerit jättävät kuona-aineita kehoon ja piilossa olleet
bakteerit aktivoituessaan pahentavat oireita. Eli hoidon alussa vointi voi pahentua, ennen kuin se
lähtee nousuun. Näin kävi minullekin.

Miten borrelioosia alettiin hoitaa? Lue vastaus Iinan seuraavasta postauksesta!
Postaus on julkaistu myös Iinan omassa blogissa, jonka löydät osoitteesta https://iinaeveliina.fi
Voit seurata häntä myös Instgramissa TÄÄLTÄ

Kaikki me tarvitaan joskus terapiaa!

Huh mikä ilta takana! Olen onnekas kun saan tehdä yhteistyötä todella taitavan psykoterapeutin, Jonna Lehtosaaren kanssa. Meillä on esimerkiksi näin keskiviikkoisin yhteinen projekti, eli Sinkkunaisten intensiiviryhmä täällä Helsingissä. Ensimmäinen ryhmä on tavannut nyt kaksi kertaa ja toinen, eli 45-vuotiaiden naisten ryhmä alkaa heti tämän ekan jälkeen.
Sinkkunaisten intensiiviryhmän tarkoitus on toimia ajatusten purkupaikkana samassa elämäntilanteessa oleville naisille. Ryhmän jäsenet ymmärtävät, mitä he käyvät läpi ja jokainen saa ryhmässä tutustua myös itseensä ja siihen, miksi ajattelee niin kuin ajattelee. Nämä kaksi kertaa ovat olleet itselleni aivan uskomattoman hienoja iltoja ja vielä yksi on jäljellä näiden ihanien naisten kanssa. Jokaisen, joka etsii tosissaan parisuhdetta pitäisi osallistua tällaiseen ryhmään.

Kun joku on mielen ammattilainen ja hänellä on se kyky saada ihminen avautumaan, niin sitä on todella kiehtovaa seurata. Tämä ryhmämme ei siis ole mikään terapiaryhmä, mutta toki keskusteluissa moni menee aika diippeihin juttuihin sisälle. Huomaan, että liikutun tosi helposti kun huomaan, miten auki ihmiset uskaltavat olla. Olen onnellinen, että osasimme luoda sellaisen ilmapiirin, että jokainen voi puhua juuri niinkuin tuntee, ilman pelkoa tai häpeää.

Monesti ryhmässä on törmätty samaan asiaan: Joku asia on jäänyt menneisyydessä käsittelemättä. Minusta ammattimaisen keskusteluavun saaminen elämän kipeissä paikoissa on ehdottoman tärkeää. Asioiden läpikäymättömyys saattaa seurata aivan hirveänä taakkana läpi elämän. Saatat mielestäsi olla ihan ok, mutta kun ikävät asiat kasaantuvat, niin elämä tuntuu koko ajan kuormittavammalta. Voisiko siis olla, että et olekaan niin ok, mitä muille ihmisille koitat väittää?

Moni teistä saattaa miettiä, että terapiassa käyminen on vaan nyt niin muodikasta ja ongelmia ”luodaan” elämään tyhjästä.

Haluaisinkin heittää tähän vastakommentin: Tunnetko ketään joka syyttää elämänsä hankaluudesta aina jotain ulkoista seikkaa? Entä onko sinulle läheinen, joka heittäytyy aina riidan hetkellä marttyyriksi, eikä osaa keskustella asioista rakentavasti (saati ottaa kritiikkiä vastaan)?
Tai ehkäpä työpaikallasi on joku, joka kiukuttelee, mököttää, raivoaa, tiuskii, vähättelee, töksäyttelee, tai menettää hermonsa lähes päivittäin? Luultavasti hänkin voi olla vain tosi kuormittunut ja kaipaisi kipeästi väylää purkaa pahaa oloa. Hänelläkin on joku syy tähän käyttäytymiseen.

Tai entäpä jos kysyisin sinulta: Onko jokin asia, joka on stressannut sinua jo pitkään? Onko sinun vaikea keksiä itsestäsi hyvää sanottavaa ja osaatko aidosti rakastaa itseäsi? Tai onko jokin asia menneisyydessä, joka on jäänyt kaivelemaan ja pulpahtelee pintaan tasaisin väliajoin?

Itse olen purkanut pahaa oloa juurikin Jonnalle ja saanut siitä hirveästi apua. Asioiden jauhaminen omassa päässä ei yleensä johda niiden selviämiseen, vaan päinvastoin – asiat paisuvat ja muuttavat jopa ihmisen persoonaa. Pahimmassa tapauksessa tuloksena on katkera vanhus, joka kantaa kaunaa asioista, jotka tapahtuivat kymmeniä vuosia sitten.
Ammattilainen osaa tarttua juuri niihin kohtiin, joihin tarinassasi on tartuttava. Se on samalla ehkä pelottavaa, mutta niin vapauttavaa.

Aina elämä ei mene niin kuin haluaisimme ja tulee vastoinkäymisiä. Monella on selviytymismoodi ja pärjäämismoodi päällä. ”Jos siitä yhdestä paskasta elämänvaiheesta selvisin, niin selviän tästäkin”. Avun pyytämistä jarruttaa pelko, koska silloin asioista on puhuttava ääneen ja itselleen voi joutua myöntämään, että kaikki ei olekaan hyvin. Kukaan ei tietenkään koskaan haluaisi olla heikko ja sanoa, että nyt on niin paha olo, että hajoaa pää.

Kannattaa kuitenkin ottaa terapia, kuin mielen detox-kuurina! Kun uskaltaudut kertomaan miltä sinusta OIKEASTI nyt tuntuu jollekin puolueettamalle ihmiselle, niin jo muutama kerta saattaa puhdistaa päätä ja pudottaa valtavan taakan harteilta. Auttakaa itseänne ja olkaa itsellenne armollisia.