Hae
Katri Gruner

Ai mitäkö söin yhden päivän aikana??

Siitä täytyy olla vähintään vuosi kun olen tehnyt viimeksi ”mitä söin päivän aikana?” -postauksen. Muistelen, että tämä on ollut yksi toivotummista postausaiheista jo edellisen Fit you too- blogin aikana. Voin muuten paljastaa, että blogini kävijähuippu (lähes 100 000 sivulatausta kuukaudessa) sijoittuu aikaan, kun jaoin paljon ilmaisia ruokavalio- ja treenivinkkejä. Silloin niitä ei ollut somessa saatavilla vielä niin paljon mitä nykyään ja esimerkiksi nettivalmennuksia ei myynyt oikein kukaan.

Valitsin tähän postaukseen sunnuntain syömiset. Haluan korostaa, etten valinnut tätä päivää siksi, että syömäni ruoka olisi jotenkin todella esimerkillistä. Valitsin tarkoituksella rennomman päivän, koska viikonloppuna syön aika lailla mitä huvittaa. En noudata mitään ruokavaliota, mutta kiinnitän huomiota monipuolisuuteen ja koetan joka päivä syödä paljon kasviksia.

Ennen söin jopa viisi kertaa päivässä, mutta nykyään harvemmin. En vaan jaksa, enkä ehdi olla syömässä koko ajan! Syön joka päivä kolme, max. neljä kertaa ja aina aamupalan ja kaksi lämmintä ateriaa. En laske kaloreita , mutta sen sijaan mittaan omaa aktiivisuuttani uudella kellollani.

Tässä kuitenkin sunnuntaina eväät.

Aamiainen klo.10:20:

Tuorepuuro, kananmuna, kaksi pekonia ja kaksi kuppia kahvia

Nukuin sunnuntaina melko myöhään, eli heräsin vasta yhdeksän jälkeen. Aamuuni kuuluu aina kahvi kauramaidolla ja sunnuntaisin meillä on yleensä tarjolla myös jotain extraa, kuten tänäkin aamuna: pekonia ja keitettyjä munia. Olin tehnyt lauantai-iltana tuorepuuron valmiiksi jääkaappiin odottamaan ja syön puuroa lähes joka päivä jossain muodossa. Tuorepuuroon sekoitin kaurahiutaleita, maustamatonta jugurttia, vehnäleseitä, chiasiemeniä, puolikkaan banaanin ja omenasosetta. Puuron päälle laitoin cashew-pähkinöitä, siemensekoitusta ja muutaman kuivatun aprikoosin.

Tuorepuuron jälkeen otin myös vitskut, eli D-vitamiini, B-vitamiinin ja kollageenin.

Lounas klo.15:30:

2/3 Halloumhampurilaisesta, puolikkaat ranskalaiset, Pepsi Max

Nuorempi poikamme halusi ”hamburgare” ja mieheni halusi pyöräillä, joten päätimme lähteä polkemaan neitsytmatkalle Sipoon kuuluisimmalle grillille – Box Café & Grilliin. Paikka on tunnettu etenkin hamppareista ja nyt ymmärrän miksi. Hampparit olivat TODELLA meheviä! Itse otin halloumhampparin siinä luulossa, ettei hampurilaiseen tule ollenkaan pihviä (koska en niin välitä pihvistä), mutta hampparissa oli sekä naudanlihapihvi, ETTÄ halloum. Loppujen lopuksi mieheni päätyi syömään oman hampurilaisensa lisäksi loput minun ja lapsen purilaisesta.

Matkaa kertyi pyöräillen ihan mukavasti ja pyörän peräkärry toi ”kivan” pikku haasteen polkemiseen. Meinasi ylämäessä happi loppua!

Iltapala klo.19:40:

”Överisalaatti”, eli salaatti jossa salaattisekoitusta, tomaattia, paprikaa, kurkkua, kananmuna, viinirypäleitä, pistaasipähkinöitä, homejuustoa ja kanaa

Rakastan salaatteja ja etenkin överisalaatteija! Kanan, homarin, pistaasipähkinöiden ja viinirypäleiden yhdistelmä on pettämätön! Liikun aika paljon, joten koetan syödä mahdollisimman monipuolisesti, jotta saan paljon suojaravinteita, eikä lounaan hampurilaisateria ollut mikään varsinainen terveyspommi.

Iltatee 20:45

Tee + keksi

Katsoin tanssii tähtien kanssa ja tuli hirveä makeanhimo. Koetin ensin teetä, mutta se ei vielä auttanut, joten otin seuraksi keksin (ei ehtinyt enää kuvaan). Helpotti!

 

 

Ruokaan liittyvät paheeni!

Sain tosi kivan postausidean erältä IG-seuraajaltani. Olen mahdollisesti joskus blogannut ruokapaheistani (onhan minulla ollut blogi jo vuodesta 2011 asti!), mutta ihan viime aikoina ei ole tullut pahemmin ruokajuttuja kirjoiteltua. Tämäkään ei ole mikään perinteinen reseptipostaus, vaan päästän teidät kurkistamaan mun paheita! Onhan ihan tutkittua tietoa, että ihminen tuntee itsensä paremmaksi, kun pääsee lukemaan toisten ihmisten heikkouksista. Olkaa siis hyvät hetkellisestä itsetunnon kohotuksesta! 😀

Voi, suola (ja sokeri)

Omat paheeni voisi oikeastaan tiivistää kolmeen asiaan, eli voihin, suolaan ja sokeriin. Mutta aika ennalta-arvattava ja tylsä tästä postauksesta olisi silloin tullut. Ja varmaan lähes jokainen tykkää noista kolmesta ainakin jossain muodossaan. Itse tykkään noista tosin kaikista yhdessä.

Suola on kuitenkin noista varmaan suurin paheeni, eli tykkään tosi paljon suolaisen mausta! Huomaan, että kun olen kylässä (vaikkapa siskollani), niin oma suolankäyttöni on aika överiä. Tykkään siis ihan perus ruoasta, mutta siinä pitää olla tarpeeksi suolaa. Joskus laita leivän päälle voita ja vielä sen päälle suolaa. Pippa Laukka olisi varmaan ihan kauhuissaan, jos tulisi seuraamaan ruokailutottumuksiani! Erityisen hyvin suola sopii myös makean kanssa. Tämän takia ultimaattinen paheeni (jota en tosin harrasta kuin maksimissaan pari kertaa vuodessa) on dipata ranskalaisia jätskiin tai kinuskikastikkeeseen – tai molempiin. Tykkään myös suolaisesta keksitaikinasta ja siitä kun marjapiirakan päälle laittaa suolaa.
En tiedä onko mun alhaisella verenpaineella jotain osuutta tähän suolaisen himoon. Tuskin. Mutta ainakin sitä voi kätevästi selittää itselleen sillä!

Rasvaiset maitotuotteet

 

Kun vuonna 2013 maistoin Lappeenrannassa pitsaa jossa oli smetanaa olin koukussa! Sinä päivänä ymmärsin smetanan hienouden. Mun ehdottomasti rakkaimmat maitotuotteet ovat smetana, ranskankerma (josta pidän ehkä vielä smetanaakin enemmän), sekä turkkilainen jugurtti. En koskaan syö mitään vähärasvaisia maitotuotteita, koska ne maistuvat mielestäni rahkaa lukuunottamatta ihan vehkeelle.
Ranskankermaa voin laittaa kaiken muun ruoan päälle, paitsi Aasialaisiin ruokiin se ei sovi.

Rakastan myös yli kaiken Nepalilaista ruokaa ja sitä ihanaa jugurttikastiketta. Rakastan muuten myös liikaa sitä naan-leipää, joten ihan hirveän usein ei tule herkuteltua Nepalilaisessa. Se on juuri sellainen ateria, jonka jälkeen olo ei ole kevyimmästä päästä, mutta joskus ei vaan jaksa välittää. Mutta ei se mikään kevyt työpäivän aikana nautittava lounas totisesti mulle ole!

En edes juo koskaan light colaa, mutta tölkki vaan sattui sopimaan niin hienosti Lindan (Makea Helsinki) tekemiin kynsiin!

Pepsi Max

Juon nykyään paljon vettä (ainakin pari litraa), koska mulle tulee helposti päänsärky, jos en muista juoda. Pepsi Max on kuitenkin sellainen juomapahe, josta en oikein pääse eroon. Olen sallinut itselleni yhden tölkin tätä keinotekoista litkua päivässä. Emme osta enää ollenkaan kotiin pepeä pulloissa, koska silloin sitä tulee juotua helposti liikaa. 0,33L kokoinen tölkki on juuri sopiva annos. Koetan (jälleen kerran!) hyvitellä tätä pahetta itselleni sillä, että en juo koskaan energiajuomia, mehua tai mitään fitness-juomia (joissa on makeutusaineita ihan samalla tavalla).

”tosi tumma” ruisleipä

Mä en ole mikään kovin iso leivän ystävä, mutta muutama poikkeus on olemassa. Spessuaamuihini kuuluu ehdottomasti croisantit ja toinen intohimoni on Tumma herkku ruispalat tai Oululaisen tosi tumma Reissumies (kuulostaa muuten jotenkin väärältä tää nimi, miksi 😀 ??). Nämä molemmat ruisleivät ovat vähän makeita (eli niissä on luultavasti sokeria saman verran kuin pullassa!) ja tuossa Reissumiehen päällä on vielä unikonsiemeniä, joka antaa vielä  extra-ihanuuden leipään.

Edit: Tein tutkimustyötä. Tässä taulukossa em. leipien sokerimäärät ja vertailun vuoksi siihen pari perusruikkaria mukaan. Eli eipä ihme, että tosi tumma ruisleipä maistuu niin ihanalta… Kun se on lähes tosi tummaa pullaa! 

Sokerit / 100g
Oululainen Reissumies Tosi Tumma 8,1g
Vaasan Ruispalat Tumma Herkku 6,5g
Fazer Puikula Täysjyväruis 3,7g
Oululainen Jälkiuunipala 2,4g
Fazer Real Ruis 4,7g

Haluan muistuttaa, että näistä paheista huolimatta syön melko perusterveellisesti ja paljon esimerikiksi menee kasviksia ja marjoja päivittäin. En laske kaloreita, enkä valitse varmasti aina terveellisintä vaihtoehtoa, mutta pidän esimeriksi annoskokoja aina silmällä. Tulen myös melko nopeasti kylläiseksi, joten ylensyöntiä en harrasta (paitsi Nepalilaisessa).
Olen tosi onnellinen siitä, että ruoka ja se mitä syön ei hallitse ajatuksiani. Kutsun juuri tätä rennoksi syömiseksi. Ruoan ajatteleminen vie pahimmillaan ihan kohtuuttomasti aikaa ja energiaa ja toivon, että voin olla myös hyvä esimerikki lapsilleni siitä, että ruoka on vain ruokaa. Se on polttoaine, mutta myös nautinto. Ja välillä ehkä myös pahe.

Mikä on sinun ruokapaheesi?