Hae
Katri Gruner

Joulu ulkomailla – uhka vai mahdollisuus?

Olen varmasti viimeiset kolme joulua ajatellut, että oltais ihan hyvin voitu lähteä ulkomaille. No, nyt se sitten tapahtuu ja me ollaan joulu ulkomailla!

Itse en ole mikään fanaattinen jouluihminen, eikä meillä soi jouluradio lokakuussa. Huomasin, että punavihreä hulluus on tullut jo blogeihin (mm Jonnan blogissa oli jo joulupostaus). Toki joulu on ihan tunnelmallinen juhla ja itse pidän siitä eniten sen takia, että joulun kohdalla on monta lepopäivää, jolloin voi olla vaan. Me tullaan sopivat välipäivinä kotiin, joten siinä jää kyllä vielä aikaa fiilistellä. Täällä Helsingissä on ihan kiikun kaakun saadaanko valkea joulu ja joskus muistan sellaisiakin jouluja, jolloin sataa vettä.

Me ei olla mieheni kanssa vietetty 10-vuotisen yhdessäolon aikana yhtään joulua erossa toisistamme, eikä myöskään olla oltu aattoa koskaan meidän omassa kodissamme. Eli olemme aina olleet jomman kumman vanhempien luona. Usein olemme tehneet niin, että olemme aaton mieheni vanhemmilla ja matkaamme joulupäivänä Itä-Suomeen. Usein Joensuussa on jo ihan kunnon lumipeite ja siellä saan aina aidomman joulufiiliksen, kun saunasta pääsee pyörimään suoraan lumihankeen 🙂 .

Tänä vuonna on sitten tosiaan testissä joulu Aasiassa (toivottavasti vähäluminen) ja jää nähäväksi iskeekö jouluaattona haikeus. Onhan se joulu toki perhejuhla, mutta nyt saan nauttia sitä perheaikaa oikein rautaisannoksen, koska olemme reissussa 2,5-viikkoa. Meillä oli matkakohteena useampikin eri vaihtoehto mitä pohdittiin, joista vahvimmat olivat Malesia ja Vietnam. Vähän vilkaisin myös Sir Lankan, Kambodzan, ja Malediivien tarjontaa. Malesiassa sattuu vaan olemaan juuri joulun aikaan monsuuni, joten sinne lähdetään vasta ensi vuonna. Se on itseasiassa lempikohteeni! Lennämme nyt Bangokiin ja siitä sitten johonkin järkevän matkan päähän. Luultavasti suuntaamme Thaikkuihin Koh Koodille. Onko kellään kokemusta paikasta??

Parasta on silti se nelikirjaiminen sana, elo LOMA. Ette arvaakaan miten paljon kaipaan lomaa ja sitä, että mun ei tarvitse oikeasti lukea sähköposteja tai miettiä työasioita! Yrittäjyys on henkisesti niin sitovaa, että tunnen välillä olevani töissä ympäri vuorokauden. Siksi on ihana saada kunnon hengähdystauko ja hermolomaksikin sitä voisi kutsua. Totaalirentoutuminen pari kertaa vuodessa on kyllä todella tärkeää. Toivottavasti sinullakin on siihen mahdollisuus. Viimeistään sitten jouluna.

Onko siellä muita jotka unelmoivat joulun viettämisestä ulkomailla tai ovat aikeissa matkustaa pois?

 

Meidän perhe ei tee mitään ja se on ihan ok!

Onkohan muut kiinnittäneet samaan asiaan huomiota kuin minä…? Nimittäin siihen, että nykyään tosi moni perhe jossa on pieniä lapsia tekee ja harrastaa aivan valtavasti! Musta tuntuu, että meidän perhe on nykyään jotenkin poikkeus tässä asiassa. Me kun ollaan suurin osa illoista ihan kotosalla, eikä tehdä mitään erikoista! Olisi kiva, jos joskus joku vaan tulisi kahville ilman viikkojen varoitusaikaa….

Kuva: Petri Mast

Ihmisten kiireisen arjen huomaa erityisesti…

  • Silloin, kun koittaa saada lapsille leikkikaveria ja aika on sovittava viikkojen päähän
  • Silloin, kun pyytää vieraita kylään lyhyellä varoitusajalla
  • Silloin, kun itse olisi mukava mennä piipahtamaan jonkun luokse kahville!

Myönnän, että itselläkin on nyt pikkujoulusesongissa useampana viikonloppuna joko perjantaina tai lauantaina menoa. Viikolla meillä on isommalla pojalla yksi harrastus tiistaina ja käy yleensä samaan aikaan salilla. Olen miettinyt, että monessa perheessä kuusivuotias käy jo useamman kerran viikossa erilaisissa harrastuksissa, mutta itsestä tuntuu, että ”apua, ei vielä pitkään aikaan”. Tai jotenkin ajattelen, että ainakaan tuo meidän poika ei oikein jaksaisi sellaista.

Oon jotenkin tykästynyt tähän leppoisaan elämäntyyliin, jossa ei oo iltaisin mihinkään kiire. Mua stressaa usein eniten juuri sellainen paikasta toiseen suhaaminen ja aikataulut. Eniten ne ärsyttää viikonloppuna. Me usein syödään viikonloppuaamuina yhdessä aamupalaa vasta kymmenen maissa! On kiva, kun voi olla ihan rennosti kotona tai lähteä ex tempore jonnekin. Meillä on ollut tapana, että ei ns. hehkuteta mitään menoja lapsille etukäteen, koska sit se on heille mieluisa yllätys, jos päätetään lähteä vaikka HopLoppiin huonon sään sattuessa. Silloin ei tuu myöskään sitä painetta, että pakko lähteä kun on hehkutettu jotain menoa koko viikko.

Mietin usein, eikö ihmisiä väsytä jatkuva liikkeessä oleminen? Vai onko jotkut perheet vaan luotuja kulkemaan 😀 ? Musta on hienoa sanoa silti, että vaikka varmaan ollaankin nykyään vähän erilaisia, niin musta on ihanaa olla ”tekemättä mitään” arki-iltaisin ja viikonloppuisin! Enkä nyt halua, että kukaan saa kuvaa, että me vaan jumitetaan täällä kotona joka ilta! Tottakai me käydään esimerkiksi pihalla tekemässä kaikenlaista ja viikonloppuna usein uimassa ja syömässä ulkona.
Mutta jos haluat tulla meille kahville, niin luultavasti se passaa oikein hyvin – joten tervetuloa!

Miten teillä muilla on, eli voiko teille tulla piipahtamaan kahville lyhyellä varoitusajalla?