Hae
Katri Gruner

Aikataulusuunnittelua ja uusi harrastus!

Heippa pitkästä aikaa!

Tässä postauksessa ajattelin keskittyä kertoilemaan uudesta aikataulusuunnitelmasta, jonka olen tehnyt maaliskuulle ja sitä jo pari viikkoa noudattanut. Mulla on siis tarkoitus testata tässä maaliskuun aikana vähän uudenlaista systeemiä päivärytmille, jotta saan arkipäiviin mahtumaan kaikki haluamani asiat!

Olen vahvasti aikataulujen tekemisen kannattaja, koska ainakin ilman niitä päivistä puuttuu runko ja tulee helposti vain tehtyä sitä sun tätä. Tässä on toki haasteena se, että saatan saada jonkun idean vaikka illalla klo.22, jolloin mun on pakko avata työkone ja kirjoittaa se ylös. Eli ihan 100% en voi koskaan noudattaa vaikka työajalle annettuja raameja. Yrittäjänä työajat ovat onneksi melko vapaasti päätettävissä, joka helpottaa elämää monella osa-alueella. Haluankin siksi muistuttaa, että sinun on turha verrata omia aikataulujasi minun aikatauluihini ja ymmärrän täysin, jos tietyt ratkaisut (kuten vaikka keskellä päivää treenaaminen tai työpäivän aloittaminen aikasemmin) on täysin mahdotonta!

Perhe on aina numero 1!

En rehellisesti edes muista sellaista aikaa, kun perhe ja lapset eivät olisi määritelleet kaikkia aikatauluja elämässä. Onneksi meitä on sentään kaksi vanhempaa. Meillä lapset ovat vielä sen verran pieniä, että he eivät esimerkiksi pärjää yksin kotona ainakaan pitkiä aikoja. Tokaluokkalainen kyllä voisi olla jo yksin kotona, mutta tätä vasta harjoitellaan. Eskarilainen sen sijaan on vielä aika pieni (on vielä ihan loppuvuodesta syntynyt), joten hänen auttamiseen päivittäisissä askareissa (kuten aamulla) tulee varata aina aikaa. En siis voi esimerkiksi luottaa siihen, että lapset aamulla heräävät, syövät ja lähtevät omin voimin. Kaikkeen tähän tarvitaan vielä äidin tai isän auttavaa kättä. Tästä syystä omassa kalenterissani klo.7:30-8:30 välinen aika on varattu yhteisille aamutohinoille.

Toinen aikatauluihin vaikuttava asia on tietysti pienemmän pojan haku dagiksesta. Usein miehen kanssa vuorottelemme tässä. Mies harvoin pystyy lopettamaan työpäivää vielä klo.16, eli hän tekee poikkeuksetta töitä klo.17-18 asti. Saatan joskus jatkaa vielä hetken töitä pojan haun jälkeen, mutta yleensä alan puuhata ruokaa viimeistään klo.17:30.

Olen aika huono lähtemään enää klo.19 jälkeen minnekään ehkä satunnaisia kävelylenkkejä lukuunottamatta. Yleensä otan illat aika rauhallisesti. Toki kevään tultua ja valon lisäännyttyä itselläkin on iltaisin enemmän virtaa. Kerran viikossa käymme lasten kanssa uimassa.

Uusi harrastus muuttaa aikataulua

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin aloittaa crossfitin harrastamisen tämän kuun alussa. Kokeilen nyt ensin kuukauden, että miten harrastus istuu omaan aikatauluun ja saanko mahduttetta ohjattuja treenejä riittävästi kalenteriin. Crossfit ei ole nimittäin harrastus, jossa käydään silloin tällöin – tai ainakaan oma kukkaroni ei kestä sitä. Laskin, että viikkoon pitäisi mahtua vähintään se 3 treeniä, jotta kk-kortin maksamisessa on mitään järkeä.

Onneksi salillani East Breeze Crossfitissä on myös aamutunteja (klo.7-8) sekä lounastunteja (klo.11-12) ja näitä aion hyödyntää aikataulujen suunnittelussa. Olen käynyt toistaiseksi pelkillä aamutunneilla, koska ne vievät vähiten päivästä aikaa lapsilta tai töiltä.
Minulla on enää satunnaisia omia liikunnanohjauksia, joten ei pitäisi olla pelkoa, että kuormittuisin liikaa. Ainoa ongelma on ollut se, jostain syystä nukun ennen aamutreeniä hirmu huonosti. Tuntuu, että säpsähtelen yöllä monta kertaa katsomaan kelloa!

Tiedän, että aamutreenit eivät vaan ole kaikkien juttu ja itsekin tässä testaan kuinka klo.7 treeni alkaa luistamaan. En muista rehellisesti sanottuna, milloin olisin viimeksi tehnyt jotain fyysistä noin aikaisin. Olen myös päättänyt, että jos aamutreeni tuntuu vaikuttavan negatiivisesti työssä jaksamiseen loppupäivän osalta, niin silloin siirryn treenaamaan joko päivällä tai työpäivän jälkeen.

Viikonloput ilman aikatauluja!

Oon todella onnellinen siitä, että mulla ei oo yleensä viikonloppuna mitään pakollisia menoja, joiden takia pitäisi esimerkiksi herätä aamulla aikaisin tai muuten vaan juosta kello kaulassa. Se olisi ahdistavaa! Itse olen huomannut, että viikonloppuisin tykkään nykyään ihan vain olla ja tämä tuntui vielä 10 vuotta sitten ihan ennenkuulumattomalta! Tuntui, että ennen piti olla koko ajan actionia ja hirveä tuli persiin alla. Olen siis virallisesti vanha 😀 . Nykyään saatan juoda aamukahvinkin vasta klo.10 ja katsella aamulla telkkaria tai selata somea. Ihminen tarvitsee myös joutenoloa ja tuntuu, että ilman sitä en jaksaisi tätä pyöritystä.

Kuinka aikataulutettua teidän lukijoiden elämä on? Ja onko siellä muita jotka tykkää treenata aamuisin kukonpierun aikaan?

 

Miten olla äiti maailmassa, jossa kaikkien muiden lasten vanhemmat on paljon reilumpia?

No niin, pitäkää peruukeistanne kiinni – blogin postaustahti alkaa olemaan melkoisen päätähuimaava. Mutta luotan tästä lähtien siihen taktiikkaan, että postaan tänne aina silloin kun mulla on jotain asiaa, eli esimerkiksi nyt.

Varoitan sitten ennakkoon, että tämä postaus ei tule tarjoilemaan sinulle ahaa-elämyksiä lasten kasvatukseen liittyen, koska en ole mikään Pia Penttala, vaikka kuinka haluaisin olla 😀 . Olen vain tällainen omaan tyyliin äitiyden viidakossa harhaileva oman elämänsä supernanny. Välillä maailman paras ja välillä toki myös tosi tyhmä, kuten asiaan kuuluu.

Vääntöä moposta ja peleistä

Meillä on ollut viime aikoina yksi suosittu aihe 8-vuotiaan kanssa se, miksi toiset lapset saavat tehdä asioita, joita hän ei saa. Tai miksi jonkun toisen kodissa on joku kiva juttu, jota meillä ei ole. Kysymyksiä kasiveessä on herättäny mm. seuraavat kohtuuttomuudet:

  • Miksi lapseni ei saa mopoa, vaikka moni luokkakaveri saa jo aivan VARMAN tiedon mukaan ajaa mopolla. (Perusteluksi ei riitä edes se, että hän on vielä n. 7-vuotta liian nuori ajaakseen mopolla….)
  • Miksi meillä ei ole pelikonsoleita? (Meillä on VAIN kännykät ja pädit, mutta nehän ei riitä).
  • Miksi juuri meillä ei saa juoda Cokista tai Pepsiä, kun ihan kaikkien muiden vanhemmat antaa lapsensa sitä juoda?
  • Miksi muut tokaluokkalaiset saa pelata peliä X (esim. Fortnite), mutta lapseni ei?

Tässä siis ne sellaiset aiheet, joista meillä keskustellaan jos ei päivittäin, niin ainakin melkein.

Äiti, anna syy!!

Ärsyttävintä on tietysti ehdottomuuksiensa perustelu. Itse olen sitä mieltä, että syyksi riittää puhtaasti se, että olen lapsen huoltaja ja päätän hänen isänsä kanssa niistä reunaehdoista, joiden mukaan tässä huushollissa eletään. Varmaan aika moni meistä on kuullut nuoruudessaan sen kuuluistan lauseen: ”Sitten kun oot täysi-ikäinen niin voit vaikka…..”  Itsekin oon tainnut sen sanoa jo aika monta kertaa!

Joskus kyllä tuntuu tosissaan, että oon tosi kohtuuton, kun en keksi ns. järkevää perustetta sille, miksi lapsi ei vaikkapa saisi juoda toisinaan cokista. Perustelen asian sillä, että en vaan pidä sitä hyvänä juomana lapsille. Jos aikuisillekaan! Ja oikeasti, on vaan niin paljon muitakin vaihtoehtoja.
Toki mikään ehdoton en limsojen kanssa ole ja jos sitä on vaikka muiden synttäreillä tarjolla, niin en mene puhelinlankoja pitkin järjestävälle taholle, että miksi helvetissä tarjositte minun lapselleni sitä myrkkyä?!

Pelikonsolien takia ollaan myös väännetty. Itse en ole pelaamista vastaan, mutta jotenkin ajattelen, että näiden ruutujen TÄYTYY riittää tappamaan ruutuaika. Mistä tiedän, jos vaikka itsekin innostuisi pelailemaan pelikonsoleita, mutta toisaalta, kun sitä ei ole, niin eipä tule pelattua. Tiedän samalla 100 järkevämpää asiaa, johon ajan voi käyttää. Lisäksi tuntuu, että nyt kesällä peliajoista on lipsuttu jatkuvasti ja etenkin meillä tuo pienempi on addiktoituvaa sorttia.

raja on pakko vaan vetää johonkin

Oon ajatellut itse, että mieluummin selkeät rajat kuin se, että joku päivä saa ja joku päivä ei. Kuten sanoin, niin cokiksesta olen joustanut kavereiden synttäreille, samoiten kuten Fortnitestä ja on kai niitä muitakin pelejä, joihin ei vielä ikäraja yllä. Silti se ei vähennä keskustelua siitä, miten kurjan kohtalon lapsi kokee, kun joku toinen saa, mutta hän ei.

Olen vain koettanut sanoa, että on aikuisen tehtävä asettaa rajat, tuntuipa se lapsesta hyvältä tai ei. Vanhemmilla voi toki olla eri mielipiteitä siitä mikä on sille omalle lapselle hyväksi ja mikä ei. Jokainen voi asettaa rajoja vain omalle lapselleen, enkä minä voi puuttua siihen, saako naapurin Nico-Petteri Honda Monkeyn jo tokaluokalla ja ajaa sillä missä vaan miten paljon vaan.

Onko teillä käyty näitä vääntöjä ja mitkä ovat yleisimmät aiheet?