Hae
Katri Gruner

Kuinka usein teillä on parisuhdeaikaa?

Näin juuri facebookissa kiertävän tragikoomisen päivityksen ruuhkavuosista. Siihen oli lueteltu kaikki se, mitä arjessa olisi hyvä muistaa ja tehdä. Itse osasin hyvin samaistua päivitykseen, koska aikamoinen jonglööri tässä showssa saakin aika-ajoin olla! Ja sitten pitäisi muistaa, että en ole pelkästään äiti tai yrittäjä, vaan myös vaimo. Minun pitäisi näyttää arvostustani miehelleni sanoin ja teoin nyt, eikä sitten joskus, kun lapset ovat jo lentäneet pesästä, eikä meillä ole enää vuosiin ollut mitään yhteistä. Olen miettinyt johtuuko korkeat erotilastot juuri siitä, että arjessa parisuhteelle ei jää aikaa, eikä koskaan keskustella muusta kuin lapsiin liittyvistä asioista. Esimerkiksi siitä miten meillä menee ja onko kipinä yhä olemassa? Moni kokee varmasti, että välit viilenee, mutta siitä ei vaan koskaan puhuta, eikä niitä tilaisuuksia puhua pahemmin edes ole.

Kuva: Petri Mast

Itse myönnän, että vaikka parisuhde voikin hyvin, niin meillä pitäisi silti olla hieman paremmin suunniteltu  yhteisen ajan ottaminen. Onneksi meillä on ihana turvaverkko, joka auttaa lastenhoidossa tarvittaessa,  mutta lähinnä tämä tapahtuu silloin, kun meillä on jokin meno. Hyvin harvoin ollaan siis ihan kahdestaan. Vaikka pitäisi. Parisuhdeajan pitäisi tarkoittaa juuri sitä, että voimme tehdä jotain aivan kahdestaan ja keskustella rauhassa ilman keskeytyksiä.

Itse olen todella kiitollinen hurrille siitä, että hän hoitaa oman tonttinsa 100% mitä tulee lasten kasvattamiseen. Meillä ei siis arjessa tule vääntöä siitä kuka tekee mitäkin. Oikeastaan meillä on ajatus, että koetetaan pitää arki sen verran mukavana, että viikonlopun koittaessa ei olisi ihan takki tyhjä. Toki silti myönnän, että usein eniten vain kaipaa sitä ihan omaa aikaa, jolloin ehtii tekemään omia juttuja. Lisäksi mun viikot on usein aika hektisiä ja puhun todella paljon. Viikonloppuisin olisi siis ihana vain olla hiljaa ja omien ajatusten kanssa. Toki mieskin tarvitsee aikaa yksin ja usein hän sitten häipyykin salille tai lukee kotona.

Olen lueskellut ihastellen esimerkiksi Outi Karitan blogia, koska hänellä on miehen kanssa jokaiselle kuukaudelle etukäteen suunnitellut treffit, joiden veto- ja suunnitteluvastuussa kumpikin on vuorotellen. Koska ihan oikeasti – usein miten kysymys ei ole siitä, että ”ei ole vaan ikinä aikaa”, vaan siitä, että asiaa ei ole suunniteltu! Kun yks kaks yllättäen se yhteinen aika järjestyy, niin sitten haaveillaan, että olisi kiva tehdä jotain spesiaalia. Mutta kun mitään ei ole valmiiksi mietitty menee homma helposti siihen, että molemmat puuhaavat omia juttujaan. Me sovittiin jo miehen kanssa, että kun vanhempani tulevat käymään meillä lasten syyslomalla, niin menemme kahdestaan kylpylään… K-18 osastolle 😀 !

Jotkut väittävät, että parisuhde selviää ruuhkavuosista ilman yhteistäkin aikaa, mutta se tuntuu vaikealta uskoa, enkä sellaista kenellekään voi suositella. Yhteisen ajan tarkoitus on nimenomaan muistuttaa kummallekin, miksi alunperin on menty yhteen ja se on myös hyvä hetki sanoa toiselle, että hän on tärkeä. Etenkin jos se arjessa tuppaa unohtumaan.

Onko teillä muilla äideillä usein parisuhdeaikaa (siis sellaista kunnollista, eli ei esimerkiksi työntekoa yhdessä) ja mitä silloin yleensä teette?

”Äiti, mä oon netissä!”

Lapsien näkyminen netissä herättää hyvin voimakkaita tunteita. Jotkut ovat tosi tarkkoja siitä, että omat lapset eivät saa näkyä esimerkiksi somessa ja jotkut taas laittavat lapsien kuvia ja videoita kaikkien nähtäville. Itse olen laittanut blogiin kuvia lapsista, mutta vähemmän viimeaikoina. En miellä blogiani perheblogiksi, joten siinä on yksi syy siihen, miksi lapsista on harvemmin juttua tai kuvia. Olen myös alkanut miettiä paljon sitä mitä haluan lapsistani nettiin laittaa ja haluanko enää mitään. En ole silti sitä mieltä, että lastensa kuvia nettiin laittavat toimisivat jotenkin väärin. Tajuan, että lapsia pitää suojella, mutta lasten näkyminen on minusta ihan normaalia. Minusta ei ole väliä näkyykö lapsi jonkun yksittäisen ihmisen IG videolla tai telkkarimainoksessa.

Kun 6 vee itsensä netistä löysi…

Asia tuli meillä ajankohtaiseksi, kun 6-vuotias löysi kuvansa netistä. Hän ei siis mitenkään yksinään googletellut, vaan itseasiassa hänen isotätinsä löysi kuvan vahingossa. En ole itseasiassa aivan varma, miten tämä oli mahdollista, koska lapseni nimellä googlettaen häntä ei löydy. Mutta oli miten oli, niin lapseni kuva oli tullut häntä itseään googlessa vastaan. Se oli luultavasti liittynyt johonkin avainsanaan.

On pikkuisen vaikea selittää ylipäätään noin pienelle lapselle, että mikä on internet. Hän tietää, että internetyhteyttä tarvitaan, jotta Netflix toimii ja Pokemonpeli skulaa. Mutta muuten hän ei osaa vielä hahmottaa sitä. Nähtyään oman kuvansa ruudulla hän on paljon kysellyt, että ”äiti oletko sinäkin netissä?” ja ”äiti, mitä sinä siellä netissä teet?”. Hän itse pelkää eniten sitä, että joku aikuinen tämän episodin seurauksena tulee ja kaappaa hänet. Toki vakuuttelin, että näin ei tule tapahtumaan.

Onko väliä missä somessa lapsi näkyy?

Lapseni serkku on esiintynyt paljon mainoksissa ja on mm. Hennes & Mauritzin sivuilla ollut jo muutaman vuoden ajan mallina. Oli siis helppo ottaa serkku tässä vertauskohteeksi; Hänellekään ei ole mitään pahaa tapahtunut, vaikka hän onkin näkynyt monessa paikassa.
Silti en voi väittää, etteikö minulle olisi tullut jotenkin tosi huono omatunto tästä kaikesta. Tiedän, että en ole tehnyt mitään laitonta tai väärää, mutta on varmastikin parempi pitää lapset pois somesta pääosin. Toki edelleen voi tulla kuvia, jossa he eivät ole niin tunnistettavissa. Toisaalta sitten taas olen antanut luvan, että lapsiamme saa kuvata dagiksen blogiin tai lehtijuttuihin, joten tässä on taas vähän ristiriitainen fiilis. Miten se eroaa sitten vaikkapa tästä blogista…? Eli onko jokin kanava toista pahempi?

Edessä on vielä se aika, kun lapsi alkaa itse laittamaan itsestään matskua netin syövereihin. Ahdistaa jo etukäteen!

Onko oma lapsesi näkynyt esim FB:ssä tai instagram-tililläsi? MIllaisia ajatuksia herää?