Hae
Katri Gruner

Miksi en saa itseäni liikkeelle entiseen malliin?

Sain erään yhteistyökyselyn, jossa etsittiin ”urheilullista vaikuttajaa”. Mä aloin siinä sitten pohtimaan, että kuinka urheilulliseksi voin tällä hetkellä itseäni kutsua? 😀

Takki Helly Hansen (*saatu)

Huomaan, että treenaaminen, tai oikeastaan treenaamattomuus on elämässäni oikeastaan ainoa asia, josta tunnen huono omaatuntoa lähes päivittäin. On ollut todella vaikeaa viime aikoina löytää balanssi perheen, työn ja liikunnan välille ja olen ollut viime viikot ultralaiska treenaaja! Koetan ajatella realistisesti, mutta SE ON VAIKEAA. Muistuttelen itseäni, että tämä on vaan yksi vaihe elämässä, joka ei kestä ikuisesti. Illatkin on niin pimeät, että väsy tulee helpommin. Priorisoi uni ja lepo. Tee sitä mikä tuntuu hyvältä.
Huomaan olevani itseasiassa aika vaativa itseäni kohtaan!

Tein joskus kesällä itselleni lupauksen, että liikun jollain tavalla päivittäin vähintään 30min. Tämä ei siis tarkoita välttämättä mitään 10km lenkkiä, vaan se voi myös olla esimerkiksi uintireissu lasten kanssa, tai kotijumppaa. Toki mulla on ollut nyt viimeaikoina päiviä, että liikun paljon paikasta toiseen ja askelia tulee varmasti se yli 10 000. Silti tavoitteena on kuitenkin, että pääsen ihan konkreettisesti hikoilemaan. Tällä hetkellä en oikein tiedä mikä lempilajini on, mutta varmaan vastaisin sali, koska se on ajasta riippumaton. Olen myös innostunut venyttelemään kotona ja tekemään kehonhuoltoa. Se on ihanan helppoa ja tuntuu kehossa hyvälle. Ilmajooga on myös laji, jota on ikävä ja etenkin Heini Harjaluoman joogatunteja!

Kävin koko kevään säännöllisesti (2krt/vko) kuntonyrkkeilyssä, mutta syksyksi en raaskinut ottaa korttia. Olen pohtinutkin paljon säännöllisen, aikataulutetun harrastuksen merkitystä liikuntaharrastuksen pysyvyydessä. Olisiko sittenkin tehokkaampaa vain ostaa se hiton kausari, koska silloin paine (myös rahallinen) olisi suurempi raahata itsensä sinne treenisalille?

Olisikin kiva kuulla, että millaisia fiiliksiä teillä on ollut nyt treenien suhteen ja onko teillä joku säännöllinen laji jota harrastatte?

 

Ps. Oletko treenaamisesta pitävä sinkku?? Järjestän jo kolmatta kertaa Helsingissä Tapanilan Urheilukeskuksessa kaikille sinkuille suunnatun Treenitreffit -tapahtuman!  Käy lukemassa lisää ja ilmoittautumassa osoitteessa https://www.matchbyk.fi/tapahtumat/2019/9/14/treenitreffit-1810-helsinki
Enää neljä naisten paikkaa auki!!

 

Mistä löytää kadonnut motivaatio liikkumiseen?

Olen rakastanut liikuntaa sitä lähtien, kun reilu 10-vuotta sitten tein elämäntaparemontin. Välillä homma lähti vähän lapasesta, enkä malttanut pitää vapaapäiviä ja liikunnanohjausvuosina työ melkein tappoi haluni treenata enää vapaa-ajalla (ja aika vähän silloin jaksoinkaan treenata mitään ylimääräistä). Lempilajini ovat ehdottomasti kuntosalitreeni, thainyrkkeily, jooga, uinti ja lenkkeily. Olisi myös kiva kokeilla eri lajeja ja treenata välillä vaikka PT:nkin kanssa, jos se ajan puolesta olisi mahdollista!

Halusin kirjoittaa tämän postauksen, koska haluan kertoa rehellisesti, että aina se motivaatio ei silti mullakaan ole huippuluokkaa. Kaikki eivät ole himotreenaajia tai rakasta aina liikuntaa.  Jopa ihminen, joka on liikunta-alalla saattaa kohdata elämässään kausia, kun ajatus treenistä tuntuu jopa vastenmieliselle!

Mulla se kausi on selvästi nyt. Säännölliset thainyrkkeilytreenit Barretolla loppuivat kaksi viikkoa sitten ja oikeastaan sen kaksi viikkoa olenkin ollut lähes kokonaan treenaamatta. Ei vaan ole jotenkin huvittanut!  Mulla on tunne, että mun peruskunto on pudonnut tässä ajassa nollaan, mikä ei tietenkään järjellä ajateltuna ole mahdollista. Lihaksista puuttuu se treenin aiheuttama pieni kipu, johon olen normaalisti tottunut.
Ja se henkinen puoli! Olen laiskimus! Tiedän, etten muiden kohdalla ajattelisi näin, mutta tottakai se itsestä tuntuu siltä. Tekee oikein pahaa katsoa muiden treenipäivityksiä instasta!

Muistan, kuinka viime kesänä olin ihan hurahtanut juoksemiseen. Tänä kesänä lenkkikilometreja on kerääntynyt 0. Siis pyöreä 0!!!! En ole juossut kilometrin kilometriä. Hävettää myöntää. Pelkään, että liikkumaan lähteminen siirtyy entisestään ja kynnys nousee. Kun treeni on säännöllistä, niin myös lähteminen on helppoa ja se tulee rutiinilla. Toki hyötyliikuntakin on erittäin tärkeää (etenkin jos istuu työkseen), mutta se ei samalla tavalla kohota kuntoa tai vahvista lihaksia kuin kunnon harjoittelu.

Tuskin olen silti ainoa, jolla motivaatio treenaamiseenkin vaihtelee! Joskus on sellainen vaihe, että liikkua jaksaisi vaikka pari kertaa päivässä ja sitten tulee viikkoja, kun mikään ei oikein huvita.  Itse koitan olla siinä mielessä armollinen itselleni, etten halua soimata itseäni liikaa. Yrityksen ja pikkulapsiarjen pyörittämisessä on välillä enemmän kuin tarpeeksi. Mä vaan odotan taas sitä tunnetta, että JES, on kiva lähteä taas liikkumaan!

Onko muilla ollut viime aikoina samanlaisia fiiliksiä treenaamisen suhteen?