Hae
Katri Gruner

Koen huonoa omaatuntoa liikkumattomuudesta!

Nyt käsittelen blogissa aihetta, joka painaa  mun mieltä aina toisinaan. Ajattelin puhua tästä aiheesta ääneen, koska moni teista saattaa tunnistaa samankaltaiset ajatukset.

Yksi asia, joka minun on ollut vaikea hyväksyä viime vuosien aikana on se, että en jaksa liikkua niin paljon kuin haluaisin. Ja kuten sanottu, niin niin aina ei ole edes kiinni siitä ajan löytämisestä vaan enemminkin jaksamisesta!

Ei aina mikään sporittisin tapaus

Kuten olen kertonutkin täällä blogissa, niin en todellakaan ole ollut mikään aktiiviliikkuja nuorempana. Oikeastaan välillä 20-30 vuotta olin varmaan suurimman osan ajasta passiivinen, kuin aktiivinen. Treenikärpänen puraisi minua tosissaan vasta vuonna 2007, jolloin sain ensimmäisen työni jumppaohjaajana ja se olikin sitten menoa. Sitten tulivat liikuntaopinnot (Varalan Urheiluopisto ja myöhemmin AMK) ja työt pt:nä, rymäliikunnanohjaajana, yritysliikunnanpuolella ja liikuntatapahtumien järjestäjänä. Vuosien 2011 ja 2018 välisen ajan työskentelin päätoimisesti liikunta-alalla. Minulla on muuten kilpauintitausta Joensuun ajoilta ja sen lisäksi olen ”enemmän tosissaan” harrastanut vesipalloa ja yksissä fitnesskisoissakin tuli pyörähdettyä!

Olen silti tykännyt aina monipuolisesti liikkumisesta ja tämä ei ole muuttunut. Lempilajeinani voisin pitää uintia, juoksemista, kuntosalitreeniä, crossfittiä, spinningiä, pyöräilyä, tanssia, thainyrkkeilyä, joogaa, pesistä, sukeltamista ja talvella tuli innostuttua hiidostakin! Missään en ole kovin hyvä, vaan lähinnä keskinkertainen, mutta innostusta riittää!

Tai no, uinti tekee ehkä tässä poikkeuksen. Siinä olen omasta mielestäni edelleen aika hyvä.

Muut tuntuvat aina reippaammilta kuin itse!

Ihailen valtavasti ihmisiä, jotka omistavat elämänsä urheilulle ja salaa kadehdinkin heitä. Tiedän täysin, etteivät omat rahkeeni mitenkään riittäisi tavoitteelliseen treenaamiseen ja olenhan sitä paitsi jo hyvää vauhtia lähestymässä neljää kymppiä. Harva aloittaa huippu-urheilijan uraa enää näillä vuosilla.

Mutta silti uskon, että jos olosuhteet sen sallisivat ja aikaa olisi mukavasti ylimääräistä, niin urheilisin varmasti päivittäin. Unelmoin myös oman PT:n palkkaamisesta ja etenkin crossfit -tyyppisen salitreenin tekemisestä. Tykkään kovasti myös kilpailla, joten varmasti joku kilpailuun tähtäävä harjoittelu olisi mieleeni. Täysin en ole hylännyt ajatusta uinnin puolella kisaamisestakaan, masters-sarjassa tosin.

Kaivetaanpas sitten ne elämän realiteetit esille. Esimerkiksi tämä mennyt kuukausi on ollut siis ihan suoraan sanottuna raskas. En ole stressaantunut, tai ahdistunut, vaan päivät on vaan olleet tosi pitkiä! Lisäksi epäilen, että siitepölyallergia tuo vielä peliin extra-väsymyksen. Iltaisin olen kaatunut jo siinä yhdeksän maissa reporankana sänkyyn. Lauantaina koko viikon paino tuntui vyöryvän päälle ja ainoa asia jota kaipasin, oli lepo. En lopulta tehnyt koko päivänä MITÄÄN järkevää. Silti takaraivossa jyskyttää usein sellainen kela, että keksin tekosyitä ja ”se on vain tunti päivästä”.

mistä löytyy riittävä armo itseään kohtaan?

Aina välillä mietin, että olenko vain laiska ja saamaton? Sitten samaan aikaan koetan muistuttaa itseäni, että minulla on meneillään ne kiivaimmat ruuhkavuodet. Kaksi pientä lasta ja kaksi yritystä ovat kombinaatio, joka olisi kelle tahansa kuormittava yhdistelmä. Toki varmaan löytyy sitten niitäkin, jotka kuudesta yrityksestä ja kuudestatoista lapsesta huolimatta jaksavat treenata päivittäin maratonile… Mutta ehkä minä en vaan sitten ole yksi heistä! 😀

Olenkin miettinyt usein, että miksi treenaaminen ei voi olla yhtä stressitöntä ja rentoa minulle kuin syöminen? Miksi en koe lainkaan huonoa omaatuntoa herkuttelusta, mutta koen itseni patalaiskaksi ihmiseksi, jos en käy lenkillä neljään päivään? No, ehkäpä tämä on yksi sellainen asia, jota minun pitää vielä työstää. Jokaisella kun on ne omat kipukohtansa.

 

Koetko sinä huonoa omaatuntoa liikkumattomuudesta?

 

 

Liikkuvuustestin tulokset: Tuliko muutosta 31 päivän jälkeen?

Pitkästä aikaa ehdin tänne blogin puolelle! Onpa ollut harmillista, kun maaliskuun aikana on ollut niin huonosti aikaa kirjoitella blogia, vaikka monta ajatusta odottaa päässä postaukseksi pääsyä! Yritykseni osallistuu parhaillaan Kiuas Start -startupkiihdyttämöön, jonka intensiivijaksoa on jäljellä vielä reilu viikko. Koko maaliskuun ajan olen siis vielä työpäivien jälkeen osallistunut kiihdyttämöön, joka tarkoittaa joka iltaisia luentoja, webinaareja, ryhmätöitä ja mentorointeja. JA siihen päälle tehnyt vielä tietysti liikkuvuushaasteen treenit! Kuukausi on ollut TOSI antoisa, mutta samalla toki myös aika rankka. Siksi jostain on pitänyt karsia ja harmillisesti blogi on ollut yksi tällainen asia. Toivotaan, että huhtikuussa pääsen taas normaaliin päivitystahtiin kiinni!

Nyt on kuitenkin aika jakaa teille liikkuvuushaasteen tulokset. Kuten kerroin teille maaliskuun alussa, niin tavoitteeni oli tehdä liikkuvuustreenejä koko maaliskuun ajan, kuutena päivänä viikossa, 45min-1h kerrallaan. Haaste piti sisällään erilaisia liikkuvuusharjoitteita, venytelyä, rullausta ja hierontaa (sitä en laskenut haasteeseen, mutta kävin kaksi kertaa maaliskuun aikana hieronnassa). Ohjelma ei ollut mitenkään etukäteen määritelty, vaan sen sisällön sai päättää itse. Tärkeintä oli pitää kiinni suunnitelmasta. Tarkoitukseni oli parantaa haasteen avulla erityisesti ryhtiä ja selän liikkuvuutta. Muutenkaan liikkuvuuteni ei ole ollut ihan loistavimmasta päästä.

Rutiinin muodostuminen vie aikaa!

Liikkuvuushaastetta voi pitää oikeana kropan huollon intensiivijaksona! En tiedä teistä, mutta itselläni ei tule ainakaan tehtyä liikkuvuustreeniä päivittäin – jos edes viikoittain, vaikka etenkin istumatyöläiselle se olisi enemmän kuin paikallaan! Aluksi mietin, että onkohan kroppa ihan shokissa tällaisesta yllättävästä treenin lisääntymisestä, mutta itseasiassa mitään sellaista ei ollut havaittavissa. Oikeastaan kävi päinvastoin: kärsin maaliskuun aikana mm. paljon vähemmän selkä- ja hartiakivuista mitä normaalisti!

Mistä sitten löytyi aikaa toteuttaa haastetta lähes joka päivä? Itseasiassa ajan löytäminen oli helppoa, kun pääsi rytmiin kiinni. Minulle muodostui rutiini, että heti laitettuani lapset nukkumaan katsoin tunnin ajan telkkaria tai kuuntelin podcastia ja venyttelin samalla. Jonkun mielestä 45min saattaa tuntua pitkältä ajalta, mutta aika meni lopulta ihan hujauksessa, kun samalla kyttäsi vaikkapa Diilin tai kuunteli Tuplakääk-podia. Ainoastaan muutamana päivänä olin niin väsynyt illalla, että haasteen tekeminen tuntui vähän pakkopullalta. Mutta siitä olen todella ylpeä, että tein sen silti! Ainoastaan yhtenä päivänä (lauantai) totaalisesti unohdin tehdä haasteen, koska minulle oli tulossa kavereita kylään ja koko aamupäivä meni siivotessa ja ruokaa valmistellessa.

Voiko 31 päivässä saada aikaan näkyviä tuloksia?

Liikkuvuustreeni on siitä kiitollista tehdä, että tulokset alkavat näkyä jo muutaman viikon jälkeen. Oikeastaan siinä kahden viikon kohdalla kroppa alkoi olla paljon aukinaisemman oloinen ja tunsin ryhdissä muutoksia. Minulla oli tarkoituksena tehdä erilaisia treenejä youtubesta, mutta lopulta tein aika paljon liikkeitä oman flown mukaan ja valitsin iltaisin jonkun ”teeman” treenille. Saatoin siis keskittyä enemmän alakroppaan tai yläkroppaan, venyttelin pidempiä venytyksiä, tein selän liikkuvuutta lisääviä liikkeitä tai käytin vaikka 30min treenistä rullaukseen. Joka treenin jälkeen tein kevyen lämmittelyn, eli en koskaan lähtenyt venyttelemään kylmiltään! Minulla on revennyt vasemmasta jalasta reiden takaosan kiinnityskohta noin 4 vuotta sitten ja se on edelleen välillä kipeä. Siksi lämmittely on todella tärkeää.

Keskityin eniten selän alueen liikkuvuuteen ja se mielestäni lisääntyikin eniten. Lisäksi pääsin haasteen lopussa mm. syväkyykkyyn kantapäät lattiassa ilman kaatumista, jota voin pitää myös saavutuksena. Tässä vielä kuvien muodossa kaikkien testiliikkeiden tulokset. Mielestäni huomattavissa on ihan selkeitä tuloksia, vai mitäs olette mieltä?
Jos jollekin jäi epäselväksi, niin haasteen alun kuvissa mulla on tukka nutturalla.