Hae
Katri Gruner

Ajatuksia kesäkunnon tavoittelusta

Katsoin noin viikko sitten uutisia, jossa oli juttua kuntoilusta. Toimittaja kertoi alkuvuoden kuntoilubuumin jo laantuneen, josta kertoo myös kuntosalien kävijämäärien tasaantuminen. Eli salille mahtuu treenaamaan taas! Itse olen paraskin sanoja, koska mö käyn nykyään tosi harvoin salilla. Tämä johtuu lähinnä siitä, että muuta liikuntaa tulee sen verran, että salitreenille ei vain ole niinsanotusti tarvetta. Tai no, kai sitä nyt edes kerran viikossa voisi käydä rautaa rankaisemassa…

Mä olen oikeasti kokeillut elämässäni varmasti jokaista vähänkin tehokkaaksi todettua dieettiä: VHH, ketoosi, pätkäpaasto, lentoemäntädieetti, sokeriton, viljaton, maidoton….. YOU NAME IT! Ongelmani on yleensä se perinteinen selkärangan puute, eli en ole motivoitunut riittävän pitkäjänteisesti jatkamaan hankalalta tuntuvaa ruokavaliota. En ole itseasiassa koskaan ollut kovin innokas laihduttaja, mutta siihen vaikuttaa osin tietysti se, että olen viimeisen 10 vuotta ollut aika lailla samassa painossa. Toki minäkin (kuten aika moni muukin) unelmoin siitä jostain tietyn tyyppisestä vartalosta.

Trikoot TÄÄLTÄ / ALEKOODI: KATRIG15 (-15% normaalihintaisista tuotteista), Mulla koko S, olen 168cm pitkä.

Viime viikkoina kesäkuntoprojektit ovat lävähdelleet silmille vähän kuin varkain, koska kuulun ilmeisesti somessa mainostajien kohderyhmään! Myös ihan ymmärrettävästi moni seuraamani liikunta-alan ammattilainen mainostaa omia verkkovalmennuksiaan, koska toden totta, kesäkuntoon halajaville alkaa olemaan viimeiset hetken tehdä asialle jotain. Toki itsekin olen miettinyt, ettei parin kilon pudotus pahaakaan tekisi. Tosin tätä huomaan kyllä miettiväni, oli kevät tai syksy…
Etenkin nyt kun olen kärsinyt pari viikkoa turvotuksesta tuo se väistämättä mieleen ajatuksen kesästä ja pienistä vaatteista. Itse haluaisin antaa välillä vatsankin vilkkua, mutta en tämänhetkisen vatsan!

Mun mietteet kesäkunnosta ja sen havittelusta ovat siis vähän ristiriitaiset. Huomaan miettiväni, miten kiva olisi olla tänä kesänä oikein elämänsä kunnossa! Toisaalta tiedän, että se ei tapahdu todellakaan ”siinä sivussa”. Ainakin omalla kohdallani esimerkiksi n.5kg:n pudottaminen vaatii ihan oikeasti hikeä, kyyneleitä ja todella tiukkaa ruokavaliota! En tiedä onko syynä ikä vai mikä, vai onko kroppani vain niin jumahtanut tähän tämänhetkiseen painoon, ettei se hevillä päästä irti rasvasta!

Minusta on aina tärkeää ajatella uhraus-hyötysuhdetta, ennen kuin ostaa valmennuksen tai laatii itselleen tarkat kiristymissuunnitelmat: Olenko valmis näkemään tämän vaivan, odottamaan ainakin se 2-3 viikkoa että tulokset alkavat näkyä ja olenko valmis olemaan melko ehdotonkin elintapojeni suhteen? Jos tunnet itsesi ja tiedät, että viikon jälkeen homma alkaa lipsua ja tyhjennät Citymarketin kylmäaltaan Ben&Jerry’s purkeista joita syöt pettymykseen, niin itseään on silloin turha kiusata. Usein me tiedämme sisäisesti onko meillä motivaatiota vai ei. Ainakin itse tunnen jo näin 35-vuotiaana itseni aika hyvin.

En halua kuitenkaan lannistaa ketään tai kuulostaa siltä, ettei painonpudotus ikinä kannata! Jos on valmis tekemään kunnon sotasuunnitelman ja uhraamaan elämästään muutamat bileet, mahdolliset lauantaikarkit ja raivaamaan kalenterista tilaa liikunnalle, niin silloin on iso mahdollisuus saada homma kunnialla maaliin! Myös maltillinen tavoite auttaa tässä. Painonhallintaa voi oikein hyvin jatkaa vielä kesälläkin ja miksipä ei jatkaisi? Lopulta voi nimittäin huomata olevansa ympäri vuoden ihan ok kunnossa, josta voi sitten halutessaan pudottaa muutaman kilon. Jos niin pitkälle intoa riittää.
Markkinoilla on myös useita hyvin koostettuja ja oikeasti järkeviä nettivalmennuksia. Kannattaa tutustua esimerkiksi Piia Pajusen ja Katarina Tunturin valmennuksiin.

Kuinka moni teistä on löytänyt itsensä ajattelemasta mahdollista kesäkunto-projektia? Onko sellaiselle edes tarvetta, vai oletteko itseänne miellyttävässä kunnossa ympäri vuoden??

 

Kuinka löydän arjessa aikaa liikuntaan?

Aika. Toisilla sitä tuntuu olevan tuhlattavaksi asti kun itse laskeskelee minuutteja. On paljon asioita joita olisi kiva tehdä JOS olisi lisää sitä aikaa. Toisaalta ajattelen, että aikaa löytyy sellaisiin asioihin, jotka omassa arvoasteikossa nousee korkeimmalle. Nykyään elämästä ei tulisi mitään ilman huolellista aikataulujen suunnittelua. En kestä sitä, että joutuu juoksemaan paikasta toiseen kuin päätön kana ja itselle tärkeisiin asioihin tarkoitettu aika menee turhaan sekoiluun. Jostain on kuitenkin pakko luopua, että jotain saa tilalle. Se pätee myös ajankäytön suhteen.

Kuvat: Jirina Alanko

 

Minulta kysytään aina välillä vinkkejä siihen kuinka liikunnalle löytäisi aikaa helpommin. Minusta toisen ihmisen on tässä asiassa vaikeaa antaa neuvoja, koska se mikä pätee minun elämään ei välttämättä toimi sulla ollenkaan! Minun on vaikeaa neuvoa esimerkiksi vuorotyössä käyvää yksinhuoltajaa, koska en tiedä siitä tilanteesta mitään. Voin vain kertoa mikä toimii minulla ja miten olen itse saanut asiat järjestymään omassa arjessani. Haluan nyt kuitenkin muistuttaa, ettei kenenkään todellakaan pidä tuntea huonoa omaatuntoa, jos ei pysty liikumaan yhtä usein tai edes jaksa. Itse ajattelen, että elämässä on vain eri vaiheita, jotka seuraa toisiaan. Sitten mennnään aina vaihe kerrallaan.

Lähtökohtaisesti minua jeesaa eniten se, että olen yleisesti ottaen liikunnallinen. Tämä saattaa kuulostaa jonkun mielestä lesoilulta, mutta tarkoitan tällä sitä, että jos on tottunut lähtökohtaisesti treenaamaan säännöllisesti, niin silloin ajan järjestäminen on paljon helpompaa. Liikunta on ollu jo niin kauan osa arkeani, etten osaa elää ilman sitä. Voisin liikkua paljon enemmänkin, jos aikaa olisi rajattomasti! Nykyään tyydyn treenaamaan neljä kertaa viikossa.
Kaikkia ei vain liikunta niin kovin kiinnosta, tai se tuntuu enemmän pakolliselta pahalta ja ”olisi nyt hyvä liikkua edes vähän” -jutulta. Me ollaan kaikki erilaisia! Liikunnasta voi oppia kuitenkin pitämään ja tähän auttaa joko mielekäs laji tai hyvä seura.

Toinen juttu on juurikin se, että olen löytänyt omat lajini. Mä huomaan, että tosi usein ihmiset koittaa kiinnostua jostain lajista (kuten  vaikka salitreenistä tai juoksemisesta), vaikka todellisuudessa he eivät ole oikeasti siitä yhtään kiinnostuneet. He tietävät syvällä sisimmässään, ettei tää juttu kiinnosta mua yhtään, mutta pitäisi tehdä sitä ”koska muutkin tekee”. Silloin se ei vaan toimi!! Jos koitat tehdä jotain puoliväkisin ei sulla ole kuin hiukan jos ollenkaan motivaatiota työpäivän jälkeen (saati ennen) mennä  liikkumaan. Itse olen ihan hurahtanut thainyrkkeilyyn ja lajissa minua kiehtoo moni eri juttu: Hyvät ohjaajat, hyvä jengi, säännöllinen harrastus (josta on maksanut), fyysisyys ja etenkin se, että saan treeneissä ajatukset täysin pois työasioista. Treenejä on 3 kertaa viikossa, joten jos jokin treeni jää välistä se ei ole maailmanloppu.
Ei mua tietenkään aina niin nappaa lähteä jos väsyttää tai laiskottaa. Mutta joka kerta lähden iloisena treeneistä pois!

Ei vielä riitä, että löytään sen oman jutun. Toinen tärkeä asia on se, että itse harrastuspaikka sijaitsee kätevän matkan päässä eikä vaadi 2h systemointia, että pääsee treenipaikalle ja sieltä pois. Kaikilla treenipaikat eivät toki sijaitse naapurissa, mutta on tosi hyvä miettiä realistisesti kuinka kauas tulee lähdettyä? Itse pidän kahta tuntia rajana, eli sitä kauempaa en halua todellakaan olla illalla pois kotoa kuin sen maksimissaan pari kertaa viikossa.
Punnitse siis tarkkaan ennen kuin ilmoittaudut johonkin 300€:n  ilmajoogakurssille 30km päähän, että tuleeko sun oikeasti lähdettyä sinne? Raaskitko olla pois kotoa sen ajan, mitä harrastus vaatii? Joskus voi vaan olla helpompaa ostaa ne lenkkarit.

Yksi ihan selkeä juttu on se, että aikaa on pakko vähentää sieltä mistä helpoiten voi, jos elämässä on paljon liikkuvia osia. Usein treenit syövät myös sitä lasten kanssa vietettyä aikaa, mutta se että liikun on myös lapsien etu. Olen ainakin itse hyvinvoivempi ihminen ja paremmalla tuulella. Yleensä jos tulen vaikka treeneistä kotiin klo.19 ja päästän miehen salille, niin touhuan koko loppuillan nukkumaanmenoon asti lasten kanssa, en tee töitä, someta tai siivoa. Syömme yhdessä iltapalaa, pelaamme ym. Meillä lapset on jo tosin niin tottuneet siihen, että ”äiti menee jumppaan”. Iltaisin en muutenkaan käytä aikaa esimerkiksi puhelimella olemiseen tai telkkariin, ennen kuin saan lapset nukkumaan.

Kuuntelin yksi päivä erästä podcastia, jossa oli todella osuva ajatus: Jos sinulle maksettaisiin 500€ joka kerta kun menet liikkumaan, niin luuletko että liikuntasi lisääntyisi? Mä uskon, että aika moni saisi siinä tapauksessa sitä aikaa järjestymään yllättävän nopeasti, vaikka ennen olisi ajatellut, ettei sitä voi mistään nipistää! Harmi vaan, ettei sitä palkkaa toistaiseksi liikunnasta vielä ainakaan itselleni makseta, mutta kyllä se antaa henkisellä puolella ihan mielettömästi. Tuskin jaksaisin edes tätä hullunmyllyä ilman säännöllistä hikoilua!

Mistä te vähennätte arjessa, jotta ehditte liikkua?

 

Lue myös:

KOLME HYVÄKSIHAVAITTUA VINKKIÄ SOMEN KÄYTÖN VÄHENTÄMISEKSI