Hae
Katri Gruner

Havaintoja Helsinkikuplan sisältä

Kuten moni teistä tietääkin, niin olen alunperin Joensuusta kotoisin. Itseasiassa vanhempani asuvat Rääkkylässä, joka on pieni kunta noin 50km:n päässä Joensuusta. Olen asunut 8 vuotta myös Tampereella ennen Helsinkiin muuttoa. En ole mikään maaseudun kasvatti 100%, mutta aina sielultani olen kuitenkin hieman juntti. Arvosta maaseutua valtavasti ja minusta on hirveä sääli, että kaikki koettaa ahtautua tänne PK-seudulle pieniin tiloihin 😀 .

Tiedän, että yleistäminen on tyhmää, eikä tätä postausta kannata missään nimessä ottaa kirjaimellisesti, vaan ehkä enemmän pilke silmäkulmassa. Minun tapani on välillä jopa hieman kärjistää asioita. Halusin kuitenkin puhua Helsinkiläisyydestä ulkopaikkakuntalaisen näkökulmasta ja miten elämä täällä minulle näyttäytyy nyt kun kokemusta on jo useampi vuosi täällä. Toki asioita peilaa aina siihen, mistä lähtökohdista on itse peräisin. Muistan kyllä, että tosi moni koulukaveri suunnilleen laski päiviä siihen, että koulu loppuu ja pääsevät muuttamaan Helsinkiin.

Tämä kuva voisi olla toki myös Helsingistä, mutta se on vanhempieni pihamaalta Rääkkylästä. Kuvan otti ihana Tanja, joka on todiste siitä, että Rääkkylässä voivat viihtyä muutkin kuin yli 60-vuotiaat 😀 !!!

 

Kokosin tähän muutamia havaintoja Helsinkikuplan sisältä

1. kiirettä, lounaita ja hienot tittelit

Mun mielestä täällä korostuu se, että on tärkeää olla JOTAKIN. Kaikkien titteli on englanniksi, ihmiset käyvät palavereissa ja näyttävät somessa kiireistä elämäntyyliä. Tässä on yksi syy, miksi minua kiinnostaa usein enemmän muiden kuin Helsinkiläisten elämän seuraaminen. Heidän elämänsä tuntuu todella paljon leppoisammalta ja vähemmän suorituskeskeiseltä kuin mitä täällä elämä usein on.

Täkäläiseen elämäntyyliin on helppo jäädä ansaan ja itse koetan aina muistuttaa itseäni siitä, mitä asioita elämässä arvostan eniten. Kaipaan yhä enemmän juuri sitä leppoista olemista, rauhaa ja sitä, ettei koko ajan ole tuli perseen alla.

2. Hiljaa väkijoukossa

Olen huomennut, että täällä ihmiset haluavat asua tosi ahtaasti kylki kyljessä, mutta silti täällä on aika epäsosiaalista porukkaa – etenkin jos Pohjois-Karjalaisiin vertaa! Täällä omakotitalot ovat välillä niin pienillä tonteilla, että hyvä kun puoli metriä jää seinän taakse väliä ennen naapurin tonttia. Silti täällä ollaan aika usein vain hiljaa ja omissa oloissaan. Mitään me-henkeä ei ole; Jos vaikka jonkun lapsi hölmöilee, niin siitä laitetaan ilmoitus alueen FB-seinälle. Täällä koko kylä ei todellakaan kasvata.

3. Joka paikkaan on oltava lyhyt matka

Juttelin kerran mun Helsinkiläisen tutun kanssa ja kerroin, että Kirkkonummi vaikuttaa mukavalta paikalta asua. Hän oli kauhistunut! ”Miten sä sieltä sitten lähdet lapsia viemään johonkin harrastuksiin kun asuisitte niin syrjässä???” Mä olin niin hoo moilasena, etten saanut sanaa suustani. Puhutaanko me nyt Kirkkonummesta, vai jostain Tuupovaarasta?? Välillä mä mietin, että miten ihmiset säilyy vielä muualla Suomessa hengissäkään… Ja jos säilyykin, niin niiden lapset ei varmaan ikinä pysty harrastamaan mitään!

Ihmiset haluavat asua palveluiden keskellä niin, että joka paikkaan on mahdollisimman lyhyt matka. Sitten istutaan ruuhkissa ja aikaa kuuluu siihen hirveästi. Maallahan on ihan normi, että kauppaan voi olla vaikka 10km ja silti ihmiset selviytyvät ihan yhtä lailla.

4. Maalle muutto on nouseva trendi

Mä ennustan, että maalle muutto on vielä jossain vaiheessa tulossa takaisin. Ihmisiä kiehtoo romanttinen (joskin liioiteltu sellainen) ajatus omasta rauhasta, omavaraisuudesta ja hipahtavasta elämäntyylistä. Tälle annan kyllä täyden tuen, vaikka toki elämä maalla vaatii paljon sellaisia kykyjä, joita kaupungissä elävät lapset eivät opi luonnostaan. Koskaan ei ole tietenkään liian myöhäistä! Eikä tässäkään tarvitse tietysti mennä ääripäästä toiseen, eli niin, että Eiran kattohuoneistosta pakataan kimpsut ja kampsut ja lähdetään johonkin hevonkuuseen elämään ilman juoksevaa vettä ja sähköä…

Itse rakastan maaseutua, kun olen siellä elänyt ja kasvanut ja saanut viettää villin ja vapaan lapsuuden eläinten ympäröimänä. Silti ajatus maaseudulla asumisesta tuntuu itsestäni aika kaukaiselta.

5. Luontoon pääsee kyllä… Kun ensin jaksaa istua autossa!

Itse olen ehkä kokenut jotenkin haastavana sen, että päästäkseen luontoon joutuu ensin matkustamaan autolla. Sitten se tietysti nostaa kynnystä lähteä. Kävin tänään ystäväni kanssa Kuusijärvellä avannossa ja kauniista maisemista huolimatta tuntuu jotenkin vähän hassulta kulkea samaa näköalareittiä noin 500 muun ihmisen kanssa. Mun on vaikea selittää sitä tunnetta, mutta ehkä joku saa kiinni. Ensin ajetaan parikymmentä minuuttia, sitten odotetaan vapautuvaa parkkipaikkaa 5-10min ja sitten mennään metsään kävelemään. Se on vaan ajatuksena jotenkin huvittava, mutta niinhän se täällä menee. Luontoon pääseminen on Helsingissä asuvalle elämys.

 

Ps. Kävin siellä Kirkkonummella Veikkolan Nesteellä syömässä lihiksen ja mulle tuli aivan hemmetin hyvä ja kotoisa fiilis.♡

 

Millaisia ajatuksia sulla heräsi näistä kohdista? Onko siellä lukijoissa joku maalta Helsinkiin muuttanut tai oletko elänyt koko elämäsi Helsingissä?

Tätä et (ehkä) tiennyt minusta!

Minulle on tullut Vaikuttajamedialle siirtymisen (josta on BTW jo vuosi aikaa!) jälkeen varmasti sellaisia uusia lukijoita, jotka eivät seuranneet entistä Fit you too -blogiani. Siksipä ajattelin kertoa tämän päivän postauksessa joitakin hauskoja faktoja itsestäni , joita varmasti suurin osa teistä ei välttämättä tiennyt.

1. Olen käynyt armeijan

Olen suorittanut naisten vapaaehtoisen asepalveluksen vuonna ”nakki ja muusi”, eli 2002. Kävin lopulta lääkintäaliupseerikoulun, johon halusinkin päästä. Intissä oli tosi kivaa ja harkitsin sen loppumisen jälkeen myös maanpuolustuskorkeakouluun hakemista, mutta en sitten innostunut riittävästi skapparin urasta. Näin jälkeenpäin ajateltuna se olisi kyllä varmasti sopinut luonteelleni, koska olen aika skarppi ja kuuliainen tyyppi. Perseily ei ole koskaan kiinnostanut.

2. Minulla on säteilyaseman hoitajan pätevyys

Ainut vaan, etten nyt ihan tarkkaan enää muista, kuinka sitä hoidetaan… Mutta varmaan joku raikastaa muistia, jos tilanne tulee päälle!

3. Olen ranskankerman todellinen ystävä!

Jos mun pitäisi valita olenko koko loppuelämäni ilman suklaata vai ilman ranskankermaa on valinta helppo! Olen nimittäin todellinen ”creme fraiche fan -83”. Sitä voi laittaa melkeinpä mihin tahansa suolaiseen ruokaan: Parasta se on tietenkin nachoplatessa (joka on myös yksi lempiruoistani), mutta se sopii täydellisesti myös pitsan päälle, keittoihin, salaattiin ja leivän päälle.

4. Rakastan kaikkea kuumaa

Palelen herkästi ja tästä syystä kaikki kuumat asiat vetävät mua puoleensa. Rakastan mm. saunaa, auton penkin lämmittimiä, villasukkia, lattialämmitystä, kuumaa suihkua, takkaa, hiustenkuivaajaa yms. Myös ruokani täytyy olla kuumaa. ”Keitto kuumana ja jäätelö niin kylmänä, että sitä on vaikea leikata”. Unelmoin sellaisesta lämpöpeitosta.

5. Olen kova tyttö veikkaamaan

Pelaan veikkauksen pelejä joka viikko. Yleensä kenoa, viikkaria, eurojackpottia ja lottoa 😀 . En tosin kaikkia samaan aikaan, vaan laitan rahaa peleihin n.10-20€ viikossa. Olen kerran voittanut 180€, mutta tiedän, että isompi voitto on vielä tulossa. Se on meillä suvussa! Muutama sukulainen on voittanut lotossa.

6. Olen polttanut röökiä

Tästä on jo tosin aikaa, kun säännöllisesti kessuttelin. Kuuluin yläasteella pahamaineiseen ”keuhkovammaliittoon” joka tuprutteli röökipaikalla punaista ällämmää. Poltin vielä välillä reilu 10 vuotta sitten, mutta lopetin, koska mieheni inhoaa sitä.

7. Hain edelliselle Selvitytyjät Suomi -kaudelle

Ja tietysti tavisten joukkueeseen. Selviytyjiin osallistuminen on ollut mun unelma jo vuosia. Jos mahdollisuus tulee, niin haen varmasti uudelleen.

8. Mun inhokkielokuva on Mamma Mia

En vaan pysty katsomaan sitä ilman hirveää myötähäpeää. Outoa kyllä, mutta Sound of Music puolestaan saa multa 5/5.

9. Mulla on joku juttu korviksiin

Mulla on ihan järkyttävä määrä korviksia! Huvittavaa kyllä, en edes käytä mitään kovin näyttäviä korviksia ainakaan arkisin. Ostan kaikista koruista eniten korviksia. Edelliset ostin reilu viikko sitten Tampereelta. Koskaan ei voi olla liikaa korviksia!

10. Olen älyttömän laiska karvanpoistaja

Siis mä ällötän vähän jopa itseäni, mutta mua ei vaan ihan rehellisesti sanottuna haittaa pikku sänki säärissä tai kainaloissa! Bikinialueen toki pidän siistinä, koska en kestä jotain tursuilevaa majavaa uimahallissa 😀 . Käyn sokeroimassa karvani Makeassa, mutta olen yhtä laiska myös varaamaan aikaa. Aina kun menen Lindan käsittelyyn, niin mulla on siinä vaiheessa jo ihan toivoton tilanne. Onneksi mun ihokarvat ei juuri kasva säärissä ja kainaloissa ne ei näy niin pahasti.

 

Onko sinulla ja minulla jotain yhteistä tämän postauksen luettuasi?