Hae
Katri Gruner

Etsimässä uutta kotia. Mutta millaista?

Kyllä, olen edelleen olemassa… Tai siis blogini on edelleen olemassa! 

Jos seuraat mua Instragramissa (löydyn sieltä omalla nimelläni), niin tiedät, että kotimme on myynnissä. Pääset suoraan myynti-ilmoitukseen TÄSTÄ linkistä. 

Asunnon myyntiä olemme harkinneet jo melko kauan. Meillä ei itseasissa ole edes mitään sen erityisempää syytä muuttaa. Myönnän että minä olen se, joka haluaa pois Helsingistä. Olisin valmis muuttamaan jopa aivan maaseudulle, mutta se olisi logistisesti aika hankalaa. Lisäksi kunnioitan mieheni mielipidettä täysin ja haluan päästä kompromissiin, jossa voimme molemmat olla tyytyväisiä.
Mieheni ei aluksi ollut lainkaan innostunut muuttamaan ja ymmärrän häntä, koska meillä on tosi kiva talo ja maailman parhaat naapurit (mm. joka kesä talonyhtiön omat festarit!). Olemme myös todella erilaisia päätöksen tekijöitä ja siinä missä itse hyppään helposti jopa vähän tuntemattomaan on mieheni todella paljon varovaisempi. Siksi häneltä vei niin kauan hautoa päässään ajatusta muutosta. Ja sanontaanko näin, että oma unelmani silkkikanoista ja lampaista ei ole vielä mennyt läpi! 😀

Asuntomme välittäjänä toimii Veli Myllylä Bo Lkv:ltä. Ostimme häneltä myös nykyisen asuntomme ja Veli on todella ammattitaitoinen ja kokenut välittäjä. Ei voitaisi varmasti tyytyväisempiä olla välittäjävalintaan ja kaikki on hoitunut todella helposti. Todella iso suositus jos olet myymässä asuntoasi täällä PK seudulla.

Olen tähän mennessä käynyt katsomassa 20 taloa sisältä ja varmasti vielä viisi lisää pelkästään ulkopuolelta. Pakko kyllä myöntää, että muutamaa asuntoa menin katsomaan jo vähän sillä fiiliksellä, että ne hyvin todennäkisesti EIVÄT ole potentiaalisia ehdokkaita uudeksi kodiksemme. Olen kuitenkin ihminen, joka haluaa yllättyä positiivisesti ja uskon myös siihen, että joskus eteen voi tulla musta hevonen, vaikka etsii alunperin valkoista. Itseasiassa nyt näyttääkin siltä, että tämä lause käy toteen ja muutamme taloon, johon paperilla en olisi välttämättä niin ihastunut. Mutta kun joku kolahtaa, niin se kolahtaa.

Mun alkuperäiset kriteerit uudelle kodille

Haluan muistuttaa, että vaikka puhun itsestäni otsikossa, niin toki koko talonhakuprosessi on ollut perheemme yhteinen ja myös 7-vuotias on saanut sanoa mielipiteensä asiaan (toki ei hän asioita voi vielä päättää, mutta häntäkin on tärkeää kuunnella).  Itselläni oli lista tiettyjä must-juttuja, jotka halusin uudesta kodistamme löytyvän… Tosin nyt useampi kohta näyttää enemmän maybe-jutuilta.  Olin jakanut kriteerini kolmeen kategoriaan:  1 kriteerit on sellaisia, joista en hevillä jousta. 2 kategorian kriteerit olisi hyvä täyttyä, mutta ne eivät ole pakollisia. 3 kriteerit ovat asioista, jotka ovat ehdoton extra, mutta niitä ei voi mitenkään vaatia.

1 kriteerit

  • Valoisuus
  • Pääikkunoista ei näy naapureita
  • Lapsilla on helppo koulumatka
  • Neljä makuuhuonetta
  • Ulos mahtuu poreamme
  • Olohuoneeseen mahtuu kaksi sohvaa ja ruokailutilaan 10 hengen ruokapöytä
  • Alue jossa asumme on rauhallinen turvallinen
  • Kodinhoitohuone ja vaatehuone
  • Riittävästi säilytystilaa (sitä meillä on nykyisessä ihanan paljon!!!)

2 kriteerit

  • Talo on Sipoossa. Sanoin jo vuosi sitten, että vielä joku päivä minusta tulee Sipoolainen!
  • Kylpyhuoneesta on oma ovi ulos
  • Asunnossa ei ole kellarikerrosta
  • Ilta-aurinko paistaa pihaan
  • Hinta mielellään alle kipurajan sisältäen verot ja remontit
  • Lenkille voi lähteä suoraan ovesta (ja siis tässä tapauksessa metsään)
  • Lähellä vettä
  • Lapset löytävät leikkikavereita läheltä

3 kriteerit

  • Olohuoneessa on takka
  • Takassa on leivinuuni (I know, sisäinen martta minussa toivoo leivinuunia! 😀 )
  • Ei remontointitarvetta pientä pintaremppaa enempää (sinänsä ironista, että harkitsimme hetken yhtäkin taloa jossa remonttilaskelmat olivat noin 150 000€……)
  • Kaksi suihkua
  • Vaatekaapit khh:n yhteydessä (terveisin maailman laiskin pyykkien viikkaaja!)
  • Keittiöön mahtuu täyskorkea jääkaappi ja pakastin (joskin meillä on kyllä myös arkkupakastin)
  • Ulkona kunnollinen pyykinkuivausteline (anopilla on sellainen ruma mutta valtava, ja HITTO se on kätevä lakanoiden kuivatukseen!)
  • Maakellari (taas sisäinen martta minussa hereillä!)
  • Walk in -vaatehuone

Kuten huomaatte, niin tilanne on sama, kun yrittäisit löytää unelmien poikaystävää, joka on samaan aikaan: Turvallinen ja jännittävä, rikas, komea, haluaa perheen ja uran, on unelmien iskä ja jaksaa vielä kymmenen vuoden jälkeen yllättää ruusuilla ja minilomilla.

Periaatteessa kaikki on toki mahdollista………………………………………………

Tilanne elää!

Tilanne on se, että asuntomme ei ole ollut myynnissä vielä viikkoakaan, eikä peliliikkeitä ole tehty suuntaan eikä toiseen. Yksityisnäyttöjä on ollut jo useampi ja huomenna seuraavat! Emme ole tehneet itse vielä yhdestäkään talosta tarjousta, mutta meillä on eräs erittäin potentiaalinen kohde mielessä josta varmasti kerron enemmän mikäli siihen pääsemme muuttamaan. Tämä talo ei ole julkisessa myynnissä. Talo on itseasiassa hyvin paljon erilainen mitä etsimme, mutta ihan kerrostaloon emme sentään ole muuttamassa. Ja mikäli tähän taloon päädymme olen yhden askeleen kauempana silkkikanoista…

Joskus vaan käy niin, että tapaa sellaisen miehen, johon ei alkuunkaan ajatellut ihastuvansa, mutta sitten onkin lääpällään häneen alta aika yksikön ja miettii, mitä hittoa oikein tapahtui 😉 ….

 

No mitä sitten?

Aika lopettaa blogihiljaisuus. Tämä ei ollut mitenkään etukäteen suunniteltu tauko, vaan se vain tapahtui. Tästäkin postauksesta tulee nyt jotain ajatusten virtaa, joten koettakaa saada kiinni!

Korona on hiljentänyt monen bisneksen ja itsekin huomaan, että olen selvästi ollut normaalia stressaantuneempi. Lisäksi päivien mieliala saattaa vaihdella aika isolla skaalalla! Aivan kuin ahdistus ja innostus kävisi jatkuvaa kaksinkamppailua siitä, kumpi saa nousta pintaan. Olen myös kokenut, että välillä lamaannun vain siitä ajatuksesta, että on niin paljon kaikkea mitä nyt yrittäjänä voisi tehdä! Onneksi näitä lamaantunteita päiviä on kuitenkin vain harvakseltaan ja minua auttaa, että teen joka aamu selkeän to do -listan itselleni.

Päätin ottaa ison riskin yritykseni Match by K:n kanssa ja tässä sitä sitten seurataan jännityksellä tuleeko hitti vai huti! Toki asiat etenevät vielä vähän hitaasti ja lopullisen yhteenvedon voin tehdä vasta tämän vuoden lopussa. Mutta sanotaanko nyt näin, että taloudellinen riski ei ole ihan pienimmästä päästä ja olen myös joutunut epämukavuusalueelle päivittäin. Kun omaa bisnesideaa esittelee eri ihmisille, niin ei ole mitenkään automaatio, että se on kaikkien mielestä hyvä tai että sillä on tulevaisuutta.

Mä oon joutunut paljon keskittymään siihen, että erotan tietynlaisen työminän itsestäni, vaikka se ei todellakaan ole helppoa. Tämä auttaa siinä, ettei ota ihan kaikkea niin henkilökohtaisesti. Koetan myös muistuttaa itseäni siitä, etteivät asiat ole niin vakavia ja joskus voi vain todeta ”No mitä sitten? Ei tämä ole niin vakavaa.”. Olen aika ankara itseäni kohtaan ja mun on vaikeaa sietää itseltäni keskeneräisyyttä. Tämän bloginkin takia on ollut vähän stressiä kun mietin, miksi olen niin laiska, vaikken edes ole. Blogi vaan on tällä hetkellä tuloistani niin pieni osa, että siihen panostaminen päivittäisellä tasolla ei ole järkevää.

Mä olen myös joutunut myöntämään itselleni sen, etten ole enää mikään kone, joka tekee miljoona asiaa samaan aikaan ja jatkaa töitä vielä lasten mentyä nukkumaan! Päätin, että nyt on aika opetella myöntämään, että välillä voi myös olla niitä ei niin tehokkaita päiviä. Luulen, että ihmiset helposti ajattelevat, että kaikki muut ovat paljon energisempiä ja tehokkaampia kuin he itse. Niin minäkin ajattelen välillä. Luova ja tehokas ei voi kuitenkaan olla joka ikinen päivä. Välillä tulee niitä päiviä, kun se oma jaksaminen on luokkaa tiskirätti.

Uskon, että tämän pikku breikin jälkeen blogin päivittäminen on taas vähän helpompaa ja minulla onkin muutamia juttuja, joista haluan teille täällä blogissa kertoilla!

Ps. Käykääpä osallistumassa mun IG:ssä sokerointilahjakortin arvontaan!