Hae
Katri Gruner

Onko uudenvuodenlupauksissa MITÄÄN järkeä?

Lähes kaikki ihmiset joilta olen kysynyt ”Teitkö uudenvuodenlupauksia” ovat vastanneet, että he eivät halua tehdä mitään lupauksia. Yksi kaverini sanoi, että hänen uudenvuodenlupauksensa unohtuvat viimeistään helmikuun alussa.
Kun lupaa jotain tulee lähes aina ahdistus siitä, että entäs jos ei pystykään pitämään lupaustaan ja kokee itsensä epäonnistujaksi? Lupaus kuulostaa myös siltä, että jos onnistuu pitämään sanansa vain osittain (eli esim. vähentää tupakointia 50% lopettamisen sijaan), niin silloin ei ole oikeasti onnistunut. Vaikka kuten kaikki tiedämme, on tupakoinnin vähentäminen tai liikunnan lisääminen 50% jo aivan valtavan hyvä suoritus! Moni taitaa silti ajatella, että koko uudenvuoden lupailutraditio on ihan turhaa itsensä kiusaamista.

Postauksen kuvat: Tiina / Fit fat mama

Itse olen tehnyt aina lupauksia, vaikka itse puhunkin mieluummin tavoitteista. Huomaan nimittäin, että ilman tavoitteita elämässä jään lillumaan ihmeelliseen ”välitilaan”. Silloin en myöskään muista arvostaa itseäni siitä, että olen pystynyt tekemään jonkun elämääni parantavan muutoksen. Itselleni hyvä olo tulee siitä, että saan aikaan asioita ja olen tehokas. Se ei onnistu ilman tavoitteita. On myös upeaa saavuttaa jotain sellaista, josta on haaveillut pitkään – eikö?? Ei pidä pelätä asettaa vähän hurjiakin tavoitteita, koska niinhän sitä sanotaan, että ”Kannattaa kurkottaa tähtiin, vaikka yltäisikin vain kuuhun”.

Lue myös: Vuosi 2019, olen pettynyt sinuun.

Pitäis, pitäis ja pitäis

Epäilen, että monen ihmisen elämä tuntuu heistä junnaavan paikallaan juuri siksi, että he eivät aseta koskaan itselleen mitään tavoitteita. Elämä on ainaista ”pitäis, pitäis ja pitäis” mentaliteettiä. Mulla on tänä vuonna enemmän rautoja tulessa kuin koskaan, jonka takia haluan tehdä tavoitteet senkin takia, jotta pääsen eteenpäin jokaisella kaistalla. Teen työskentelylle tavoitteen jokaiselle päivälle, sekä viikolle ja jokaiselle kuukaudelle listan asioita, joihin haluan kiinnittää huomiota. Kuukausitavoitteessa otan huomioon kunkin kuukauden omat ”vaatimukset”. Esimerkiksi näin tammikuussa tavoittelen aamuheräämisiin totuttelua, jotta helmikuussa olen valmis heräämään tuntia normaalia aiemmin (normaalisti herään klo.7, mutta halua totutella heräämään klo.6 arkena, jotta saisin nipistettyä oman tunnin heti aamusta).

Kysyin kaveriltani Jevgeniltä, joka suhtautuu intohimoisesti psykologiaan, että miten hän suhtautuu uudenvuoden lupauksiin. Olin jopa hieman yllättynyt kun hän kertoi, että hän suhtautuu uudenvuoden lupauksiin erittäin positiivisesti. Hän sanoi, että hänen mielestään uusi vuosi on erittäin potentiaalista aikaa tehdä isojakin elämänmuutoksia. Mutta.. Nyt tulee se kuuluisa MUTTA. Ei vielä riitä, että heittää lupauksen ilmoille. Täytyy myös suunnitella, kuinka lupauksensa aikoo toteuttaa. Kannattaa siis tehdä vaikka ihan paperille askeleet sihen kuinka aikoo edetä tavoitteeseen vaihe vaiheelta. Jokainen pienikin välitavoitteen suorittaminen antaa hyvänolontunteen, eli hänen mukaansa ”kivan dopamiinipiikin” ja tietysti onnistumisen elämyksen, joka motivoi jaksamaan lupauksen saattamista loppuun.

Tässä omat lupaukseni vuodelle 2021:

  • Kiinnitän paremmin huomiota työn aikataulutukseen päivä- sekä viiikkosuunnitelmien avulla. 
  • Vähennän sosiaalisen median, eli lähinnä Instagramin käyttöä seuraamalla puhelimen analytiikasta puhelimella käytettyä aikaa ja pitämällä joka toinen sunnuntai somevapaan päivän.
  • Lisään palautumista jääkylpyjen ja Wim hof -hengitysten avulla. Tästä toivon muodostuvan jokailtaisen rutiinin. Talviaikaan käytän kylvyissä uima-allasta ja kesällä otan kylmiä suihkuja.
  • Käytän hammaslankaa ahkerammin (kiitos mun IG-seuraajalle tästä muistutuksesta!!!) ja siirrän hammaslangan heti hammasharjan viereen, jota sitä muistaisi joskus käyttää.
  • Allakoin valmiiksi minulle ja miehelle yhteiset treffi-illat tälle keväälle, jotta voimme ajoissa hankkia noille illoille hoitajan lapsille. Tammikuussa menemme Haikon Kartanoon 11-vuoden yhdessäolon kunniaksi ja toukokuussa menemme melomaan yhdessä. Maaliskuulle pitäisi vielä keksiä jotain mukavaa tekemistä.

 

Millaisia uudenvuoden lupauksia sinä teit?

 

Ps. Kirjoitin 4.1.2020 näin: ”Oon jotenkin tosi huojentunut uuden vuoden alkaessa. Aion ottaa tämän kevään rennosti, enkä väkipakolla puske mitään eteenpäin. Olenkin sanonut kaikille, että olen aivan avoimin mielin; Jos joku hyvä tarjous tulee, niin en pelkää tarttua siihen!”
No arvatkaapa mitä. Niinhän siinä kävin, että otin rennosti ja sieltä se uusi tarjous sitten tulikin – tosin hieman eri muodossa kun olin ajatellut, mutta ehkäpä vielä parempana mitä toivoin. Odotan innolla mitä tämä vuosi tuo tullessaan!

 

 

 

 

Vinkit lapsiperheen helpompaan muuttoon osa 2/2

Nyt on aika jakaa teille muuttoon liittyviä ajatuksiani toisen postauksen verran. Edellinen postaukseni aiheesta käsitteli muuttoa edeltävää aikaa ja myös hieman varinaista muuttopäivää. Suunnitelmallisuus on tekijä, joka vaikuttaa varmasti eniten siihen kokeeko muuton raskaana projektina vai ei. Ja tietysti jos on mahdollista, niin urakka kannattaa aloittaa hyvissä ajoin! Me muutimme siis elokuussa, mutta alunperin aloin käymään kaappeja läpi jo keväällä.
Haluan muistuttaa edelleen, että muutimme omakotitalosta omakotitaloon, joten tavaraakin oli sen mukaisesti! Muutto tuskin on ihan samanlainen projekti, jos muutat pienestä yksiöstä ja tavaraa on parin jätesäkin verran. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että me otimme vuokralaatikoita 100 ja tämän lisäksi meillä oli 10 omaa laatikkoa.

Tavaroiden purku on myös iso urakka!

Muuttoon kannattaa suhtautua pitkänä projektina. Kun tavarat on kannettu sisään voisi kuvitella huokaisevansa helpotuksesta, mutta siitä alkaa vasta toinen rypistys! Tavaroiden purkaminen on mielestäni jopa rasittavampaa kuin niiden pakkaaminen. Olin merkinnyt laatikoihin etukäteen maalarinteipillä mihin huoneeseen ne tulivat, joten tämä helpotti purku-urakkaa. Yksi tärkeä asia mitä kannattaa miettiä on se kuinka nopeasti kuvittelee saavansa laatikot purettua jos käyttää vuokralaatikoita. Tämän suhteen on yleensä vähän liiankin optimistinen. Muuttohaukkojen piti tulla hakemaan meiltä laatikot torstaina (muuttopäivä oli maanantai), mutta huomasimme tiistaina, että ettei tulisi riittämään (olimme päivät normaalisti töissä). Onneksi saimme yhdellä puhelinsoitolla siirrettyä laatikoiden hakua, eikä tarvinnut stressata sen suhteen.

Yksi asia mitä itse en muistanut ajatella oli se, että keittiön kaapeissa ei ollut ollenkaan suojamuoveja ja tämän tajusin vasta kun laatikot oli täytetty. Suojamuovi on siis sellainen rullassa oleva leikattava ns.alunen kaappeihin, joka estää kippoja ja kuppeja naarmuttamasta kaapin pohjaa. Sen laittaminen olisi ollut tosi poljon kätevämpää etukäteen 😀 .
Huomasimme myös melko nopeasti, että uudessa kodissamme on meidän tarpeisiin aivan liian vähän vaaterekkejä. Niiden asennus ennen vaatteiden purkamista olisi ollut järkevää. Asensimme yhteensä 8 rekkiä vaatekaappeihin. Vielä puuttuu kokonaan yksi peilikaappi, joka on varattu pelkästään mieheni puvuille ja kauluspaidoille.

listaa ylös puuttuvat asiat

Vaikka itselläkin tuntui purkuvaiheessa, että nyt ei jaksa enää yhtään tätä shittiä, niin kannattaa silti jaksaa purkaa laatikot oikeisiin paikkoihin. Se palkitsee myöhemmin. Jossain vaiheessa nimittäin käy niin, että menettää totaalisesti kiinnostuksensa koko hommaa kohtaan ja silloin on iso kynnys lähteä siirtelemään tavaroita enää oikeille paikoilleen. Itsellänikin on vielä yksi laatikko, jossa on muutama sekalainen tavara ja ei hitto miten iso homma näyttää olevan sen laatikon purkaminen! Kannattaa myös heti silloin alkuhuumassa hommata ne puuttuvat säilytyslokerot ja -laatikot, koska niidenkin haku muuttuu lähes mahdottomaksi parin kuukauden päästä.

Itse jouduin juoksemaan useamman kerran Ikeassa ja rautakaupoissa muuton jälkeisellä viikolla, mutta silloin intoa onneksi vielä riitti. Muuttoon menee muuten myös yllättävän paljon rahaa! Olin laittanut pöydälle muistilapun, johon kirjasin puuttuvia artikkeleita sitä mukaa, kun tavaroiden purku eteni. Tämä lista piti sisällään mm. lamppuja, valaisimien pistokepäitä kattoon, portaisiin liukuesteteippiä, liukuesteitä mattojen alle yms. Eli kaikkea sellaista pientä sälää, jota ei kuitenkaan saa perusmarketista. Mulla tuli myös vuoden Ikeavierailukiintiö täyteen ja nyt ei ihan heti huvita lähteä sinne seikkailemaan.

Sisustus syntyy ajan kanssa

Mies sanoi, että mulla oli hirveä kiire hankkia kotiin tavaroita ja tämä pitää kyllä osittain paikkaansa. Tiesin, että jos jotakin kalustetta ei hommata heti muuton jälkeen, niin se jää hamaan tulevaisuuteen. Mulla oli aivan mieletön sisustusinto heti muuton jälkeen päällä kun pääsi laittamaan uutta kotia. Tämä vaihe kestää parista viikosta kuukauteen. Sen jälkeen ei voisi vähempää kiinnostaa 😀 . Sisustus on kuitenkin asia, joka harvoin syntyy hetkessä niin, että pam – ostetaan koti täyteen tavaraa. Meilläkin on vielä monta juttua, jotka jossain vaiheessa toivoisin saavani, mutta ei mitään kovin akuuttia. Okei, vessoissa ei ole wc-paperitelineitä, mutta ehkäpä jossain vaiheessa nekin tulee hommattua.

Tässä on vielä kaikenlaisia remppaunelmia uuden kodin suhteen, mutta suoraansanottuna nyt on pakko vetää pari kuukautta happea.

PS. Oli aika ihana yllätys löytää pullo kuohuvaa kodinhoitohuoneen kaapista. Jos haluat ilahduttaa seuraavaa asukasta, niin pieni juttu itselle, mutta ihana yllätys!