Hae
Katri Gruner

Kuivaihoiselle sopiva meikkipohja (video + tuotteet)

*Sisältää mainoslinkkejä

 

*Osa videon tuotteista saatu yhteistyön kautta

Huulten kuorinta: *Burt’s Bees Conditioning Lip Scrub
Huulirasva: *O’Keeffe’s Cooling Relief Stick
Meikkivoide: *Maybelline Fit me (sävy 130) / *Wet n Wild Photofocus foundation (sävy soft beige)
Kauneusöljy: *Mossa Vitamin oil coctail
Peitevoide: *Maybelline Instant eraser (sävy 01) / MAC Studio finish concealer
Varjostus: *Wet n Wild MegaGlo Contouring Stick (sävy light/medium)
Puuteri: *Makeup Revolution Loose Baking Powder
Voidemainen poskipuna: Sis2Sis Lip&Cheek (sävy 01 coral blossom)
Poskipuna: NYX Ombre blush (sävy 02 strictly chic)
Aurinkopuuteri: MAC Bronzing Powder ( sävy matte bronze)
Beutyblenderi: *Real Techoniques Miracle Complexion Sponge

 

 

 

Oletko ajatellut kauneusleikkausta, kun sun nenä on niin iso?

”Tää mun ulkonäkö estää mua löytämästä ketään!”

Näin eräs mun ystävä totesi mulle joskus kun puhuimme parisuhteen löytymisestä. ”Höpönlöpön” totesin. Minusta koko ajatus on niin epätosi kuin olla ja voi ja kamalaa, että hän ajattelee niin! Kerroin hänelle, että hän näyttää oikeasti aivan riittävän kauniilta, eikä sillä ole tekemistä hänen rakastumisensa tai parisuhteen löytymisen kanssa. Kun menee ulos ja katsoo pariskuntia huomaa, että aivan kaikennäköiset ihmiset löytävät parisuhteita ja ovat onnellisia. Rakkaus ei ole mikään tietyn näköisten ihmisten etuoikeus. Silloinhan yksikään super kaunis tai -komea ihminen ei olisi yksinäinen vasten tahtoaan.

Tämän lisäksi ystäväni on vielä ihana huippu tyyppi, joka on aina auttavainen ja hänellä on tosi sairas ja ihana huumorintaju (kuten mullakin). Ihan best tyyppi vaan kerta kaikkiaan!

Ilta-Sanomissa alkoi eilen teemaviikko otsikolla #oothyvänäin. Lehden tekemän kyselyn mukaan 96% naisista kokee ulkonäköpaineita ja 40% murehtii ulkonäköään päivittäin. Itse päätin tarttua tähän aiheeseen ja kertoa, miten ulkonäköpaineet ovat koskettaneet itseäni ja kuinka suhtaudun ulkonäkööni nykyään. Olen kirjoittanut blogia vuodesta 2011 ja tänä aikana saanut myös ulkonäkööni viittaavia ikäviä  kommentteja. Haluan kertoa myös siitä, miltä oman ulkonäön julkinen arvostelu tuntuu.

Suurin ulkonäkö”ongelmani” ja minulle se (henkisesti) kipein paikka vartalossani on ollut nenä. Muistan, kuinka ylä-asteella minua nimiteltiin nenäni takia halventavilla ilmauksilla. Nimittelijänä olivat usein ne komeimmat ja kuumimmat pojat, jonka takia pilkka sattui vielä normaalia enemmän. Siinä iässä jokainen janoaa hyväksyntää etenkin vastakkaiselta sukupuolelta, eikä todellakaan negatiivista kommentointia ulkonäköönsä liittyen. Kuittasin kommentit naurulla, mutta minuun ne jättivät ikuisen muistijäljen.
Olen näin jälkeenpäin järkeillyt, että jos minua ei olisi haukuttu jo nuorena nenäni takia, niin en olisi varmasti tajunnut se epänormaalia(??) kokoa ollenkaan!

Joskus myös ystävälliseksi tarkoitetut ”lohdutukset” saattavat tuntua ikäviltä. Ulkonäköäni on aina verrattu sellaisiin naisjulkkiksiin, joilla on  – yllätys yllätys, huomionkiinnittävä nenä! Cher nuorena , tenniksenpelaaja Steffi Graf ja Barbra Streisand ovat varmasti kaikki oman alansa ammattilaisia… Mutta en todellakaan halunnut näyttää 20-vuotiaana joltain Cheriltä, vaikka kuinka mulle sanotaan, että ”Hänhän on aivan upea nainen!”
Eli jokainen, joka vertasi minua noihin edellämainittuihin naisiin vahvisti vain sitä mielikuvaa itsessäni, että nenäni on ”persoonallinen” eli outo ja iso. Täö on varmaan jollain tavalla vähän sama asia, kun joku sanoisi lyhyelle ihmiselle, että ”sä oot tollainen söpö taskuraketti”. Entäs jos ei halua olla mikään €*#”%! taskuraketti, vaan haluaisi vain olla 20cm pidempi???

Olen saanut muutamia kertoja blogiin kommentin, jossa minua on käsketty menemään kauneusleikkaukseen. Sinänsä liikuttavaa, että joku häiriintyy NIIN paljon minun, täysin vieraan ihmisen ulkonäöstä, että näkee sen vaivan, että kommentoi blogiini. Tämänhän voisi ottaa jopa kohteliaisuutena. Nenäni oli ja on silti edelleen se kehoni osa, jonka olen oppinut peittämään.
Kuvissa olen oppinut kääntämään kasvoni siihen suuntaan, että nenäni muoto ei häiritse itseäni. Jos katsotte esimerkiksi IG-kuviani voitte huomata, että en koskaan käännä kameraan oikeaa puolta kasvoistani.
Olen myös harkinnut vakavissani noin 4-vuotta sitten nenän pienennysleikkausta, sekä hakenut tv-ohjelmaan, jossa osallistujalle saa ilmaisen kauneusleikkauksen. Apua, onneksi en edes päässyt siihen. Koko ajatus vähän hirvittää nyt!

Luojan kiitos ikääntyminen ei vain ahdista, vaan rauhoittaa. Nykyään vaivaan päätäni omalla ulkonäöllä hirveästi paljon vähemmän kuin ennen. Olen tajunnut ehkä kolme asiaa

  • Ulkonäköni vaikutus päivittäiseen elämääni on pieni. Elämäni hienoimpia asioita en ole saavuttanut ulkonäköni ansiosta.
  • En jaksa muutenkaan olla laittamassa itseäni jatkuvasti ja jaksan hädintuskin huoltaa ripsipidennykset. On helpompi hyväksyä itsensä, kuin jatkuvasti nähdä hirveä vaiva (Newsflash: Harva on ilman meikkiä ja tukka laittamatta niin kaunis, kuin ihanissa Instagram-kuvissa, eli takana voi olla tuntien kaunistautumisoperaatio….)
  • En halua opettaa lapselleni, että ulkonäkö on minulle ylitärkeä asia ja että siitä täytyy puhua jatkuvasti (hyvää tai pahaa). Haluan keksiä muitakin adjektiiveja joilla kehua lapsiani kuin ”sä oot söpö” tai ”näytät äidin mielestä ihanalta”. Toki noitakin voi käyttää välillä.

Älkää oikeasti menkö tekään siihen someansaan, että jokaisen täytyy olla jotenkin todella erikoisen ja UPEAN näköinen. Varmaan useimmilla meistä on muutenkin päiviä, jolloin on mielestään hyvännäköinen ja sitten taas niitä päiviä, kun tukka on rasvainen, naama kukkii ja iho on suunnilleen yhtä pirtsakka kuin ruumiilla. Ei aina voi panna parastaan! Jos juuri sinä siellä ajattelet, että olet mielestäsi ruma, niin lähes 100 varmasti muut eivät kiinnitä ulkonäköösi negatiivista huomiota ollenkaan. Vähän sama asia, kuin minullekin moni sanoo, ettei pitänyt nenääni yhtään erikoisena. Meidän oma pää tekee vain näitä hokkuspokkus -temppuja.

Meistä varmaan suurin osa on muutenkin ihan niitä tavallisia ihmisiä, joilla on tavalliset ilot ja surut. Kyllä silloin täytyy myös jumankauta riittää ihan tavallinen ulkonäkö!

Koetko nykyään paineita omasta ulkonäöstä vähemmän kuin nuorempana?