Hae
Katri Gruner

Aikataulusuunnittelua ja uusi harrastus!

Heippa pitkästä aikaa!

Tässä postauksessa ajattelin keskittyä kertoilemaan uudesta aikataulusuunnitelmasta, jonka olen tehnyt maaliskuulle ja sitä jo pari viikkoa noudattanut. Mulla on siis tarkoitus testata tässä maaliskuun aikana vähän uudenlaista systeemiä päivärytmille, jotta saan arkipäiviin mahtumaan kaikki haluamani asiat!

Olen vahvasti aikataulujen tekemisen kannattaja, koska ainakin ilman niitä päivistä puuttuu runko ja tulee helposti vain tehtyä sitä sun tätä. Tässä on toki haasteena se, että saatan saada jonkun idean vaikka illalla klo.22, jolloin mun on pakko avata työkone ja kirjoittaa se ylös. Eli ihan 100% en voi koskaan noudattaa vaikka työajalle annettuja raameja. Yrittäjänä työajat ovat onneksi melko vapaasti päätettävissä, joka helpottaa elämää monella osa-alueella. Haluankin siksi muistuttaa, että sinun on turha verrata omia aikataulujasi minun aikatauluihini ja ymmärrän täysin, jos tietyt ratkaisut (kuten vaikka keskellä päivää treenaaminen tai työpäivän aloittaminen aikasemmin) on täysin mahdotonta!

Perhe on aina numero 1!

En rehellisesti edes muista sellaista aikaa, kun perhe ja lapset eivät olisi määritelleet kaikkia aikatauluja elämässä. Onneksi meitä on sentään kaksi vanhempaa. Meillä lapset ovat vielä sen verran pieniä, että he eivät esimerkiksi pärjää yksin kotona ainakaan pitkiä aikoja. Tokaluokkalainen kyllä voisi olla jo yksin kotona, mutta tätä vasta harjoitellaan. Eskarilainen sen sijaan on vielä aika pieni (on vielä ihan loppuvuodesta syntynyt), joten hänen auttamiseen päivittäisissä askareissa (kuten aamulla) tulee varata aina aikaa. En siis voi esimerkiksi luottaa siihen, että lapset aamulla heräävät, syövät ja lähtevät omin voimin. Kaikkeen tähän tarvitaan vielä äidin tai isän auttavaa kättä. Tästä syystä omassa kalenterissani klo.7:30-8:30 välinen aika on varattu yhteisille aamutohinoille.

Toinen aikatauluihin vaikuttava asia on tietysti pienemmän pojan haku dagiksesta. Usein miehen kanssa vuorottelemme tässä. Mies harvoin pystyy lopettamaan työpäivää vielä klo.16, eli hän tekee poikkeuksetta töitä klo.17-18 asti. Saatan joskus jatkaa vielä hetken töitä pojan haun jälkeen, mutta yleensä alan puuhata ruokaa viimeistään klo.17:30.

Olen aika huono lähtemään enää klo.19 jälkeen minnekään ehkä satunnaisia kävelylenkkejä lukuunottamatta. Yleensä otan illat aika rauhallisesti. Toki kevään tultua ja valon lisäännyttyä itselläkin on iltaisin enemmän virtaa. Kerran viikossa käymme lasten kanssa uimassa.

Uusi harrastus muuttaa aikataulua

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin aloittaa crossfitin harrastamisen tämän kuun alussa. Kokeilen nyt ensin kuukauden, että miten harrastus istuu omaan aikatauluun ja saanko mahduttetta ohjattuja treenejä riittävästi kalenteriin. Crossfit ei ole nimittäin harrastus, jossa käydään silloin tällöin – tai ainakaan oma kukkaroni ei kestä sitä. Laskin, että viikkoon pitäisi mahtua vähintään se 3 treeniä, jotta kk-kortin maksamisessa on mitään järkeä.

Onneksi salillani East Breeze Crossfitissä on myös aamutunteja (klo.7-8) sekä lounastunteja (klo.11-12) ja näitä aion hyödyntää aikataulujen suunnittelussa. Olen käynyt toistaiseksi pelkillä aamutunneilla, koska ne vievät vähiten päivästä aikaa lapsilta tai töiltä.
Minulla on enää satunnaisia omia liikunnanohjauksia, joten ei pitäisi olla pelkoa, että kuormittuisin liikaa. Ainoa ongelma on ollut se, jostain syystä nukun ennen aamutreeniä hirmu huonosti. Tuntuu, että säpsähtelen yöllä monta kertaa katsomaan kelloa!

Tiedän, että aamutreenit eivät vaan ole kaikkien juttu ja itsekin tässä testaan kuinka klo.7 treeni alkaa luistamaan. En muista rehellisesti sanottuna, milloin olisin viimeksi tehnyt jotain fyysistä noin aikaisin. Olen myös päättänyt, että jos aamutreeni tuntuu vaikuttavan negatiivisesti työssä jaksamiseen loppupäivän osalta, niin silloin siirryn treenaamaan joko päivällä tai työpäivän jälkeen.

Viikonloput ilman aikatauluja!

Oon todella onnellinen siitä, että mulla ei oo yleensä viikonloppuna mitään pakollisia menoja, joiden takia pitäisi esimerkiksi herätä aamulla aikaisin tai muuten vaan juosta kello kaulassa. Se olisi ahdistavaa! Itse olen huomannut, että viikonloppuisin tykkään nykyään ihan vain olla ja tämä tuntui vielä 10 vuotta sitten ihan ennenkuulumattomalta! Tuntui, että ennen piti olla koko ajan actionia ja hirveä tuli persiin alla. Olen siis virallisesti vanha 😀 . Nykyään saatan juoda aamukahvinkin vasta klo.10 ja katsella aamulla telkkaria tai selata somea. Ihminen tarvitsee myös joutenoloa ja tuntuu, että ilman sitä en jaksaisi tätä pyöritystä.

Kuinka aikataulutettua teidän lukijoiden elämä on? Ja onko siellä muita jotka tykkää treenata aamuisin kukonpierun aikaan?

 

Yksi kommentti

  1. Oravanpyörässä oravaperhe kirjoitti:

    Käyn lenkillä tai salilla klo 6-7 arkisin, lasten asioita täytyy tietty myös käynnistellä aamuisin (joka viikko Wilma- viesteissä on jotain viime hetken ylläreitä). Omalla työpaikalla pitää olla 7.45 tai 8.00. Etätyömahdollisuutta ei ole. Lapsilla on muutama harrastus viikossa, mutta vanhempia ne sitovat vain muutamiksi tunneiksi. Meillä oli selkeä periaatepäätös, että sellaisia lajeja ei valita, joissa on harkat monta kertaa viikossa ja viikonloput menisi turnaus- tai kisamatkoilla (eikä lapsilla ole edes onneksi ollut paloa intensiivisiin joukkuelajeihin).
    Meillä on koti sellaisella paikalla, että siirtymiin menee arjessa suhteellisen vähän aikaa. Tämä on mieletön etuoikeus ruuhkavuosissa.
    Iltaisin väsähdän itse tosi nopeasti enkä rasita itseäni esim. kodin nurkkia hinkkaamalla iltaisin. Yllättävän monen kotiaskareen voi siirtää viikonlopulle- tai sivuuttaa kokonaan. Työn ohessa minulla on menossa täydennyskoulutus, johon menee vaihtelevasti aikaa. Se ei kuitenkaan kuormita, koska motivaatio on korkealla.
    En ole käsillä puuhastelija, vaan enemmän pohdiskelija ja se näkyy ajankäytössä. Minulle onnenpotku on se, kun kirjaston varausjonosta napsahtaa viesti jostain kauan odottamastani kirjasta. Pääni sisällä tapahtuu paljon, mutta näkyvää/ tuottavaa jälkeä siitä ei jää tähän reaalimaailmaan. Samalla ihailen kuitenkin ihmisiä, jotka jaksaa hoidella jotain puutarhoja, nikkaroida kotona tai neuloa sukkia.
    Ideaalitilanteessa arvot näkyisi tosi hyvin ajankäytössä ja tärkeysjärjestyksissä, tosielämässä aikaa tuhraantuu kuitenkin todella tarpeettomiin asioihin (joista ei jää mitään tunnemuistoa tai merkityksellisyyden kokemusta).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.