Hae
Katri Gruner

Äidin kokemuksia Steiner-päiväkodista

”Steinerpedagogiikan vahvuutena voi pitää sen teoreettista taustaa; erityisesti vapauden filosofiaa ja siihen sisältyvää eettisen individualismin ideaa, tietoteoriaa, ihmiskäsitystä ja arvoja.

Ihmiskäsityksellä on konkreettiset seurauksensa käytännön sovelluksina. Niin sanottuun valtavirran koulumaailmaan verrattuna steinerkoulu profiloituu ihmisen tunne-elämää ja vuorovaikutustaitoja sekä taidetta ja toiminnallisuutta eli ylipäätään aktivoivaa kasvatusta painottavana kouluna.” (Lähde: Peda.net / Jarno Paalasmaa)

Tässä postauksessa ajattelin jakaa teille kokemuksia Steiner-päiväkodista näin vanhemman näkökulmasta. Meidän nuorempi poika aloitti nimittäin Steiner-päiväkodin viime elokuussa. Tämä päiväkoti valikoitui siksi, että se on meiltä lähin ruotsinkielinen päiväkoti. Meillä ei ollut etukäteen juurikaan kokemusta Steiner-ideologiasta ja uskoisin, että monia saattaa kiinnostaa millaisena ideologia on meille näyttäytynyt tämän reilun puolen vuoden kokemuksella.

fiiliksiä puolesta ja vastaan

Halusin kirjoittaa tämän postauksen, koska meillä on nyt kokemusta sekä yksityisestä, että kunnallisesta ”perinteisestä” päiväkodista ja nyt myös Steiner-päiväkodista. Haluan sanoa, että tämä on vain meidän oma kokemus tästä yhdestä kyseisestä paikasta, eikä kaikkia hoitopaikkoja voi niputtaa yhteen. Kuten tiedätte, niin päiväkoteja on hyvin paljon erilaisia ja paljon on kiinni esimerkiksi johdosta ja muusta henkilökunnasta. On kuitenkin ollut ihan mielenkiintoista huomata miten eri tavalla asiat voivat toimia eri paikoissa.

Kyselin teiltä IG:n puolella ennen muuttoamme kokemuksia Steiner-päiväkodeista  ja sain jonkun verran kommentteja – sekä puolesta, että vastaan. Yllättäen useampi varhaiskasvatuksen ammattilainen ”perinteisen pedagogiikan puolelta” kertoi, ettei ollut kovin vakuuttunut Steinerin kasvatusmetodeista ja osalla oli isojakin ennakkoluuloja. Huhupuheet ovat kumminkin aina huhupuheita ja niihin ei kannata paljon nojata mielipiteitään. Kuulin onneksi etukäteen paljon kehuja tästä kyseisestä hoitopaikasta uusilta naapureiltamme, joten hyvillä mielin mentiin tutustumaan päiväkotiin ennen muuttoa.

Päiväkodissa hiihdetään paljon talvella!

vaihtelevia kokemuksia päiväkotimaailmasta

Harva tulee ajatelleeksi, miten tärkeä paikka päivähoito on lapselle ja miten ison osan elämästään lapsi viettää siellä! Itselleni on ollut tärkeää aina se, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja toiveena on tietysti myös, että aikuiset tuntuisivat luotettavilta ja huolehtivaisilta. Luottamus henkilökuntaan täytyy syntyä, jotta lapsen voi jättää hyvillä mielin hoitoon päivän ajaksi. Itse en voi nimittäin keskittyä mihinkään, jollen tiedä, että lapsella on kaikki hyvin.

Meillä on takana yksi ei niin hyvä kokemus yksityisestä päivähoidosta. Nuorempi poikamme oli vielä Helsingissä asuessamme pitkän aikaa (1,5v) jonossa ruotsinkieliseen kunnalliseen päivähoitoon siitäkin huolimatta, että vanhempi sisar oli samassa paikassa hoidossa. Koska sain töitä lyhyellä varoitusajalla, niin joku hoitopaikka lapselle oli saatava, joten hän aloitti yksityisessä päiväkodissa. Toiminta oli sekavaa, hoitajat vaihtuivat tiuhaan ja muutenkin meininki oli… No, kaiken kaikkiaan sekavaa! Voisi sanoa, että tuo kokemus kyllä jätti jälkensä, koska olin tuohon aikaan huolissani lapsen hyvinvoinnista kyseisessä hoitopaikassa. Asia käsiteltiin sittemmin ja lapsi pääsi muualle hoitoon.

Steiner-pedagogiikka näyttäytyy vanhemmalle rakastavana ja hipahtavana

Lapsemme päiväkoti on vanhassa talossa, jossa on iso, maalaistalon pihapiiri. Lapseni bongasi ensimmäisenä pihalta kaniinit, jotka asuvat kesäisin päiväkodissa. Ainakin itselleni se oli aikamoinen wau-efekti! Steiner-pedagogiikka on hyvin luonnonläheinen ja he vaalivat ja arvostavat kovasti kaikkea elämää. Tämä näkyy paljon arjessa ja esimerkiksi siinä, että lapset ulkoilevat paljon ja koskaan ei ole huonoja säitä – on vain huonoja varusteita (toki kova pakkanen on asia erikseen). Varmaan jokainen Steiner-päiväkotia käyvän lapsen vanhempi tietää, mitkä on Ruskovillan villahousut… 😀

Toinen hieman yllättävä asia oli ruokailu. Nimittäin tässä päiväkodissa tarjoillaan vain kasvisruokaa ja tämäkin on käsittääkseni eettinen valinta. Lapsemme on kyllä ihan kaikkiruokainen ja päiväkodissa hän on kuulemma syönyt aina hyvällä ruokahalulla.
Ruoassa korostetaan myös luomua, lähituotantoa ja biodynaamisuutta. Koska päiväkoti on pieni, niin toki ruoka on eri asia kun se tulee omasta keittiöstä, eikä suurtalouskeittiöstä.

Yksi selkeästi huomattava seikka Steiner-päiväkodissa on se, että ainakin poikamme päiväkodissa on aina tosi rauhallista. Lapset oppivat nopeasti, että muille puhutaan ystävälliseen äänensävyyn ja huutamatta. Sisällä on joskus niin rauhallista, ettei siellä uskoisi lapsia olevankaan! Toki aikuiset luovat ilmapiirin ja tietysti rauhaa on helpompi pitää yllä, kun lapsia ei ole kolmeakymmentä juoksemassa edestakaisin.

Monia varmaan kiinnostaa myös ne lelut. Tai se onko niitä ollenkaan?

Leluja päiväkodissa kyllä on, mutta ainuttakaan muovilelua en ole sisällä nähnyt. Toki ulkona on ihan tavallinen hiekkalaatikko ja siellä hiekkalelut. Lisäksi pihalla on 100 muuta kivaa paikkaa, jossa lapset voivat rakentaa majoja, leikkiä leikkimökissä ja kiipeillä puissa. Luovuus näkyy siinä, että sisällä askarrellaan paljon ja tehdään käsitöitä.

 

Aikuistenkin täytyy osallistua

Meille sanottiin jo etukäteen, että valmistautukaa siihen, että Steiner-päiväkodissa vanhemmat joutuvat osallistumaan myös toimintaan tiiviimmin. Tämä ei itseäni haittaa, mutta toki ymmärrän, ettei kaikilla vanhemmilla ole aikaa osallistua päiväkodin talkoisiin tai huolehtia kukkavuorosta (kyllä, jokainen perhe tuo vuorollaan päiväkotiin kukkia. Tämä on minusta ihana tapa!).

Sanoisin siis, että Steiner-päiväkoti on ollut ainakin meidän lapsellemme paras mahdollinen hoitopaikka tähän hetkeen. En sano, että kunnallinen päiväkoti olisi yhtään sen huonompi, mutta pientä päiväkotia (alle 15 lasta) ei voi verrata päiväkotiin, jossa on vaikkapa 50 lasta. Minusta tärkeintä on muutenkin se, että lapsi viihtyy ja hän sanoo usein, ettei haluaisi lähteä vielä pois. Se on minusta hyvä merkki.

 

Millaisia kokemuksia teillä on Steiner-päiväkodista tai koulusta?

 

Lue myös: Kuinka saisin lapseni innostumaan ulkoilusta?

30 päivän liikkuvuushaaste

Törmäsin Youtubessa Keltie O’Connorin 30 päivän liikkuvuushaasteeseen ja totesin aika nopeasti, että haaste olisi paikallaan myös itselleni. Teen liikkuvuus- ja venytysharjoitteita joka viikko, mutta selvästikään en riittävästi: Olen sen luokan rautakanki, ettei tosikaan! Vaikka pyrin olemaan päivittäin aktiivinen, niin se ei silti ole vaikuttanut liikkuvuuden lisääntymiseen tai edes ylläpitoon riittävästi. Olisiko liikkuvuushaaste ratkaisu tilanteen korjaamiseen?

liikkuvuushaaste á la katri?

Oma liikkuvuushaasteeni kestää maaliskuun ajan – eli siis oikeasti 30+1 päivää. Teen kuutena päivänä viikossa 45min-1h liikkuvuutta ja venyvyyttä lisääviä liikkeitä. En toista yhtä ja samaa ohjelmaa, vaan teen erilaisia valmiita liikkuvuustreenejä YouTubesta ja omasta päästä. Treeneihin kuuluu aina lämmittely, liikkuvuusliikkeet, venyttely ja rullaus putkella tai pallolla. Tulen jakamaan teille hyväksi todettuja vidoita vielä myöhemmin blogissa!

Tein eilen 7 eri ”testi”liikettä, jotta voin verrata haasteen tuloksia kuukauden lopussa. Nämä liikkeet ovat

  1. Seinäkyykky
  2. Syväkyykky
  3. Spagaatti
  4. Olkanivelen liikkuvuus (eli kädet selän takaa yhteen)
  5. Eteenpäintaivutus seisten
  6. Eteenpäintaivutus jalat suorassa istuen
  7. Jalat auki istuen (eli ns. poikittaisspagaatti)

Tiedostan hyvin, ettei kuukaudessa vielä kuuhun mennä ja luultavasti esim spagaatin eri versiot jäävät kyllä itseni osalta unelmaksi. Mutta kuka tietää – jos tästä puraisee isokin liikkuvuuskärpänen, niin spagaatista voi ottaa vaikka vuoden 2021 tavoitteen!

Tärkeämpää olisi kuitenkin saada liikkuvuutta lisää etenkin selkään! Selkäni on todella jäykkä ja tuntuu, että se vaikuttaa paljon just esimerkiksi kyykkyyn. Toinen ongelma on ryhdin painuminen kasaan, joka on sekä kropan toiminnan tasolla tietysti huono juttu, mutta myös erittäin ruman näköistä!

istuminen on iso ongelma!

Jos et syntynyt eilispäivänä, niin tiedät varmasti, että istuminen on kropalle myrkkyä. Suuret lihasrymät ovat istuessa passiivisia ja takaketjun lihakset ovat jatkuvasti venytystilassa (ja vastaavasti etuketjun lihakset lyhenevät). Moni huomaa istumisen vaikutukset myös omaan ryhtiin, joka menee helposti kumaraksi ja hartiat siirtyvät eteenpäin. Liikkuvuushaaste alkaa testin tekemisellä ja itselläni juuri olkanivelen liikkuvuus oli todella huono (kuten kuvasta näkyy).

Istumista voi olla tietysti vaikeaa välttää kokonaan, koska moni tekee etätöitä kotona, jossa moottoroituja pöytiä on harvoin mahdollisuus käyttää. Itsekin teen seisten töitä juuri parhaillaan niin, että läppäri on keittiön saarekkeella, mutta tämä taso on hieman liian alhaalla. Tärkeintä on kuitenkin se, että muistaisi nousta istumaan, kävelisi ja tekisi taukojumppaa. Tässä voin antaa itselleni kyllä vähintään hyvän arvosanan ja siitä kertoo varmaan päivittäiset isot askelmäärät!

kuihtuuko into ekan viikon jälkeen?

Kysyin teiltä instassa kuinka moni uskoo minun jaksavan viedä haasteen läpi maaliskuun loppuun saakka? Yllättäen 35% vastaajista epäili minun luovuttavan! Kiitos tuesta kaverit 😀 Kuusi kertaa viikossa saattaa kuulostaa aikaavievältä, mutta toisaalta… Ajattelen, että joka päivä on varmasti yksi tunti, jonka voin uhrata kehoni huoltamiseen. Lisäksi venyttelyn aikana voi hyvin katsoa vaikka samalla telkkaria tai kuunnella äänikirjaa. Lisäksi venyttelyn voi tehdä hyvin myös ennen nukkumaanmenoa.

Toivottavasti tämän tempauksen myötä joku teistä seuraajistakin innostuu venyttelemään. Jos nyt ei ihan haasteeksi asti, niin ainakin entistä säännöllisemmin. Raportoin teille kuinka haaste etenee viikoittain tänne blogiin.

heippa, taidan tästä lähteä venyttelemään!

 

Lue myös edellinen postaus: Kuinka saisin lapseni innostumaan ulkoilusta?