Hae
Katri Gruner

Kuinka saisin lapseni innostumaan ulkoilusta?

Pienten lasten vanhempina haasteiden määrä arjessa taitaa olla vakio. Kenellä se on syöminen, kellä nukkuminen, kellä siirtymät, kellä raivarit… Ja meillä se on ulkoilu!

Ulkoilu…Tuo lapseni inhokkipuuha!

Avauduin turhautuneena instagramissani viime viikolla, kuinka nuorempi lapseni ole lainkaan innostunut ulkoilusta ja hänen kanssaan ulos lähtö on aina yhtä hiton maanittelua ja taistelua! Kuuntelen kateellisena, miten muut lapset viihtyvät tuntitolkulla ulkona, kun tämä meidän viisvee viisveisaa motivaatiopuheistani uloslähtöön liittyen!
En ole kuullut lapseni ehkä koskaan pyytävän päästä pihalle leikkimään. Hän valitsee AINA mieluummin sisällä olemisen.
Päivähoidossa hän ulkoilee käsittääkseni ihan mielellään ja tähän varmaan vaikuttaa ryhmäpaine ja se, että siellä hänellä on paljon kivoja kavereita. Kotona tilanne on toinen, koska naapurissa ei asu ketään hänen ikäistään. Käytännössä siis ulkoilu tapahtuu aina vanhempien kanssa, koska ei tule kuuloonkaan, että hän viihtyisi ulkona yksin!

Moni teistä ehdotti, että ulkoilun haaste onkin oikeasti pukeminen. Sen suhteen ei ole ongelmaa. Kun saamme lapsen jollain verukkeella innostettua ulos, niin pukeminen yleensä sujuu ihan mukavasti.

Saimme myös vinkkejä mukavaan ulkotekemiseen. Hän on hulluna autoihin ja juniin, joten moni ehdottikin, että hankkisimme ulos mukavia ulkoleluja. Tämä varmasti helpottaa omassa pihassa leikkimistä ja pistinkin hankintalistalle lisää ulkoleluja.

mökkeily stressaa jo etukäteen

Lapsemme ei selvästikään innostu edes niistä kauneimmista talvisäistä. Etenkin näin korona-aikana, kun moni harrastuspaikka on kiinni, niin ulkona liikkuminen on melkein ainoa vaihtoehto. Hoitopäivän jälkeen on vielä pitkä ilta edessä, johon pitäisi keksiä kivaa tekemistä. On oikeastaan aivan sama mitä ulkoilua ehdotamme, niin hän ilmoittaa välittömästi ”en halua!”. Toki emme tanssi viisivuotiaan pillin mukaan, mutta sinne ulos olisi tosi paljon mukavempi mennä, kun tietäisi, ettei lapsi ala heti ekan minuutin jälkeen jankuttamaan sisälle pääsyä.

Tykkäämme koko perheen voimin käydä pulkkamäessä, hiihtämässä, luistelemassa, paistamassa laavulla makkaraa ja pilkkimässä. Näistä mikään aktiviteetti ei kuitenkaan innosta lasta. Puhumattakaan kävelylenkeistä (vaikka vetäisin häntä pulkassa koko matkan). Pulkkamäkeen saan houkuteltua lapseni hyvien eväiden varjolla, jotka syötyään hän onkin valmis lähtemään kotiin 😀 . Ulkoilusta tulee siis houkuttelun ja palkitsemisen summa. Varmaan sanomattakin on selvää, että mäkkeily talvisin ei ole kaikkien perheen jäsenten mielestä hyvä ajatus. Mökillä sitä tekemistä sisällä on vaan tosi rajoitetusti. Kesällä hän sentään on hieman innokkaampi ulkoilija, mutta ei mikään jatkuvasti ulkona viihtyvä silloinkaan.

olenko siirtänyt lapselleni huonon asenteen?

Avautuessani Instassa asiasta sain tosi paljon viestejä, joissa lasta ymmärrettiin. Ei se ulkolu aina innosta nimittäin aikuisiakaan! Pari seuraajaa myönsi suoraan, että valitsee aina paljon mieluummin sisällä olemisen ulkoilun sijaan ja ulkoilu on aina väkinäistä. Myönnän, että vielä joitakin vuosia sitten kuuluin myös heihin. En saanut mitään erityisiä kiksejä jäälle tehdyistä kävelyretkistä, eikä hiihto ollut mikään ykkösharrastus. Nykyään olen enemmän innostunut ulkoilusta, mutta yleensä yleensä siihen liittyy treenaaminen. Viihdyn kyllä luonnossa ja olen myös opetellut liikkumaan siellä ilman mitään liikkumisen suorittamista. Tänä talvena myös hiihto on vienyt mennessään.
Silti pidän kiinni siitä, että käymme lasten kanssa vähintään viikonloppuisin ulkoilemassa. Lapset hyppivät helposti seinille, jos he viettävät pitkän ajan sisällä. Ja ainakin meidän pikkuherra on sellainen, että hän kyllä mielellään tuijottaisi ruutua vaikka koko päivän sisällä.

Tottakai mietin silti, että paistaako minusta jotenkin lapselle läpi epäluulo ulkoilua kohtaan? Aistiiko hän minusta stressin, kun mietin jo etukäteen milloin valitus ja sisälle pääsyn jankuttaminen alkaa? Viisivuotias on toki vielä pieni ja voihan se olla, että tämäkin on taas yksi vaihe. Lisäksi instassa spekuloitiin, että ulkoiluinnon puuttumiseen voi vaikuttaa vaikka se, että paksuissa kamoissa ulkoilu tuntuu lapsesta epämukavalta etenkin, jos vaatteet kastuvat. Lapselle voi tulla myös kuuma, kylmä tai sitten hän tylsistyy ulkona olemiseen. Meidän poika vaatii ulos aina myös seuraa, joten jos leikkikaveri uupuu, niin lapsi voi kokea ulkoilun olevan senkin takia tylsää.

Onko muissa perheissä havaittavissa samanlaista epäluuloa ulkoilua kohtaan?

 

 

2 kommenttia

  1. Kata kirjoitti:

    Musta tuntuu että tuo on tuttua monelle.. Ja kuten kirjoititkin, eihän se ulos lähteminen ole aina niin helppoa meille aikuisillekaan ja olisi kivempi jäädä vain sisälle. Vaikka sitten kun ulos pääsee, se on kuitenkin ihan kivaa 😀 mietin, että oletko kysynyt lapseltasi, että miksi ulos meno/ulkona oleminen tuntuu hänestä niin kurjalta.. Kun asiasta juttelee rauhassa, voi sieltä paljastua joku juttu, jonka voitte saada lopulta yhdessä selvitettyä. Tai sitten tosiaan kyseessä on vain jokin vaihe, niitähän lasten kanssa riittää… 😀 Toivottavasti uusista ulkoleluista on jotain apua tai kenties ulkoilusta tulee taas kivempaa kun kevät tulee ja pääsee esim pyöräilemään eikä tarvitse pukea päälle niin paljon! 😊

    • grunerkatri kirjoitti:

      Minusta tuntuu, että hän on vaan tosi mukavuudenhaluinen ja kaverin puute. Hän kuitenkin dagiksessa nauttii ulkona olemisesta kavereiden kanssa ja usein toteaa, että ”äiti tulit liian aikaisin”. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *