Hae
Katri Gruner

Mitä kaikkea olen feikannut somessa?

Minua haastateltiin tänään ilmestyneeseen lehtijuttuun (löytyy mm. Karjalaisen sivuilta), jossa aiheena oli deittikulttuuri. Kerroin jutussa, että nykyään some aiheuttaa paljon paineita myös parisuhdetta toivoville. Some tuuttaa jatkuvasti ulos kuvia kauniista ja onnellisista pariskunnista, jolloin epäonnistumisen tunne valtaa mielen helposti. Ehkäpä tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää, että kumppani näyttää myös ulospäin sopivalta – siis niin surulliselta kuin se kuulostaakin! Onneksi tiedän, että on paljon sinkkuja, jotka silti arvostavat enemmän kumppanin arvomaailmaa ja elämäntyyliä ja ovat myös valmiita tekemään kompromisseja.

Moni kakku päältä kaunis!

Aloin ihan tosissaan miettiä omaa somesisältöäni ja tajusin, että olen itsekin osa ongelmaa ainakin jossain määrin. Mä nimittäin väitän, että 95% aktiivisista somenkäyttäjistä ja siellä sisältöä julkaisevista ovat ainakin joskus feikanneet tapahtumia tai tilanteita. Tämä feikkaaminen voi olla kuvien rankkaa muokkaamista, epäedullisten tai nolojen asioiden tai tapahtumien pois rajaamista, suoranaista esittämistä (eli näyttelemistä) tai vaikkapa vain tietynlaisten hetkien esille tuomista muille ihmisille (joka saa seuraajalle fiiliksen, että ko. henkilön elämä on pelkkiä brunsseja kalliissa kahviloissa). Mitä täydellisempää kuvaa itsestään haluaa antaa muille, sitä enemmän somekuviin ja -videoihin liittyy asioita, joita on tarkoituksella jätetty kertomatta.
Tiedän esimerkiksi pariskunnan, joka on ollut keskellä eroprosessia, mutta someen on annettu kuva onnellisesta parisuhteesta. Uskon, että moni sellainen, joka heitä seurasi somessa ajatteli, että tuossapa on täydellinen pariskunta! Ja sitten tulee se itsensä vertaaminen: miksi minä ja mun mies ei tuolla tavalla nauraen juosta käsi kädessä viljapellolla. (No hei, kuka OIKEASTI tekee niin!?)

Pakko se on silti itsekin nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi: Minä, kuten moni muukin aktiivisesti somea käyttävä olemme syyllistyneet totuuden muokkaamiseen mieleiseksi. Olisi edes typerää väittää, ettei koskaan ikinä milloinkaan olisi halunnut antaa vähän erilaista kuvaa siitä, miten asiat oikeasti ovat. Itse voin silti käsi sydämellä vannoa, että kaikki tällainen feikkaaminen on liittynyt pieniin yksityiskohtiin ja olen niin huono muutenkin valehtelemaan, ettei kaksoiselämän eläminen minulta edes onnistuisi. Lisäksi itse kärsin jostain häpeän tunteen puutteesta, koska koen, että vaikka somessa olisin tukka likaisena ja naama turvonneena, niin mitäs sitten. Toki eri asia on heillä, joiden suosio perustuu esimerkiksi kauniisiin kuviin tai ulkonäköön.

Mitä kaikkea sitten olen omassa somessani feikannut?

Uskon, että nämä seuraavat asetelmat ovat monelle somettajalle hyvinkin tuttuja. Pahoittelen, jos puhkaisen kuplan. Itselleni on ollut tietoinen valinta laittaa someen nykyään vain todella arkisia juttuja, joihin ”aseteltu todellisuus” ei istu. Toki edelleen saatan korjata kuvasta pois ne pahimmat vaatekasat, mutta aika harvoin syyllistyn enää sitä isompaan bluffaamiseen.

Tässä kuitenkin lista asioista, joihin olen joskus sortunut someilluusion tähden.

  • Koti on pommin jäljiltä ja kuvaa varten siivotaan raivolla joku pieni nurkka, jotta saadaan otettua kaunis kuva.
  • Ruokakuva on kauniisti aseteltu ja herkullisen näköinen, mutta kuvan ottamisen ja kaiken sen säätämisen jälkeen ruoka on kylmää ja maistuu pahalle.
  • Kuvataan salaatti. Kuvaamisen jälkeen siihen lisätään päälle vielä salaatinkastike ja krutongit.
  • Treeniasuna kuvassa matchaavat legginsit ja toppi, vaikka normaalisti ei kehtaisi ikinä kuuna päivänä treenata niin niukassa asussa.
  • Treenivideoihin oteaan yleensä vain muutama toisto per liike ja videolla sanotaan lopuksi ”Oli muuten tosi tehokas treeni!”.
  • Someen jätetään kuvaamatta 90% kaikesta epäterveelliseksi mielletystä herkuttelusta. Kuvissa herkutellaan sitten raakasuklaalla ja pähkinöillä.
  • Yhteistyönä saadut vaatteet ovat päällä tasan yhden kerran – eli kuvissa.
  • Tämä ei periaatteessa ole mitään feikkaamista, mutta kuvissa oppii olemaan aina tietyllä tavalla, tietyssä asennossa ja tietnlaisella ilmeellä. Yleensä kuvaushetkellä asento tuntuu aivan karmean epämukavalta 😀 !
  • Tämäkään ei ole varsinaisesti feikkiä, mutta usein on käynyt niin, että mennään perheenä jonnekin (hei meillä on tätä mukavaa yhdessäoloa) ja tyyliin 10min sen jälkeen kun on päästy paikan päälle alkaa lapset tappelemaan, toinen satuttaa itsensä ensimmäiseen pylvääseen tai sitten alkaa vaan hirveä valitus siitä miten täällä on tylsääääääää….
  • Oma elämä vaikuttaa kiireiseltä, mielenkiintoiselta ja jännittävältä, vaikka oikeasi 80% ajasta istuu kotona jotkut virttyneet jumppatrikoot jalassa ja miettii, miksi tili on taas tyhjä.

Tähän loppuun haluan kuitenkin sanoa, että minusta on myös erittäin hyvä muistaa, että some on (myös niillä raivosomettajillakin) vain jäävuoren huippu elämästä. On aihealueita, joita moni haluaa tietoisesti jättää somen ulkopuolelle, eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta näyttää elämästään kaikkea. Jokainen jakaa sen verran itsestään kuin hyvältä tuntuu. Usein jotkut tapahtumat tai asiat elämässä voivat olla itsellä vielä sen verran keskeneräiset niiden käsittelyn osalta, ettei halua kuulla tuntemattomien ihmisten mielipiteitä tai neuvoja – vaikka ne tarkoittaisivatkin hyvää. Koska niitä neuvoja tulee AINA.

Itsekin tiedän, että seuraajissa voi olla aina niitä, jotka ymmärtävät asiat väärin ja valitettavasti moni myös pitää itseään oikeana henkilönä kommentoimaan vaikuttajan yksityiselämään liittyviä asioita. Siksi niin moni alkaa rajata rankalla kädellä omaa somesisältöä. Vaikka seuraaja pitää vaikkapa minua hänelle tuttuna(jos on vaikkapa seurannut jo vuosikausia toilailuitani), niin silti hän on vieras ihminen minulle. Silloin on vaan helpompi jättää se salaatinkastike kuvasta pois, kun vastata 10 viestiin, jossa kerrotaan, että salaatinkastike on oikeasti tosi epäterveellistä (etkö muka tiennyt??), olethan tehnyt sen kstikkeen itse (etkä syö mitään kaupan e-koodi p****aa), eikö sun pitänyt pudottaa painoa (näin ainakin joskus sanoit storyssä) ja salaatin aidot maut eivät pääse nyt yhtään esille kun pilaat sen tuolla kastikkeella (tai kokeile maustaa pelkillä yrteillä).

Eli ehkä saitte hieman kiinni myös siitä toisesta puolesta. Halusin tuoda tämän aiheen esille siksi, että ihmiset osaisivat katsella kauniita kuvia ja videoita kriittisesti. Meidän kaikkien elämässä on joskus hetkiä, jolloin sen yhden siistin nurkan ympärillä on kauheat läjät tavaraa, mutta niitä ei vaan tee mieli näyttää kellekään. Tämä sopii varmaan elämään ihan konkreettisesti ja myös vertauskuvallisesti.

Oletko sinä syyllistynyt somessa feikkaamiseen?

2 kommenttia

  1. HM kirjoitti:

    Mä olen jopa syyllistynyt niin.pahaan tekoon, että ollaan miehen kanssa lähdetty esim. ns. eräjormaileen, niin mä jo ETUKÄTEEN mietin että minkä nasevan kuvatekstin kirjoitan siihen makkaranpaisto-kuvaan. Ihan hirveetä 😁, mutta myönnän. Ja takaisin Pasilaan 😁.

    • grunerkatri kirjoitti:

      Hmm..Musta tuntuu, että oon joskus tehny ihan samaa kuvatekstien osalta 😀 !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *