Hae
Katri Gruner

Painonhallinta ennen vs painonhallinta nyt!

Osa teistä on seurannut minua ja blogiani jo hyvin kauan, eli jopa sieltä 2011 vuodesta asti, jolloin perustin blogini. Silloin olin valmistautumassa fitnesskisoihin. Tarinani oli melko tyypillinen, eli urheilin koko nuoruuden, sitten tuli bile- ja pitsavaihe ja pikku hiljaa ”heräsin” omaan veltostuneeseen olemukseeni. Aloin treenaamaan ja homma eskaloitui ihan fitnesskuntoon asti. Sen jälkeen meno on onneksi ollut aika tasaista ja tietysti lasten saaminenkin on varmaan vaikuttanut niin, että fokus on siirtynyt eri asioihin. Onneksi noista ajoista jäi arkeeni hyvääkin, nimittäin sen koommin en ole kelkkaani kääntänyt enää luisuakseni huonoihin elintapoihin.
Minusta tuntuu, että pitkän aikaa, siis lähes 10-vuoden ajan painonhallinta on ollut melko helppoa. Toki unelmoin itsekin, että olisin mieluummin lihaksikas kuin hoikka, mutta tiedän, että sellaisen kehon eteen en ole valmis näkemään niin paljon vaivaa mitä se vaatisi tämän ikäisenä. Elämän tulisi olla erittäin kurinalaista ja kun perässään vetää kahta pientä lasta ja kahta yritystä miettii tarkkaan, kuinka paljon jaksaa itseään kiusata muutaman kilon takia.

Tästä se kaikki silloin alkoi, omasta muutoksestani…

Äärilaidasta toiseen

Kuten olen kertonut, olen vetänyt elämäni aikana syömisen aika lailla äärilaidasta toiseen: reilu parikymppisenä olin todella tukevassa kunnossa aivan surkean ruokavalion takia (joka sisälsi paljon mm. upporasvassa paistettuja asioita ja vaaleaa leipää)ja sitten innostuin fitneksestä. Ruokavalioni muuttui yhtäkkiä hyvin askeettiseksi ja yksipuoliseksi. Herkuttelu oli totaalisesti pannassa, joka sai minut himoitsemaan mitä oudoimpia asioita. Ja jollain ne mieliteot oli taltutettava.
Välillä tilasin fitnesstukusta peräkärryllisen aspartaamilla maustettuja whitechocolate-marshmellow-cookiedough-herapusseja ja muutaman yhtä eksoottisen makuisen patukan, jossa on ainakin 20 grammaa proteiinia. Ei ehkä sittenkään kovin terveellistä. Nykyään en edes muista milloin olisin ostanut enää mitään lisäravinteita maustamatonta heraa lukuunottamatta.

Vuonna 2014 laihdun imetyksen seurauksena niin paljon, että rasvaprosenttini on 19. Tuskin jäi paljon lihaksia, mutta ei rasvaakaan. Olen aina ollut kaikkiruokainen ja söin kuin hevonen. Liikunnanohjaajana totuin siihen, että kulutus oli kova ja söin aika pitkälle sen mukaan, mitä milloinkin teki mieli. En ole joutunut juurikaan tarkkailemaan syömisiäni, koska painonhallinta on aina ollut helppoa. Kunnes tullaan vuoteen 2021.

Tämä kuva on otettu vuonna 2014 kun olin noin 5kg kevyempi kuin nyt.

Neljäkymppiä lähestyy!

Tiesittekö, että voiman ja lihasmassan suhteen alamäki alkaa kun 30 kilahtaa mittariin? Silloin saa tehdä entistä tiukemmin työtä, ettei lihasmassa korvaannu laardilla. Tämän olen huomannut itsekin viime vuosina, eikä ihme, koska täytän kahden vuoden päästä 40. En usko, että on mikään mahdottomuus olla hyvässä fyysisessä kunnossa esimerkiksi nelikymppisenä, mutta ei se kyllä ilmaiseksi tule! Olen nimittäin tottunut olemaan ihan hyvässä kunnossa niin, että en erityisemmin kiinnitä siihen huomiota. Toki avainasemassa on omat elintavat ja se millaiseen ruokavalioon on omassa arjessaan tottunut. Mutta vuoden sisällä olen huomannut, että myös pienillä asioilla on merkitystä, etenkin ruokavaliossa.

Sain Polarilta ennen joulua testiin Ignite -kellon ja olen siitä lähtien seurannut päivittäistä aktiivisuutta sillä idealla, että saisin sen täyteen. Usein päivittäisten askelten määrä on jopa 13 000-14 000, mutta tämä pitää sisällään sitten jo esim kävely- tai juoksulenkin. Lisäksi treenaan noin kolme kertaa viikossa tai useammin. En toki ole yhtä aktiivinen kuin liikunnanohjaajana työskennellessä, mutta mottoni on yleisesti ”pysy liikkeessä”. Lisäksi koetan pitää huolta siitä, että unta tulisi riittävästi, jotta kehon toiminta ei häiriinny sen takia. Silti huomaan, että paino on alkanut hiipimään salakavalasti ylöspäin. Ei onneksi radikaalisti, mutta pitää myös muistaa, että lähes kymmeneen vuoteen vaaka ei raskauksia huomioonottamatta vaihdellut juuri ollenkaan!

 

Ruokavaliossa kaikki lasketaan

Olen ymmärtänyt vasta viimeaikoina, että ruokavalio on OIKEASTI tärkein asia, kun puhutaan painonhallinnasta. Eikä kysymys ole pelkästään painon pitämisestä kurissa. Nykyään kroppani reagoi aika nopeasti, jos syön jotain sopimatonta tai ylipäätään liikaa kerralla. Toki liikunta kannustaa syömään terveellisemmin, joten ei sen merkitystä kannata väheksyä.
Hyvä ruokavalio vaikuttaa myös omaan mieleen niin, että tulee hyvinvoiva olo siitä kun tietää, että on syönyt terveellisen smoothien kymmenen tuc-keksin sijaan. Itse en koe olevani edes perso houkutuksille, mutta itsekontrollini ei ole etenkään nälkäisenä kummoinen. Yksi uusi ilmiö on myös tullut elämääni: Tekisi mieli syödä vaikka on kylläinen! Nykyään joudun oikeasti miettimään, olenko kylläinen vai tekeekö mieli syödä vain syömisen ilosta.

Elämä on vaiheita ja siihen pitää vaan tottua. Tämän varmaan teistäkin moni on huomannut. Välillä jaksaa panostaa ja välillä voi olla monta viikkoa sitten aivan matalalentoa. Samat vinkit annan silti, mitä aina ennenkin painonhallintaan: Älä elä välipaloilla, tee ruokaa mahdollisuuksien mukaan usein itse ja unohda sellainen ajattelu, että kunnon ruoassa on aina riittävästi voita, suolaa ja kermaa. Nimittäin kyllä se kova rasva on usein se, josta ne kalorit helpoiten tulevat.

 

Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia siitä, onko teidän mielestänne painon hallinta yhtä helppoa kuin 10-vuotta sitten? Oletteko joutuneet erityisesti kiinnittämään johonkin asiaan huomiota ruokavaliossa tai liikunnassa?

 

 

6 kommenttia

  1. Semmosta kirjoitti:

    Olen 35- vuotias nainen.

    Kävelen työmatkat ja useimmat kauppareissut, koska se on kodin sijainnin puolesta mahdollista. Työpäivän aikana fyysistä liikettä ei tule juuri lainkaan (oikeastaan ei ole edes suotavaa liikuskella eri kerroksissa, jotta ”kontakteja” ei synny).

    Lapset on jo koululaisia, joten en ”rasitu” fyysisesti samalla tavalla, kuin esim. taaperoiden vanhemmat. Toinen lapsista on ihan muutaman vuoden sisällä minun kokoinen (mihin tää aika menee…).

    Käyn hölkkäilemässä 1-2 kertaa viikossa ja salilla 2-3 kertaa viikossa. Yksi treenikerta on 30- 45 minuuttia. En juuri koskaan käytä lenkillä tai salilla yli 45 min aikaa. BMI on jotain 19,5. Rasvaprosenttia en tiedä, mutta eipä se mitään erityistä merkkaisi, koska tuskin olisin ns ”piilorasvainen”.

    Aikanaan yhden 9kk kestäneen ja toisen 11kk kestäneen imetyksen aikana paino putosi vauhdilla. Sai syödä ihan kuinka paljon vaan. Vaikka niin moni ystävä ja jopa osa työkavereista ”pelotteli”, en kuitenkaan alkanut lihoa imetysten jälkeen. Enkä vielä silloinkaan, kun tuli 30 mittariin. Onko se seuraava kymppi sitten ratkaiseva käänne? ?

    En noudata mitään erikoisempaa ruokavaliota. Olen havainnut, että ”uskallan” syödä enemmän, kuin monet naiset. Syön hyvällä ruokahalulla, ja herkuttelen myös. Mutta en rajoita, kontrolloi tai ”nipistä” syömisiä vähemmäksi. Lähipiirissä on monta ihmistä, jotka ovat laihduttaneet viimeiset 10 vuotta. Laihdutus taitaa lähinnä ylläpitää kielteisiä tunteita ruokailua kohtaan.

    Voi kun naiset (ja toki myös miehet ja muut sukupuolet) söisivät RUOKAA potematta morkkiksia ja nauttisivat omista kehoistaan! ?

    Mistä sitten itse kannan huonoa omatuntoa? Perheliikunnasta. Olen ollut todella passiivinen monissa lajeissa, joita ”normien mukaan” pitäisi perheenä harrastella. Vein kyllä hiljattain lapsia hiihtoladulle, mutta se oli hieman väkinäistä. Isoin ongelma on se, että palelen todella, todella kovasti, jos liikutaan lasten tahtiin. On se sitten uimahalli, leikkipuisto tai hiihtolatu. Oon vaan superhelpottunut, että leikkipuistoissa ei tarvitse enää värjötellä päivittäin ?

    • grunerkatri kirjoitti:

      Totta, niin moni on koko ajan dieetillä, eikä se kierre todellakaan vie terveyttä parempaan suuntaan – valitettavasti. Etenkään jos paino koko ajan jojoilee ylös ja alas. Silloin jokaisesta dieettikerrasta tulee entistä hankalampi. Voi kumpa ihmiset ymmärtäisivät tämän. Painonhallinnassa kun ei ole pikavoittoja. Ongelma ehkä onkin, että ilman sitä dieettiruokavaliota monen syömisestä tulee hyvin epäsäännöllistä, sekä naposteluun perustuvaa.

  2. Tuuli kirjoitti:

    Olen 44v ja todellakin painoa kertyy helposti kun 40v tulee mittariin. Aika jännä, että ikää ei yleensä oteta missään dieettihommissa huomioon. Vain sukupuoli ja paino. Eihän esim. 50v nainen vaan kuluta yhtä paljon kuin 30v, vaikka olisivat saman painoisia.

    • grunerkatri kirjoitti:

      Onneksi nyt on on tullut muutamia valmennuksia, joka on selvästi suunnattu vanhemmille. Enkä tarkoita, että ruokavalion pitäisi olla jotenkin erilainen, vaan sitä, että toivottavasti valmennuksissa on keskitytty avaamaan myös sitä miksi tiettyjä asioita tapahtuu ja millainen liikunta on hyväksi.

  3. hoikkis kirjoitti:

    Olen aina ollut hoikka. Olen nyt lähes 45v ja painan suunnilleen samoissa lukemissa kuin 2-kymppisenä. Joskus kun panostin kestävyyteen, paino tippui lihasten karistessa.
    En koe haasteita painon suhteen, painan nyt 62kg, olen n. 170cm, s-koko, joissain m. Syön nalöntunteen mukaan ja herkuttelen kun mieli tekee, Rasva% on suunnilleen 22-24, siihen ei ole juuri muutosta tullut vuosien varrella, vaikka lihasmassa on vaihdellut. Liikuntaa harrastan useita kertoja viikossa, mutta en varsinaisesti treenaa enää, koska vuosien rasitusvammat tuntuu tässä iässä ja palautuminen on huomattavasti hidastunut. Paino on siitä jännä asia minulla, että en liho kyllä millään, aineenvaihdunnan hidastuminen ei siis näy painossa. Saa nähdä mitä se on +50 vuotiaana. En käytä lainkaan alkoholia,syön kolme kertaa vrk, ehkä ne ovat asioita, jotka osaltaan selittävät, toisaalta raskaus toi minulle 7kg, joista 5.5 jäi sairaalaan, eli painoa ei vaan tule.

    • grunerkatri kirjoitti:

      Itsekin tunnen ihmisiä, joille painonhallinta on helppoa. Tähän syynä on varman sekä geenit, että ihan elintavat. Varmasti tärkeää on myös säännölliset elintavat, jotka ainakin sinun kohdallasi tuntuu olevan luonnollinen osa arkea. Mutta hyvä näin, voit olla kiitollinen 🙂 .

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *