Hae
Katri Gruner

Jouluna oma tupa ja oma lupa!

Meillä ei ole koskaan ollut aiemmin kotona kuusta, joten nyt otettiin vähän menetettyjä jouluja takaisin… Kuusella oli nimittäin vartta noin 4 metriä!

Tiedätte varmasti sanonnan ”Oma tupa, oma lupa!”. Sanonnalla tarkoitetaan sitä, että omassa kodissa voi tehdä ja toimia kuten lystää, eikä tarvitse tanssia jonkun toisen pillin mukaan. Tänä jouluna sanonta sopi oikein hyvin meillä myös jouluaaton viettoon, koska ensimmäistä kertaa historiassa joulu järjestettiin meidän omassa kodissa läheisten sukulaisten kesken. Tämä tarkoitti myös sitä, että saimme rauhassa tehdä joulusta meidän näköisen. Olimme jakaneet ruokavastuut niin, että jokainen osallistuja toi mukanaan yhden oleellisen osan joulupöydän herkuista. Olimme myös käyneet ennakkoon läpi mitä kukakin syö, koska emme halunneet meidän kodissa mitään ”pakkoruokailua”. Joulupöydässä tarjoiltiin siis tasan sellaista ruokaa, jota joku söi ja jos ei halunnut syödä ei ollut pakko.

Minusta joulussa on usein ahdistavinta aikataulut ja stressaaminen. Viime joulun olimme ulkomailla ja ilman koronaa olisimme varmaan viettäneet tänäkin vuonna joulun jossain lämpimässä. Tämä vuosi kuitenkin osoitti sen, että pelkoni enemmän stressaavasta kuin rentouttavasta joulusta koto-Suomessa oli aivan turha.
Kahden pienen lapsen, jouluruokien ja tavaroiden raahaaminen paikasta toiseen ei ole mikään joulun kohokohta. Senkin takia olin jotenkin helpottunut, että tänä vuonna joulu päätettiin viettää meidän luona ja se sopi hyvin kaikille. Nyt kaikki oli helppoa, koska minun tehtäväkseni jäi lähinnä laittaa paikkoja siihen kuntoon, että vieraat kehtaa ottaa sisälle 😀 . Aaton aattona nautiskelin kiireettömyydestä ja kävin hakemassa illalla miehelle lahjaksi ostamani viinikaapin ja tein ensimmäistä kertaa imellettyä perunalaatikkoa. Tätäkin ihan uteliaisuudesta, jotta tiedän tulevaisuudessa maksaako vaivaa alkaa äheltämään itse laatikoita. Ei maksa!

Jouluaattona aamulla syötiin perheen kesken riisipuuro ja sain nautiskella yksin joulusaunasta ja uima-altaan hyiseen veteen pulahtamisesta. Vieraat saapuivat kahdelta, jolloin olin jo ehtinyt hieman laittautua. Jouluaattona haluan laittaa yleensä päälle vähän parempaa Seppälää, koska onhan kyseessä kuitenkin vuoden yksi isoimmista juhlista. En toisaalta olisi ollut moksiskaan, vaikka joku vieraista olisi tullut verkkareissa. Me oli kuitenkin vaan läheisimmät ihmiset paikalla. Tärkeintä, että kukaan ei joudu ahertamaan koko aattoiltaa keittiössä.

Yksi avain rentoon jouluaaton viettoon on lasten ruokailun järjestäminen mahdollisimman helpoksi. Meillä oli lapsille oma pöytä ja lasten pääruokana oli Mac and cheese! Yksi lapsista oli vähän valikoiva ruoan suhteen, joten halusin tarjota lapsillekin sellaista ruokaa, joka uppoaa satavarmasti. Lisäksi lapset söivät hieman kinkkua ja laatikoita. Theon joulupöydän herkku oli itse graavattu lohi, jota hän pisteli menenmään kuin vanha tekijä. Itse en taas mistään joulukaloista välitä, mutta joululaatikot maistuvat oikein hyvin!

Kaiken kaikkiaan pidän meillä vietettyä joulua erittäin onnistuneena kokemuksena! Tunnelma oli ihanan rento ja söimme pitkän kaavan mukaan. Lahjat jaettiin lapsille yksi kerrallaan ja lahjojen välissä lapset saivat pieniä tehtäviä. He saivat myös valvoa normaalia pidempään ja kun talo hiljeni pelattin aikuisten kanssa vielä lautapelejä kahteen asti yöllä.
Tästä joulusta jäi kyllä ihanat ja ennen kaikkea rennot muistot.

 

Millainen kokemus joulu oli sinulle tänä vuonna?

2 kommenttia

  1. Toiveetjarealiteetit kirjoitti:

    Meillä oli kahden aikuisen ja kahden lapsen taloutena vain yksi ei- lähikontakti (sukulainen) jouluna, eikä kukaan ollut valikoiva ruoan suhteen. Yksi kinkku paistui ja yksi kala savustettiin, rosollit ja laatikot oli jotain Saarioista ? Suklaakakun tein aika turhaan, koska konvehdit, suolakeksit juustoilla ja ihan se pääruoka oli täyttänyt kaikkien mahat. En panostanut esim. kodin siivoukseen perus imurointia enempää.

    Oikeastaan suurin stressin aihe oli ennen joulua saada kummilapsille paketit lähetettyä. Edellisenä vuonna nimittäin yhden kummilapsen paketti tuli postilla takaisin, kun saapumisilmoitus ei koskaan mennyt perille. Lisäksi stressasin tänä vuonna lasten opettajien ja harrastuksiin liittyvien opettajien muistamisia, kun kontaktit näihin opettajiin oli pääosin rajoitettu. Kasvomaskilla piipahdin sitten erinäisiin opettajanhuoneisiin ja muille mestoille pieniä muistamisia ojentelemaan. Oli jotenkin harvinaisen työlästä ja vähän ankeaakin, kun ei voinut yksinkertaisesti kohdata ja lausua ihan tavallista kiitosta. Ja kiitollisuus kumpusi vain ja ainoastaan siitä, ettei koulut menneet kiinni koko syksynä ja harrastukset rullasi ilman kevään umpisurkeita etäyhteyksiä. ?

    Epäsuosittuna mielipiteenä kuitenkin totean vielä lopuksi, että maailmantilan salliessa palaan mieluiten aiempien vuosien joulutraditioon: kohtuullisen lentomatkan päässä jouluaattona lapset uivat joko meressä tai uima- altaassa, itse luen aurinkovarjon alla kirjaa ja kuuntelen lasten riemua lämmöstä ja huolettomuudesta. Luvattoman ihanaa.

    • grunerkatri kirjoitti:

      Kyllä täytyy sanoa, että yhdyn epäsuosittuun mielipiteeseesi… Aika ihana olisi viettää ensi joulu jossain lämpimässä!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *