Hae
Katri Gruner

Ajatuksen tasolla tämä kiehtoo kovasti!

Kuuntelin tässä yksi päivä autossa Aki Linnanahteen podcastia, jossa oli vieraana aivan ihastuttava persoona Kiti Kokkonen. Kun Kiti kertoi itsestään ja persoonastaan, niin hän sanoi jotain, johon osasin samaistua vähän liiankin hyvin.

Suurin osa mun elämästä on mennyt siihen, että mä oon halunnut, et mä haluaisin olla urheilullinen. Tai mä oon halunnut, että mä haluaisin opetella ranskankielen tai sivistää itseäni. Mä oon kovasti toivonut asioita, joita en oikeasti vain halua.

5am club (in my dreams)

Elämäni varrella on ollut monia asioita, joita olen muka halunnut tehdä tai olla. Ehkä asian voisi muotoilla niin, että ”ajatuksen tasolla kiehtoo kovasti!”. Mutta sille ajatuksen tasolle se sitten jääkin.
Tähän kokemukseen liittyy vahvasti myös jossittelu ja se, että innostuu jostain hirveästi, mutta innostus hiipuu parin kokeilun jälkeen. Omaa innostusta voi pönkittää katsomalla youtubesta asialle omistautuneiden ihmisten arkea. Siinä jo melkein tuntee elävänsä itsekin sitä. Itse mm. viihdytän iltaisin itseäni katselemalla Crossfit-gameseja. Voi kunpa minäkin pitäisin jollekin asialle omistautumisesta!

Itseään ei voi kuitenkaan huijata me vaan tupataan antamaan aikaamme niille asioille, jotka oikeasti meitä huvittaa. Usein innostus ei ole kovin pitkäaikaista jos koettaa väkisin pitää jostain. Tämä pätee niin urheiluun, parisuhteeseen kuin vaikka uuteen ruokavalioon.
Toki jos on tosi sinnikäs persoona, niin voi oikeasti oppia nauttimaan jostain, joka aluksi tuntuu ihan pepulta (kuten vaikka liikunta). Joskus jos haluaa muuttaa elämänsä suuntaa pysyvästi voi joutua alussa kärsimään epämukavuuden tunteesta.

Nykyään some syöttää meille koko ajan ajatusta siitä, mitä kuuluu onnellisen ja menestyvän ihmisen elämään ja arkirutiiniin ja siitä tulee tunne, että ”Olisipa ihana herätä marraskuisena aamuna klo.5 lenkille ja kuunnella itsensäkehittämispodcasteja”. Mä oon monesti miettinyt tätä itsekin, mutta joka kerta kun laitan kellon soimaan viideltä, niin se tuntuu ihan luonnottamalta ajalta herätä ja olen koko päivän niin väsynyt, että haluan nukkua jo klo.13 kahden tunnin päikkärit.

 

ei koskaan iron woman

Mun elämässä yksi tällainen asia, josta olisin halunnut pitää on kestävyystyyppinen liikunta. Oon miettinyt mm. monesti, että miksi en treenaa triathlonia, kun olen kuitenkin hyvä uimaan ja mulla voisi olla siitä etua harjoittelussa? Tässä korostuu taas sen fakta, että mua kiinnostaa oikeasti enemmän kilpailla kuin harjoitella. Sitten kun pitäisi mennä neljäksi tunniksi pyöräilemään yksin niin se tuntuu tosi tylsältä. Silti aina kesällä mietin, että jokohan aloittaisi sen triathlon-harrastuksen, kun se niin hyvin mulle sopisi ja on ihanan monipuolinen ja kunto kasvaa kohisten. Harjoittelun pitää lähteä kuitenkin sisäisestä halusta ja himosta tehdä jotain, eikä pakosta saati siitä, että tekee sitä siksi kun se näyttää muiden silmissä hyvältä.

Toinen sellainen asia jota olen kovasti aina halunnut on olla luonto- ja ulkoilmaihminen. Siis tiedättekö sen ihmistyypin, joka menee ulos säällä kuin säällä? Siis se tyyppi joka pakkaa tavarat sateen kestävään ultrakevyeen reppuunsa ja lähtee metsään viideksi tunniksi.
Minusta ei tämän takia tulisi myöskään hyvää streiner-päiväkodin opettajaa (lapseni on siis steinerdagiksessa). Perustan ajatukseni sille, että olen päässyt seuraamaan heidän ihanaa joka sään asennetta ulkoiluun liittyen. Vaikka taivaalta tulisi kissoja ja koiria, niin ulkona ollaan ja suositaan villaista kerrospukeutumista.
Olen myös se ihminen, joka vannoo joka kevät, että tänä kesänä en kuluta yhtään aurinkoista päivää sisällä istuen! No, oikeasti mä viihdyn todella hyvin sisällä ja kuten koirani, niin välttelen ulos menoa aina kun on todella märkää tai kylmä. Me molemmat palellaan herkästi. Mitäs sitä kieltämään.

Mikä on sellainen asia, josta sinä rakas lukijani haluaisit pitää?

 

 

.

6 kommenttia

  1. Hanna kirjoitti:

    Haluaisin olla urakeskeinen ja tykätä sinkkuudesta ja yksinolosta. Ajattelen, että olisi helpompi tavoitella uraunelmia, kun tietäisi selkeän polun, tee näin pääset tänne,kun tarpeeks teet töitä (opiskele,aloita työstä x ja siirry ajallaan eteen päin kohti unelma työtä). Olen todennut,ettei itseä voi urakeskeiseksi muuttaa:D. Kaikki omat haaveet liittyy parisuhteeseen ja perheeseen, mutta nykymaailmassa sellaisen saavuttaminen tuntuu mahdottomalta. Tuntuu, että toimin miten vain,ei kohdalleni osu sellaista,joka kohtelisi minua hyvin ja haluaisi parisuhteen. Monta vuotta olen päättänyt päivittäin, etten halua ketää enkä tarvitse😂. Todellisuus iskee aina aika pian vastenkasvoja, haluan ja ansaitsen oikeasti jonkun kunnollisen miehen.
    On se ihmismieli jännä!

    • grunerkatri kirjoitti:

      Haluaisin vain muistuttaa, että sä TODELLAKIN ansaitset myös hyvän parisuhteen, jossa olet onnellinen ja tasapainossa. Eli sitä unelmaa kyllä kannattaa jahdata. Läheisyys on perustarve ja harva lopulta nauttii yksin olemisesta pohjimmiltaan, vaikka kuinka haluaisi olla ”strong and independent”.

  2. Anni kirjoitti:

    Veljeni on sm-tason uimari, ja olen aina halunnut hänen tavoin pitää uimisesta. Vaan en pidä. Vesi nyt ei vain ole minun elementtini. Tahtoisin opetella paremmaksi tietokoneen käyttäjäksi mutta en koskaan jaksa opetella. Tahtoisin myös osata käytellä kaikkia työkaluja kuten sirkkeliä suvereenisti, mutta äh. Olen jo opetellut olemaan reipas aamuihminen, mikä ärsytti toisissa ihmisissä ennen. Eiköhän se jo riitä!

    • grunerkatri kirjoitti:

      No se tosiaan on jo aikamoinen saavutus! Itse olen kyllä aamun virkku ja kesäisin aamuisin lenkkeily on tosi kivaa. Mutta näin pimeällä sitä mieluummin käyttää senkin ajan nukkumiseen!

  3. Naomi kirjoitti:

    Mahtava kirjoitus! Ja joo tunnistan tämän saman tyypin kyllä itsessäni. Mä haluaisin olla menestyvä bisnesnainen, mutta todellisuudessa en ole valmis panostamaan aikaa ja energiaa uraan. Sen sijaan teen osa-aikatyötä ja nautin vapaa-ajasta! Haluaisin myös olla luonnossa aina ja kasvattaa omalla kasvimaalla ruokaa, mutta asun kaupungissa, koska rakastan kahviloita ja sitä että voin kävellä joka paikkaan helposti. Haluaisin noudattaa täydellistä Konmari-metodia ja ruokavaliota, mutta en ole valmis käyttämään aikaani ja energiaani täydellisyyteen vaan haluan myös nauttia elämästä. Haluaisin myös olla aina kärsivällinen äiti, mutta lipsahdan tuon tuosta valittamiseen ja välillä huutamiseenkin. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin….! On kai turhaa elää koko loppuelämäänsä haikaillessaan jonkin sellaisen perään, minkä eteen ei ole valmis tekemään mitään, joten kiitos inspiksestä, aionkin ryhtyä hyväksymään itseäni juuri tällaisena – haaveita ja hyviä itsensä kehittämisideoita saa toki olla, mutta ehkä on turhaa haikailla sellaisten asioiden perään, joita ei sitten juurikaan todellisuudessa ole valmis saavuttumaan. Ihanaa päivä!

    • grunerkatri kirjoitti:

      Joo itsekin innostuin tuosta konmarista ja itseasiassa sainkin tämän vuoden alussa aika hyvää jälkeä aikaiseksi, mutta ei siitä mitään elämäntapaa tullut! Aina välillä innostuu…. Ja innostus sitten taas laantuu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *