Hae
Katri Gruner

Asukuvia blogivuosien varrelta (apua!!)

Kävin yksi päivä läpi vanhoja muistikortteja ja koin sekä ilahduksen, että hienoisia häpeän hetkiä. Ilahduin nähdessäni niin paljon ihania kuvia lapsista ja pienoista naaman vääntymistä aiheutti osa vanhoista asukuvista, joita blogiinkin tuli laitettua ahkerasti vuosien saatossa. Ihminen tietysti muuttuu ja ihmisen tyyli muuttuu, sehän on selvä. Harva meistä pukeutuu samalla tavalla vuodesta toiseen. Joku asia voi olla nyt ihan super hieno ja 20 vuoden päästä katsoo kuvia käsi puoliksi silmien edessä ja huokailee ”MIKSI mä puin tämän asun joskus päälleni…”. Kiva oli myös huomata se, että osa vuosia vanhoista vaatteista on edelleen mulla käytössä joka kielii siitä, että kyllä hyvälaatuiset ja mukavat vaatteet pitävät pintansa vaatekomeron valikoimassa!

Yhden hieman surullisenkin asian huomasin: Muistan, kuinka joitakin kuvia en kehdannut laittaa julki siksi, että mielestäni jokin asento korosti pömppövatsaani (jota minulla ei todellisuudessa edes ollut!). Toki itselleen on monesti turhan kriittinen ja tämä pätee etenkin kuvissa. Nykyään sitä on varmaan oppinut korostamaan kuvissa parhaita puoliaan ja toisaalta sitten taas tietää mikä asento ei imartele itseä kamerassa.

Tässäpä siis muutamia asukuvien helmiä matkan varrelta, osa enemmän ja osa vähemmän imartelevia . Aloitetaan todellisella historian havinalla, eli niistä ajoista, kun mulla ei varsinaisesti edes  ollut vielä blogia. Ja ajasta, jolloin matalavyötäröiset farkut rokkasivat.

Valitettavasti tässä kuvassa ei tarkennus ole mennyt aivan nappiin, mutta se kyseessä on kuitenkin asukuvien dinosaurus! Silloin seisottiin suoraan kameraan päin, eikä siinä kaivattu mitään kovin erikoisia kuvauslokaatioita 😀 ! 2011 mulla taisi olla vielä tavallinen pieni pokkari ja kuvien laatu oli mitä oli. Muistan, että hieman tämän kuvan jälkeen perustin Fit you too -blogini. Noihin aikoihin hain vielä omaa tyyliäni ja muistan myös pukeutuneeni liian usein liian pieniin vaatteisiin.

 

Tätä mä tarkoitin kun sanoin, että muoti ja mieltymykset muuttuu. Tässä kuvassa ihan muina naisina seisoskelen ehkä Tukholmalaisessa kahvilassa joku saakutin animerusetti päässä! Noi tennarit oli muuten sellaiset, missä oli piilotettu kiilakorkopohja. Ne oli tuohon aikaan kuuminta hottia ja muistan kuinka kuolasin Guessin vastaavia. Kuka muistaa?

Terveiset kuvaajalle vuoteen 2013: Nyt osui tarkennus, ainakin melkein! Tämä oli juuri yksi sellainen kuva, jossa häpesin pömppistäni. Toisaalta ei ole ihmekään kun keskivartalolla vähän näkyy jotain… KUN OLIN SYNNYTTÄNYT 3KK AIKAISEMMIN! Sitä jotenkin ajatellaan, että ennen täydellisiä IG-kuvia ei ollut niin paljon ulkonäköpaineita, vaikka todellakin oli. Olisin suonut itselleni hieman armollisempaa suhtautumista omaa kehoa kohtaan.

Blogin kirjoittamisessa minusta aina on ollut haastavinta saada hyviä kuvia blogiin. En haluaisi käyttää aina ikivanhoja otoksia (vaikka sitähän tässä juuri itseasiassa teen…), mutta on vain muutama tyyppi joka ylipäätään osaa käyttää järjestelmäkameraa. Ja aina kun mies on kuvaamassa, niin hän ei takuulla huomaa, vaikka mun toinen tissi vilkkuisi helman alta villinä ja vapaana. Eli hän siis osaa painaa nappia, muttei juuri muuten huomaa mikä näyttää hyvälle ja mikä ei. Hyvä kuvaaja kertoo millaiseen asentoon kannattaa vääntäytyä. Ja usein se asento tuntuu itsestä todella typerältä!

Arvatkaa missä käytiin syömässä 29.9.2013? Muistan olleeni tuohon aikaan viehättynyt hieman suomenruotsalaisesta tyylistä, joten varmaankin tästä syystä raitapaita ja jakku. Tässä kohtaa en vielä ymmärtänyt, että puolisääri on lyhytjalkaiselle mahdollisimman huono lahkeenpituus ja saa jalat näyttämään entistä lyhyemmälle. Käytin vielä tuohon aikaan myös matalavyötäröisiä farkkuja, joita nykyään en ostaisi suurin surminkaan!
Jos luulet, että et koskaan näytä kuvissa hyvältä, niin valehtelet. Väitän, että lähes jokainen, imartelevaan asukokoinaisuuteen puettuna ja oikea ilme vangittuna onnistuu kuvissa. Usein esimerkiksi pitkät jalat voivat olla ihan täysi optinen illuusio, joka onnistutaan luomaan väreillä, vaatteen muodolla ja sopivalla kuvakulmalla.

Nainen, joka keksi resting bitch facen? Ehkäpä! 2014 ei selvästikään hymyilyttänyt. Mulla on muuten toi takki edelleen käytössä ja se on pitänyt tyylinsä vuosista viis. Pipo ja huivikin taitaa löytyy laatikosta. Näihin aikoihin aloin opetella kameran käyttöä ihan kunnolla ja etsin jopa sopivia paikkoja kuvien ottoon. Ennen (kuten huomaatte) kuva oli nappaistu vaikka omassa pihassa.

Asukuvat on tavallaan tosi pinnallinen konsepti, mutta ihmiset etsivät usein instasta ja blogeista inspiraatiota! Koska itse tykkään ottaa muiden pukeutumisesta vinkkejä ja ideoita, niin olen ajatellut, että ehkäpä niitä voi joku minunkin kuvistani saada vaikken mikään muotimimmi olekaan.

Onneksi vuonna 2014 on ollut myös syytä hymyillä! Tässä vuosien varrella on oppinut oikeastaan kolme aika kultaista sääntöä mitä tulee kuvien ottoon näin amatöörin näkökulmasta: Älä kuvaa pimeässä, älä kuvaa auringossa ja koeta saada tarkennus kasvoihin. Sillä pääsee jo tosi pitkälle, joten ottakaa vinkit talteen.

Nykyään blogien asukuvat (ja mitkä tahansa kuvat) ovat usein ihan ammattilaistasoa ja kuvat myös ottaa usein ammattivalokuvaaja. Järkkärin käyttämisessä on omat kommervenkkinsä ja nykyään saa uusimmilla luureillakin ihan riittävän hyvän tasoisia kuvia, että niitä kehtaa vaikkapa blogiin laittaa. Ennen meillä oli tapana bloggaajien kanssa kokoontua kuvailemaan kaikille sisältöä blogiin.

 

Hei tukkajumalatar! Oikeasti mietin, että miten olen onnistunut saamaan hiuksistani noin ihanan ”ison” näköiset. Toki niillä oli 2016 aika lailla pituuttakin. Kuva on helmikuulta ja näköjään ainakin silloin lunta piisasi. Olin tuohon aikaan viehättynyt pitkistä villatakeista, mutta jostain syystä ne jäävät minulla aina käyttämättä, joten olen myynyt kirpparilla kaikki pois. Tässä vaiheessa olin jo hieman opetellut poseeraamaan ja näyttämään ei niin kiukkuista ilmettä kuvissa!

 

Tässä vähän tuoreempaa asukuvaa. Tässä kuvassa tarkennus on osunut nappiin – kiitos taitavan kuvaajan (eli On my way -Jutan)! Päälläni on yksi lempivaatteistani tälläkin hetkellä, eli puhvihihainen farkkumekko.

Vanhoja kuvia katsellessa kyllä tulee monenlaisia ajatuksia mieleen. ”Ihana… EI herranjumala…. Hei mulla on ollut tääkin vaate…” Uskon, että asu- tyyli- ja inspiskuvat eivät katoa somesta ihan hetkeen ja itselläni ne ovat mm. instassa ihan tykätyimpien joukossa. Millainen fiilis teillä tulee niistä? Onko asukuvien otto pinnallista tai narsistista, vai tykkäättekö itsekin ottaa ideoita muiden asukokonaisuuksista?

Kommentoi alle!

Yksi kommentti

  1. Hj kirjoitti:

    Tykkään kattoa asukuvia ja rakastan näitä menneiden vuosien kuvia.
    Mahtavaa palata muistelemaan vanhempia muotivillityksiä.
    Ja aivan ihana tuo valkoinen kukkahihallinen takki! Jos se vielä kaapissasi pyörii niin voin ostaa sen pois 😅

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *