Miten toimii lapsiperheellä koti, jossa on paljon lasia ja vaaleita pintoja?
Olen saanut muuttomme jälkeen pari viestiä instagramiini, jossa kysellään miten siedän lasten sormenjälkiä lasipinnoilla ja ovatko lapset jo satuttaneet itsensä teräviin kulmiin? Jostain syystä meidän ”ihanan ysäri” lasipöytä on saanut paljon huomiota ja moni kertoi samanlaisen löytyneen omastakin lapsuudenkodista. Ja löytyi se meiltäkin kun olin pieni!
Lasia meiltä ei löydy pelkästään lasipöydästä vaan sitä on kodissamme melko paljon muuallakin. Olohuoneessa oon isot ikkunat, portaikon seinä on lasia ja lisäksi lasia löytyy mm. lampuista ja kalusteista. Lasi on ihana ilmava elementti, joka päästää kauniisti valoa läpi. Valo on asia, joka onkin kodissamme parasta!
On ihan totta, että lapset asettavat tiettyjä kriteereitä huonekalujen valinnoille. En esimerkiksi olisi tässä vaiheessa valmis ottamaan sohvaa, jossa ei olisi pestävät päälliset. Lisäksi sisustusmakuni ei ole kallis vaan oikeastaan päin vastoin; suosin käytettyä ja edullista. Nykyiseen kotiimme olen hankkinut lähes kaiken torista, SPR:n kontista ja FB-kirppiksiltä. Ainoastaan peilikaapin joudumme tilaamaan mittatilauksena ja voi olla, että teetätämme uuden keittiön pöydän kannen jossain vaiheessa.
Täytyy sanoa, että olen tosi onnellinen siitä, että pojat ovat jo sen verran isoja, että saan vihdoin sisustaa vapaammin! Ymmärrän, että pienen taaperon kanssa elämä on vaan helpompaa ilman helposti särkyviä tai likaantuvia pintoja. Lisäksi meillä on vain kaksi lasta, joka sekin varmasti auttaa asiaan. Jos lapsia olisi viisi, olisi elämä varmaan erilaista. Lisäksi lapset ovat erilaisia, jotkut rauhallisia ja osa ehtiväisempiä. Itse olen äitinä melko tiukka ja minulle on tärkeää, että kotia kunnioitetaan, eikä tuhota paikkoja. Tämä on osasyy siihen, miksi lapset tietävät esimeriksi hyvin, että sohvilla hyppiminen ei ole sallittua. 😀 On tiettyjä asioita, joita toistelen: pese kädet heti syötyäsi. Syö vain ruokapöydän ääressä. Älä juokse olohoneessa. Älä koskettele ikkunoita.
Lapset eivät tokikaan ole mitään robotteja ja aina sitä meilläkin sattuu ja tapahtuu. Tykkään yleensä heti siivota jäljet. Jos ja kun rasvanäpeistä tulee ikkunaan käden kuva, niin kädet pestään ja ikkuna pyyhitään lasinpesuaineella ja talouspaperilla. Itse aika siisti ihminen ja imuroin joka tapauksessa ainakin joka toinen päivä ja lisäksi meillä käy kotona siivooja. Silloin on ainakin hetken siistiä!
Ymmärrän, että kaikille se imurin kanssa riehuminen ei ole niin tärkeä asia. Itse en vaan voi elää kaaoksen keskellä tai nauttia olostani sekaisessa kodissa.
No, eikö ne meidän lapset sitten kärsi, kun eivät saa kotona olla miten huvittaa 😀 ???
Meillähän on kaksi kerrosta ja yläkerrasta KOLME huonetta on käytännössä varattu lapsille. Yksi huoneista on tosi leffahuone, mutta siellä voi aika vapaasti painia jos siltä tuntuu. Lisäksi lapsilla on leikkihuone, jossa lelut ovat aika hujan hajan (kuten oli edellisessäkin talossamme). Nukkumahuone on tällä hetkellä vain nukkumäkäytössä, koska pojilla ei ole vielä ollut halua omiin huoneisiin. Minusta lapsilla on ihan riittävästi tilaa leikkiä, mutta mitään pintojen ja paikkojen terrorisointia en silti hyväksy edes omissa huoneissaan.
Meidän aikuisten makuuhuoneessa poikia ei edes pahemmin näy muuta kuin nukkumassa satunnaisesti.
Kyllä kodissa lapset täytyy ottaa huomioon, mutta mitä isommaksi he tulevat, niin sitä vähemmän heidän ehdoillaan täytyy sisustaa. Laiskalle siivoojalle lasi ja arat pinnat eivät varmaan ole mikään ihan paras valinta. Toinen sisustaa kotiaan ensisijaisesti käytännöllisyys ja helppous mielessä ja toinen menee ulkonäkö edellä ja on valmis näkemään enemmän vaivaa siivouksen suhteen. Itse olen varmaan se jälkimmäinen ihminen.