Hae
Katri Gruner

Miltä tuntuu kun oma rauha vaihtuu ”pariskuntakonttoriin”?

Olen tehnyt töitäni pääosin kotoa käsin nyt n.2,5-vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että olen yleensä neljä päivää viidestä kotona, jolloin työskentelen koneella kirjoitushommissa ja palavereissa. Tällä hetkellä teen viikosta yhden päivän liikunnanohjausta ja toisinaan keikkailen vähän siellä sun täällä. Yrittäjänä tämä on mahdollista ja helppoa. Minulla ei ole toimistoa, jossa pitäisi olla aamulla klo.8 tämä on muutenkin kiireisessä lapsiperhearjessa helpotus.
Myös mieheni on ollut koronan kuvioihin tultua kotona ja hänen työnsä on suurimmaksi osaksi puhelimeen puhumista ja palavereihin osallistumista (eli puhumista). Normaalisti hän viettää suuren osan työajastaan myös asiakkaiden luona, sekä työmatkoilla. Olen siis tottunut omaan rauhaani ja hiljaisuuteen. Keskittymiseni herpaantuu välillä herkästi, jonka takia en pidä kotona koskaan mitään ylimääräisiä ääniä päällä tosi rauhallista musiikkia lukuun ottamatta.

Meillä on tässä nykyisessä kodissa käytännössä vain yksi ”työpöytä” (takkahuoneessa) ja oma, joskin ei niin käytännöllinen työpisteeni on ruokapöydän päässä. Luojan kiitos pöytämme on 240cm pitkä, jotta koneeni ja paperikasani eivät valtaa kokonaan pöydän pinta-alaa! En kuitenkaan pidä tätä kaikista ihanteellisimpana ratkaisuna, koska haluaisin oman työpisteen, joka ei ole jatkuvasti kaikkien näkyvillä ja mitä ei tarvitse siivota pois. Oma työhuone toisi myös hieman sitä fiilistä, että työt eivät ole koko ajan silmien alla levällään.

En voi kieltää, etteikö minulla olisi mennyt hetken aikaa tottua oman rauhan menettämiseen. Olin tottunut työskentelemään kotona jo niin kauan yksikseni, että tuntui kuin joku olisi tullut omalle työpaikalleni hengailemaan 😀 . Parisuhde saa ihan oman mausteensa, kun yhteisen kodin lisäksi jaetaan myös yhteiset työtilat! Luojan kiitos meillä on sentään kaksi kerrosta tässä pariskuntakonttorissa.
Mieheni tarvitsee yhtä lailla rauhan hänen tapaamistensa ajan ja tuolloin en voi puhua samaan aikaan puhelimessa, ellen mene itse ulos tai vähintään vessaan. Usein huutelenkin alakertaan ”Voinko puhua kohta puhelimessa?.”
Lisäksi itse koen, että on vaikeaa keskittyä, kun joku puhuu koko ajan vieressä. En voisi työskennellä kovin tehokkaasti avokonttorissa, paitsi ehkä kunnon vastamelukuulokkeet päässä. Niitä olen harkinnut myös tänne kotikonttorille.

Luojan kiitos uudessa kodissamme on enemmän tilaa myös meidän molempien työpisteille ja ihan oma työhuone minulle. Mieheni palaa työskentelemään kodin ulkopuolelle jossain vaiheessa joten uskon, että meillä on molemmilla vähän parempi työrauha. Voin kertoa, että kun olet kuullut ne samat IT-jargonit (mm. ”process mining” ja ”cloud orchestrator”) päivän aikana sen 100 kertaa, niin se alkaa tulemaan korvista!
En sano tätä tietenkään pahalla: Hän tekee työtään ja jargonit sattuvat nyt olemaan vain osa sitä työtä.

Ei siis ole ollut ihan helpoin rasti tämä kotona työskentely, vaikka tiedän hyvin, että en ole ainoa samassa tilanteessa oleva todellakaan. Odotan todella, että tilanne normalisoituu. Välillä olen vaihtelun vuoksi käynyt työskentelemässä myös kirjastossa, mutta koronan takia työpisteet ovat olleet harmillisesti nyt sielläkin kiinni.

Onko muita joilla on ollut totuttelemista vastaavanlaiseen tilanteeseen tai ylipäätään kotikonttoriin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.