Lauseita, joita et kuule enää 2020.
”Ei oo ollut viime aikoina yhtään kiire ja aikakin kuluu sopivan hitaasti”
Oletteko huomanneet, että nykyään jokainen vastaa ”Mitä kuuluu? ” -kysymykseen, että ihan hirveä kiire on ollut! Aika menee niin hirveää kyytiä, vaikka painaa joka paikkaan puolijuoksua.
Itse päätin, että lakkaan valittamasta jatkuvasta kiireestä, koska mitä enemmän siitä puhuu, sitä kiireemmältä elämä tuntuu. Mulla on kaksi lasta, tällä hetkellä kaksi työtä ja niinpoispäin, mutta en oikeastaan koe olevani mitenkään erityisen kiireinen. Koska jos olisin, niin en pitäisi siitä yhtään, enkä nauttisi elämästäni.
Olen muutenkin ottanut tämän kevään teemaksi sen, etten tee elämästäni turhaan liian stressaavaa. Aikaa on, kaikkeen siihen mitä oikeasti haluan.
”Tuletteko kylään vaikka tänään?”
Mun mielestä on ihana kun meille tulee ihmisiä! Mulla on valitettavasti vain ihan muutama kaveri, joka voi piipahtaa kylässä vaikka samana päivänä ja tämä on tosi harmillista. Lasten kohdalla on sama juttu; harvoille sopii tänään, tai edes huomenna. Mä tykkään vieraista (lapsista ja aikuisista) ja vaikka meillä harvoin on täydellisen siistiä, niin ei se mua haittaa. Eikä mua haittaa kyläillä paikoissa, joissa on tavarat hujan hajan! Mun on vaikea sopia mitään tapaamisia kovin pitkän ajan, siis viikkojen päähän, koska tiedän varmuudella vain lähipäivistä.
Meillä on usein myös yökylävieraita ja haaveilen omasta vierasmajasta pihapiirissä, jonne vieraat voivat majoittua kesäisin.
”En harrasta mitään”
Tuntuuko teistäkin, että nykyään liian moni suorittaa vain läpi omaa elämäänsä ja siinä olevia aktiviteetteja? Jo jos elämä ei ole täynnä toimintaa, niin siitäkin voi tulla huono omatunto! Harrastaminen on yksi sellainen asia, johon sosiaalinen media luo valtavasti painetta; Pitäisi liikkua (aktiivisesti, jos ei salilla, niin uuvuttavan kotitreenin tahtiin), pitäisi kehittää jatkuvalla syötöllä itseään, pitäisi lukea (koska menestyvät ihmiset lukevat suunnilleen joka päivä yhden kirjan) jne. Ei kukaan enää 2020 sano, että harrastan sohvalla makoilua 😀 ! Minusta tuntuu, että aika harva vanhempi tultuaan töistä kotiin 70- tai 80-luvulla lähti vielä spinningiin tai ”Kokkaa Intialaista vegaaniruokaa” -kurssille. Silloin todella katsottiin perheen kanssa töllöä koko ilta, eikä sitä kukaan katsonut kieroon. Tämä on sama myös lasten kohdalla, koska nykylapsen ”kuuluu” harrastaa jotain.
”Syödäänkö herkkuja??”
Jotenkin toivoin, että ruokavalioasiat menisivät vuonna 2020 sallivampaan suuntaan, mutta yhä hullummaksi tämä meininki on minusta mennyt.
Herkuttelu on todella epämuodikasta 2020 ja siitä on tehty hirveä demoni. Vaikka kaikki tekee sitä! Avoin herkuttelu on tuomittavaa etenkin silloin, jos olet reilusti ylipainoinen (koska sinun pitäisi tietysti koko ajan puputtaa vain salaattia) tai silloin, jos elät hyvin terveellisesti (koska silloin vain ESITÄT jotain muka terveellistä elämää). Olin mun kaverin luona yötä tässä taannoin ja sovittiin jo ennakkoon, että syödään jotain ihanan epäterveellistä ja löhötään vaan! Mun kaveri teki meille pääruoaksi uunifetapastaa, jota vedimme kokonaisen kattilallisen yhdessä. Koko aterian kruunasi mun lemppari jälkiruoka, eli Lidlin valmis pannacotta (joita voisin vetää varmaan 5 annosta putkeen!). Ja tietysti suklaa. Ja kuvitelkaa, meillä kummallakaan ei ollut cheatmeal, herkkupäivä, eikä edes tankkauspäivä. Me emme KETOherkutelleet. Tai VEGEherkutelleet. Vaan söimme ihan tavallista, rasvaista ja sokerista ruokaa.
Mä toivon, että vuonna 2020 jokaisella on lupa herkutella itselleen sopivalla tavalla!
Millaisia ajatuksia herätti? Onko joku näistä lauseista kuultu suustasi viime aikoina?