Hae
Katri Gruner

Mieheni joululahja minulle: Aikaa yksin kotona!

Lunastan tässä juuri parhaillaan mieheni minulle antamaa joululahjaa. Eli istun yksin kotona. Ja nautin!

Olin jo kesällä sanonut miehelleni, että kaipaan sitä, että voisin olla joskus kotonamme aivan yksin. Enkä siis tarkoita yhtä päivää tai iltaa, vaan oikeasti useampaa päivää. Tällaisen tilanteen järjestäminen ei vaan ole kovinkaan helppoa, koska ei ole oikeastaan kuin yksi paikka, jonne mieheni voisi lastemme kanssa mennä useammaksi päiväksi – nimittäin omille vanhemmilleni Pohjois-Karjalaan. Niinpä olin melko yllättynyt, kun mieheni ehdotti oma-aloitteisesti, että hän lähtisi lasten kanssa vanhempieni luokse ja minä saisin jäädä nauttimaan omasta ajasta yksin kotiin. Tähän väliin on kyllä kerrottava sellainen huomio, että mieheni ja vanhempiani tulevat aivan loistavasti juttuun ja mieheni viihtyy heidän kanssaan myös loistavasti. Hänelle anoppilassa oleminen ei ole ollut koskaan pakkopullaa…

En ole ollut yksin kotona edes yhtä yötä lähes seitsemään vuoteen. Tottakai olen yöpynyt muualla, mutta sellaista tilannetta ei ole ollut, että olisin kotonamme aivan yksin. Minulle juuri se kotona oleminen on nimittäin tässä SE juttu, koska koen, että kotona pystyn kuitenkin rentoutumaan eri tavalla kuin toisten nurkissa. Lisäksi minulta on puuttunut viime vuosina lähes kokonaan sellaiset hetket, että voin esimerkiksi aamulla nukkua pitkään ilman häiriöitä, katsella leffan yksin tai vaikka järjestellä jotain ikuisuusprojektikaappia. Hektisessä elämässä tulee vain hoidettua ne pakolliset ja joidenkin lakanoiden läpikäymiseen tai muuhun ”ei kiireelliseen” ei vaan yksinkertaisesti ole koskaan sopivaa, rauhallista hetkeä.

Äitiys on myös monella tapaa niin sitovaa (eikä vähiten henkisesti), että siitäkin täytyy saada välillä breikki! On tärkeää, että elämässä on hetkiä, jolloin KUKAAN ei kaipaa sinulta mitään. On vapaa aikatauluista, passaamisesta, rutiinien ylläpitämisestä ja valmiudesta olla saatavilla koko ajan. Olimme juuri lähes kolme viikkoa lomalla ja yhdessä aika lailla 24/7. Loma perheen kesken oli aivan ihanaa, mutta yhdyn ystäväni mielipiteeseen siitä, että usein loman jälkeen tuntuu, että pitäisi saada heti perään toinen loma aivan yksin. Lomareissulla saa monia kevennyksiä esimerkiksi siivoukseen, ruokailuun ja tekemisen keksimiseen, mutta yhtä olennaista osaa vanhemmuudesta se ei kuitenkaan poista; Aikuisen velvollisuutta olla lapselle koko ajan saatavilla.

Mitä sitten aion tehdä nyt, kun voin tehdä mitä huvittaa?

Saattaa kuulostaa vähän tylsältä, mutta en todellakaan mitään erikoista! Ensinnäkin olen töissä vielä huomenna ja aikaero vaivaa minua hieman edelleen reissun jälkeen. Iltaisin olen ollut todella väsynyt jo kahdeksalta. Lisäksi päätin, että en ota mitään paineita, vakka tätä herkkua tuskin ihan heti tullaan maistamaan uudelleen. Vaikka nämä kolme päivää menisivät minulta kotona olemisen osalta vain makoiluun ja tv:n katseluun, niin sitten se on niin. Jos saan jonkun yllättävän energiapiikin alkaa käydä läpi niitä lakanoita tai muuta sortteerausta, niin voihan se olla, että vapaalla on sitten ollut jotain ihan näkyvääkin hyötyä huushollissamme.

Jo nyt tiedän kuitenkin erään asian; Aion tulevaisuudessa toivoa tällaista aineetonta lahjaa joulun lisäksi myös esimerkiksi syntymäpäivä-,  tai äitienpäivälahjaksi! Tänä vuonna olen huomannut jotenkin todella konkreettisesti sen, miten suorassa vaikutuksessa oma jaksamiseni ja hyvinvointini on siihen, miten aidosti läsnä jaksan olla lapsille. Väsyneenä ja turhautuneena äitiydestä nimittäin saattaa tulla ikävää päivien läpi suorittamista, josta jälkeenpäin kokee huonoa omaatuntoa ”kun ei taaskaan jaksanut olla se äiti, joka jaksaa leikkiä, jutella ja olla hyvällä tuulella”. Jos tiedät mistä puhun, niin suosittelen sinuakin pyytämään tulevaisuudessa ihan rohkeasti aikaa myös itsellesi. Omassa kodissa. Aivan yksin.

Miltä tällainen jouluahja sinusta kuulostaa? saako äiti toivoa omaa aikaa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *