Hae
Katri Gruner

Meidän perhe ei tee mitään ja se on ihan ok!

Onkohan muut kiinnittäneet samaan asiaan huomiota kuin minä…? Nimittäin siihen, että nykyään tosi moni perhe jossa on pieniä lapsia tekee ja harrastaa aivan valtavasti! Musta tuntuu, että meidän perhe on nykyään jotenkin poikkeus tässä asiassa. Me kun ollaan suurin osa illoista ihan kotosalla, eikä tehdä mitään erikoista! Olisi kiva, jos joskus joku vaan tulisi kahville ilman viikkojen varoitusaikaa….

Kuva: Petri Mast

Ihmisten kiireisen arjen huomaa erityisesti…

  • Silloin, kun koittaa saada lapsille leikkikaveria ja aika on sovittava viikkojen päähän
  • Silloin, kun pyytää vieraita kylään lyhyellä varoitusajalla
  • Silloin, kun itse olisi mukava mennä piipahtamaan jonkun luokse kahville!

Myönnän, että itselläkin on nyt pikkujoulusesongissa useampana viikonloppuna joko perjantaina tai lauantaina menoa. Viikolla meillä on isommalla pojalla yksi harrastus tiistaina ja käy yleensä samaan aikaan salilla. Olen miettinyt, että monessa perheessä kuusivuotias käy jo useamman kerran viikossa erilaisissa harrastuksissa, mutta itsestä tuntuu, että ”apua, ei vielä pitkään aikaan”. Tai jotenkin ajattelen, että ainakaan tuo meidän poika ei oikein jaksaisi sellaista.

Oon jotenkin tykästynyt tähän leppoisaan elämäntyyliin, jossa ei oo iltaisin mihinkään kiire. Mua stressaa usein eniten juuri sellainen paikasta toiseen suhaaminen ja aikataulut. Eniten ne ärsyttää viikonloppuna. Me usein syödään viikonloppuaamuina yhdessä aamupalaa vasta kymmenen maissa! On kiva, kun voi olla ihan rennosti kotona tai lähteä ex tempore jonnekin. Meillä on ollut tapana, että ei ns. hehkuteta mitään menoja lapsille etukäteen, koska sit se on heille mieluisa yllätys, jos päätetään lähteä vaikka HopLoppiin huonon sään sattuessa. Silloin ei tuu myöskään sitä painetta, että pakko lähteä kun on hehkutettu jotain menoa koko viikko.

Mietin usein, eikö ihmisiä väsytä jatkuva liikkeessä oleminen? Vai onko jotkut perheet vaan luotuja kulkemaan 😀 ? Musta on hienoa sanoa silti, että vaikka varmaan ollaankin nykyään vähän erilaisia, niin musta on ihanaa olla ”tekemättä mitään” arki-iltaisin ja viikonloppuisin! Enkä nyt halua, että kukaan saa kuvaa, että me vaan jumitetaan täällä kotona joka ilta! Tottakai me käydään esimerkiksi pihalla tekemässä kaikenlaista ja viikonloppuna usein uimassa ja syömässä ulkona.
Mutta jos haluat tulla meille kahville, niin luultavasti se passaa oikein hyvin – joten tervetuloa!

Miten teillä muilla on, eli voiko teille tulla piipahtamaan kahville lyhyellä varoitusajalla?

14 kommenttia

  1. Tiina kirjoitti:

    Meillä sama? arkena ollaan kotona iltaisin (yksi perhe jumppa tiistaina). Lapset tuntuu tykkäävän että saa rauhassa leikkiä ja olla vaan.
    Viikonloppu saatetaan joskus käydä kylässä/uimassa mutta välillä on viikonloppuja kun ei liikuta puistoa/lähikauppaan kauemmaksi ?
    Mutta tämä sopii meidän perheelle, ehkä sitten kun lapset on isompia??

    • grunerkatri kirjoitti:

      No meillä aika samanlainen kuvio. Meillä tuo 6-vuotias tarvii aika paljon lepoa ja sanoo usein, että haluaa ”rauhoittua” (vaikka onkin aika rauhallinen lapsi muutenkin). On tosi hyvä oppia tuntemaan, millainen elämäntyyli sopii omalle perheelle, eikä tee mitään ”koska muutkin”.

  2. Sanna kirjoitti:

    Aamen! Siis eihän ketää kavereita enää nää extempore ja varsinkaan niitä joilla on lapsia. Joskus kaipais ”vertaistukea” kun on huono päivä mutta eihän kukaan tule vaan poikkee kupilliselle? jos jollekin soittaa niin sit kaivetaan kalenterit esiin ja ruvetaan sopii aikoja? itselläkin 4-vuotias ja käydään harrastamassa tasan 1 kerran viikossa ja en todellakaan edes lähtis joka arki-ilta harrastaa.

    • grunerkatri kirjoitti:

      Meilläkään ei tässä ihan lähellä asu ketään tuttuja, jotka olisivat usein kotona. Se on tosi harmillista. Olisi kiva, että elämässä olisi myös kivoja yllätyksiä vaikka kaverin vierailun merkeissä. Mä en edes mieti, että miltä meidän koti näyttää. Kahville voi poiketa aina!

  3. Jetta kirjoitti:

    Mä/meidän perhe ollaan ihan samanlaisia! 🙂 Meillä tyttö tosin vasta kaksivuotias. Itse tykkään työpäivien jälkeen rauhoittua ja olla kotona/ulkona oman perheen kanssa tai käydä lähellä asuvien kavereiden luona tai he meillä. Joka viikko pitää olla useampi vapaailta ilman mitään ylimääräistä, muuten on liian sosiaalisesti uupunut olo. Viikonloppuisinkin riittää vaikkei olisi mitään ihmeellisempää, mutta sinne on arkea kivempi ottaa asioita tehtäväksi, kun ei ole töitä väsyttämässä. Harrastuksia ei toivottavasti ole vielä moneen vuoteen ja sitten kun niitä tulee, ovat sellaisia joihin lapsi pystyy itse kulkemaan.

    • grunerkatri kirjoitti:

      Mun mielestä on myös tärkeää rauhoittua. Tunnistan hyvin tuon sosiaalisen uupumisen. Etenkin kun on vieraiden ihmisten kanssa tekemisissä paljon työkseen. Kiva kuulla, että muutkin ajattelee samalla tavalla!

  4. Jonna / Palasia arjestani kirjoitti:

    Meillä tyttö käy kerran viikossa sirkusakrossa, mutta haluaa lopettaa sen joululta ja se on ihan fine. Kyselin, että tahtooko kokeilla jotain toista harrastusta, mutta ei kuulemma. Ehkä se oikea tulee vastaan sitten joskus. Mulla on kahdet ”pakolliset” aikidotreenit viikossa ja loput illat haluan olla vain kotona. Välillä menen salille, mutta usein päädyn treenaamaan kotona. Yhden illan viikosta olen töissä. Mutta kyllä meilläkin siis kotona ollaan aika usein! Lauantain haluan rauhoittaa aina kotona ololle. Silloinkin olisi aamulla yhdet treenit, joihin en koskaan jaksa nousta 😀

    • grunerkatri kirjoitti:

      Juu eikä kaikki lapset edes ole sen tyyppisiä, että he haluaisivat harrastaa jotain kilpaurheilua 3-vuotiaasta lähtien. Itse en ainakaan siihen edes kannusta, koska urheilla voi myös omaksi iloksi eikä aina kilpailumielessä 🙂 .

  5. Henna kirjoitti:

    Täällä myös kotoilijaperhe! 🙂
    Ainoa aikataulutettu harrastus on mulla ja sekin vain kerran viikossa.

    Noin muuten illat menee kotona tai sitten käydään metsästämässä Pokemoneja. Varsinkin syksyisin viikonloppuisin on monesti synttärijuhlia, joten lepposat arki-illat on enemmän kuin jees.

    Meillä pojat pian 7- ja 4-vuotiaita eikä esim vanhin poika ole vielä ollut kiinnostunut aloittamaan mitään harrastusta. Nyt on keskitytty koulun alkuun. Hyvä näin. Kyllä sitä kerkeää myöhemminkin harrastamaan.

    https://hennahelena.fi

    • grunerkatri kirjoitti:

      Ja mitä olen kuullut niin ekaluokka on oikeasti aika rankka puristus pienelle ihmisille ja lapset on normaalia väsyneempiä. Itseasiassa huomaan, että meidän Ben on ollut näin pimeän tultua väsyneempi iltaisin ja usein nukkuu viikonloppunakin vielä päikkärit.

  6. MariM kirjoitti:

    Mää taas oon just se jolta varataan aika neljän viikon päähän ? TOSIN se johtuu varmasti pitkälti siitä että oon vielä hoitovapaalla kuopuksen kanssa ja esikoinenkin on päiväkodissa vain kolme päivää viikossa, joten ohjelmaa on pakko kehitellä paljon ettei lapset hypi seinille. 3- ja 1-vuotiaat ei vielä viihdy omatoimisissa puuhissa kovin kauaa, ja me vanhemmat taas ei kodin seinien sisäpuolella jakseta leikittää lapsia riittävän aktiivisesti, joten ollaan paljon pois kotoa myös iltaisin ja viikonloppuisin. On jumppaa, muskaria ja mammacrossfitia johon lapset saa ottaa mukaan treeneihin. Iso osa tätä on toki myös se että samalla nään ite omia kavereita ?. Lisöksi täytän iltoja ja viikonloppuja suunnitelmallisesti leikkitreffeillä yms, koska mua ahdistaa nää pimeät pitkät illat kotona tylsyyttään riehuvien lasten kanssa/räntäsateessa lähipuistossa käkkien. Epäilen että tilanne muuttuu kyllä sitten kun palaan töihin ja kun lapset kasvavat ja viihtyvät enemmän omissa puuhissan ilman jatkuvaa aikuisen osallistumista.

    • grunerkatri kirjoitti:

      Juu ymmärrän täysin ja tunnistan nuo päälle kaatuvat seinät 😀 . Itsekin kaipaisin ehkä enemmän lapsille kavereita kylään, koska se vaan helpottaa niin paljon ja he keksii enempi yhdessä kuin yksin puuhaa. Helposti kotona haluaisivat vain katsoa ruutua. Mekin sit usein mennään ulos vain siksi, että lapset keksii vähän jotain muuta.

  7. PP kirjoitti:

    Meillä on 8- ja 10-vuotiaat lapset ja harrastavat futista. Treenit eivät osu aivan samoille päiville ja tämän vuoksi torstai on ainoa päivä jolloin ei ole harrastusvientiä. Täällä ei ole sellaista julkista liikennettä, että lapset voisivat mennä omatoimisesti harkkoihin, joten sen takia on kuskaamista. Onneksi jonkin verran on kimppakyyditystä. Viikonloppuisin on sitten turnauksia. Puolisoni on toisen joukkueen huoltaja ja sen vuoksi hänen pitää olla lähes aina paikalla. Mä olen tyytyväinen, että voidaan tarjota mahdollisuus lapsille joukkuelajien harrastamiseen, se kasvattaa paljon ja antaa taitoja. Mutta onhan se tosi raskasta, että aina ollaan liikkeessä. Treenitauot ovat tosi ihania näin vanhempien näkökulmasta. Oon kuitenkin ajatellut asiaa niin, että se on nyt nämä muutamat vuodet kun tätä harrastuspalettia (treenit, varainkeruu, talkoot yms.) pyöritetään ja kohta ne lapset on niin isoja, että se kaikki on ohi.

    • grunerkatri kirjoitti:

      Arvostan sun omistautumista <3. Lapset varmasti muistelevat lämmöllä aikaa, kun äiti ja isä jaksoivat panostaa lapsen harrastukseen! Meillä ei poika tunnu olevan kovin kiinnostunut vielä fudiksesta vaikka siellä harjoituksissa käykin sen kerran viikossa. Katsotaan muuttuuko mieli ja kiinnostaako häntä ihan kunnolla alkaa harjoittelemaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *