Hae
Katri Gruner

Jaksaa jaksaa, kun on pakko!

Huh huh… Tämän vuoden viimeiset viikot käsillä! En tiedä olenko ainoa, joka jo oikeasti odottaa joulua ja alkavaa lomaa. Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että saan matkustaa ulkomaille lähes kolmeksi viikoksi. Itse en pysty kunnolla edes lomailemaan kotona; Vaadin täydellisen irroittautumisen arjesta. Eli loman ilman odottavia kotitöitä, ilman kutsuvia pyykkivuoria ja ilman sitä pohdintaa, mitä laitettaisiin ruoaksi. Valehtelisin jos sanoisin, että energiatasoni ovat korkealla. Pitkät päivät vaativat veronsa ja jaksan sen voimalla, että tiedän loman alkavan jo ensi viikolla! Ja tuskinpa olen ainoa…

Laitoin tähän ihanan lomakuvan, koska tuolla ulkona ei ole tullut ihan hetkeen mitään kuvattua!

naistenlehtien vinkit käyttöön!

Multa on IG:ssäkin kyselty monesti vinkkejä jaksamiseen, mutta en tiedä onko tässä asiassa suutarin lapsella niin sanotusti kenkiä jalassaan. Toki itse voi tehdä paljon ja olenkin koettanut tehdä kaiken voitavani jaksamisen eteen – siis sen mitä pienten lasten äiti nyt yleensäkin voi tehdä. Se lepääminen kun ei ole aina vaihtoehto. Työpäiviä en ole voinut lyhentää, koska työtä on yrittäjänä tehtävä silloin kun niitä on tarjolla. Olisihan se mukava olla kotosalla ja katsella elokuvia villasukat jalassa. Totuus on kuitenkin se, että töistä palatessa kotiin alkaa seuraava ”huki” kotona. Enpä muuten muista milloin olisin ollut näin laiskan kodin laittamisen suhteen ja jaksan hädin tuskin kerran viikossa näyttää imuria lattiapinnoille! Tässä onneksi auttaa hälläväliä asenne, koska on hyvä opetella laskemaan omaa vaatimustasoa. Se säästää voimia!

Joka paikassa tulvii ohjeita ”Näin vähennät syysväsymystä”. Itse en osaa edes mieltää vielä talven kunnolla edes alkaneen, koska ainakin täällä Helsingissä on vielä + asteita ja sataa vettä! Minusta kuitenkin tuntuu, että tämä vuodenaika Suomessa on vain väsyttävää, vaikka käytössä olisi kaikki keinot! Tässä lista kaikesta siitä mitä olen kokeillut ja kokeilen edelleen:

  • B-vitamiini
  • Terveellinen ruokavalio (+viherjauhe päivittäin)
  • Aikainen nukkumaanmeno (viimeistään klo.22!)
  • Liikunta (tulee työn puolesta päivittäin nyt kun teen ohjauksia normaalia enemmän)
  • Päiväunet (viikonloppuisin JOS lapset nukkuvat)

Kuvat ovat Ras Al Khaimahista viime vuodelta.

Kirkasvalolamppu voisi olla yksi vaihtoehto, mutta sellaista meillä ei valitettavasti ole.  Itseasiassa rakas ystäväni Katriina on suunnitellut jopa kirkasvalo kattolampun! Mikäli sellainen kiinnostaa, niin kannattaa tsekata lamppu TÄÄLTÄ!

Oikeasti, ainoa jonka uskon auttavan tähän kaamosajan väsymykseen/alakuloon/apeuteen/whatever on aurinko! Uskotteko, että aion nauttia auringosta lomamme aikana joka ikisen liikenevän hetken! Toivon, että kun palaamme, niin lunta on tullut sen verran, että se kirkastaa jo maan.
Onnekkaita olette myös te, jotka pääsette lumisiin maisemiin viettämään joulua. Joulufiiliksen saaminen onnistuu varmasti paremin kuin vesisateessa 😀 !

Minusta olisi kiva kuulla muiden ajatuksia tästä vuodenajasta, nimimerkillä ”Olenko se vain minä”?? Onko teillä samanlainen tunne, että mikään määrä unta tai B-vitamiinia ei tunnu riittävän?

Pikkujoulukansa kammottavassa kunnossa!

Pikkujoulukausi on taas täällä! Itse kun olen yrittäjä, niin varsinaisia työporukan juhlia minulla ei ole, mutta eri kaveriporukoiden kanssa kyllä. Aloitimme perjantaina ystävien kesken Tampereella ja ensi perjantaina on seuraava ystäväporukka mieheni puolelta. Sen jälkeen olisi vielä kahdet kekkerit. Koetan samalla säästää rahaa myös joulukuun reissua varten, joten en tiedä miten tämä yhtälö on mahdollinen…

Kuva: Marko Nevanperä Photography

Pikkujoulukimara alkoi siis mun osalta perjantaina Tampereelta, jossa tuli eksyttyä myös yöämään. Tosin tällä kertaa jäätiin lähinnä yrityksen asteelle. Aloitettiin ilta hyvissä ajoin ystäväni luona ja meillä oli ihan älyttömän kivaa! Laittauduimme ja kokeilimme vaatteita, kuuntelimme musiikkia ja joimme viiniä. Meillä oli oikein ”vanha jengi jälleen koossa”. Ilmassa oli myös suuren urheilujuhlan tuntua, kun katsottiin sivusilmällä jalkapalloa.
Tässä taisi kuitenkin käydä taas niin, että siihen asti on kivaa, kunnes on aika lähteä keskustaan…

ei kiitos baariin jonottamiselle!

Sana ”känniörvellys” saa kyllä pikkujouluaikaan aivan uuden merkityksen! Moni sellainen, joka ei normaalisti juo alkoholia tai käy juhlimassa vetää sitten joulun alla koko vuoden edestä. Ilmeisesti jonkinlaiset ”paineet” kasautuvat, jos ainoa mahdollisuus vetää känni on pikkujouluissa ja juhannusaattona.

Meillä oli tarkoituksena oli mennä kuuntelemaan Reino Nordinia erääseen Tampereen keskustan yökerhoon. Lopputulos oli se, että 50 minuutin jonotuksen jälkeen luovutettiin, kun porukkaa otettiin sisään vain VIP-jonosta. Portsari sanoi, että yritykset ovat käytännössä ostaneet koko baarin, jonka takia meidän ”peruskuolevaisten” jonosta ketään ei päästetty sisään. Voitte kuvitella, että vajaan tunnin värjöttely ulkona tappaa aika lailla riehakkaan tunnelman.
Ravintolan poket olisivat voineet ihan suoraan sanoa ”Sori, ravintola on varattu jo täyteen, eikä ulkopuolisia mahdu sisälle”.

Antaisin kaikille neuvon, että jos mahdollista, niin kannattaa välttää yökerhoja pikkujouluaikaan! En tajua miten näin surkeaa asiakaspalvelua voi edes olla. Jotenkin näin 36-vuotiaana baariin jonottaminen tuntuu turhaakin turhemmalta. Lähdettiin siitä sitten muualle ja  päästiin onneksi nopeasti sisätiloihin viereiseen istuskelupaikkaan, koska oltiin niin kohmeessa. Saimme kuulla vielä ennen kuin poistuimme jonosta, että myös kaikki istumapaikat on yökerhossa varattu firmoille. Eli käytännössä vaikka olisimme päässeet sisään, niin emme olisi päässeet istumaan.

taksijonossa rähinäviinaa

Juotuamme yhdet keskustassa päätimme ystäväni kanssa, että eiköhän tämä ollut tässä. Koskarin taksitolpalla meille sanottiin ihan suoraan, että jos ette halua odotella, niin älkää jääkö tähän. Oolrait, eipä muuta kuin Rautatieasemalle! Päästiin jonoon ja tilanne siinä nopeasti sitten eskaloitui, kun juuri edessämme oleville miehille tuli joku sanaharkka ja toinen veti toisen kanveesiin. Onneksi joku tilasi nopeasti ambulanssin, koska herran naama näytti siltä, kun se olisi vedetty raastimella.
Osa jonossa olevista juhlijoista oli todella huonossa kunnossa ja jonossa alkoi toinenkin rähinä, koska osa juhlakansasta ei jaksanut odottaa omaa vuoroaan. Kun pääsimme taksiin, niin pari ihanaa herrasmiestä koitti vielä tunkeutua meidän kanssa vielä samaan autoon jo auton ollessa liikkeessä! Onneksi taksikuski tajusi laittaa ovet lukkoon.

Vaikka juhlista ja pikkujouluista pidänkin, niin yökerhot kierrän kyllä kaukaa loppuvuoden osalta!

Alanko oikeasti tulla vanhaksi vai onko muitakin, jotka eivät vaan yksinkertaisesti jaksa katsella maistissa olevaa juhlakansaa???