Hae
Katri Gruner

Syy hiljaiseloon ja kasa ajatuksia

Olen päivittänyt viime päivinä blogia huonosti, johon on ihan selkeä syy; Olen ollut kohta viikon kipeänä ja energiani on riittänyt juuri ja juuri pakollisten työjuttujen hoitamiseen.

Olin perjantaina Tampere Business Meet -tapahtumassa ja viikonloppuna oli kahdet juhlat. Sain itseni lauantaiksi ihan ok kuntoon, mutta perjantain juhlat jouduin skippaamaan totaalisen väsymyksen ja tukkoisuuden takia. C-vitamiinia, sinkkiä ja buranaa on mennyt… Mutta eipä nekään oikein ihmeitä tee, jollei keho saa OIKEASTI levätä. Käy helposti niin, että heti kun on hiemankin paremmassa kunnossa, niin painaa taas kaasua, eikä kestä montaa päivää kun taas kunto romahtaa.

Monia kesän loppuminen harmittaa, mutta itse olen oikeastaan aika hyvällä fiiliksellä. Meillä oli kesällä aika paljon menoja ja juhlia ja nyt kaipaan muutamia viikonloppuja, jolloin voin olla tekemättä mitään tai menemättä minnekään. Olen ottanut tavoitteeksi tyhjentää taas meidän käyttöullakkoa, joten se olis pian taas kirppispöydän aika! Tuohon tavaroiden lajitteluun pitää melkein varata aina koko päivä, mutta kun siitä pääsee eroon on olo jotenkin todella vapautunut. Asuntokuumekin vaivaa edelleen, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt mitään, mikä veisi jalat alta.

Toivon, että tänä syksyn en paina ihan yhtä tukka putkella kuin keväällä. En halua löytää itseäni joulukuussa taas ajokoiramoodista, jossa palautuminen ja lepo jää liian vähälle. Haluan muuten antaa teille hyvän vinkin, jonka löysin kesäisen väsymisen seurauksena, nimittäin FB -ryhmä ”Ex-suorittajat”. Heillä on loistavia uupumiseen liittyviä videoita, joita kannattaa katsoa ja ottaa oikeasti opiksi. Itse olen koittanut muuttaa ajattelutapaani ainakin niin, että

  • Elämän ei tarvitse eikä KUULU olla jokapäiväistä väsymystä VAIKKA lapset ovat pieniä. Teen peliliikkeitä, joiden ansiosta en vain koe juoksevani paikasta toiseen.
  • Lepään hyvällä omalla tunnolla kun koen olevani tulossa kipeäksi
  • En ota tavoitteita herätä aamulla kukonpierun aikaan jos koen, että nukuttaa (eli priorisoin unen!)
  • Varaan viikonloppuisin aikaa myös päiväunille tai nukun aamulla niin kauan kuin nukuttaa

Itse olen tosi paljon kelaillut tässä viime päivinä sitä, millaisena koen nykyisen elämäntyylimme. Onko se jatkuvasti väsyttävää, vai voinko sanoa rehellisesti, että nautin tämänhetkisestä elämästä? Ja onko elämäni sellaista, kuin haluaisin sen olevan?

Tuskin kukaan joka päivä jaksaa olla, että jeejee, I love my life. Mutta ainakin 80% ajasta pitäisi olla sellainen fiilis. Itse voisin periaatteessa koska tahansa esimerkiksi mennä takaisin vanhalle työnantajalleni töihin ja se toisi mukanaan taloudellisesti vakaamman tilanteen (ja duunin, joka ei seuraa koskaan kotiin!), mutta vaihtokauppana joutuisin antamaan pois mahdollisuuteni suunnitella omat työaikani. Oma tavoitteeni yritykseni suhteen on se, että parin vuoden päästä olen siinä tilanteessa, että voin työskennellä vain 4 päivää viikossa ja lopun ajan olla lasten kanssa. Tällöin myös aikaa lepäämiseen ja palautumiseen jää ihan eri tavalla.

Nyt kannattaakin tässä syksyn kynnyksellä kysyä itseltään, että saanko levätä niin paljon kuin elämäntyylini vaatii ja jos en, niin mikä voisi olla ensimmäisen siirto kohti parempaa fiilistä?

Jääkö sinulle riittävästi aikaa palautumiseen ja lepoon?

Yksi kommentti

  1. Anni kirjoitti:

    Olen tehnyt ihan tietoisen valinnan tehdä osa-aikatyötä vaikka kokoaikaistakin olisi tarjolla ihan siitä syystä että en koe palautuvani enää samalla tavalla kuin aiemmin. Lyhimmillään päiväni on neljä tuntia ja pisimmillään kahdeksan, kaikkea siis siltä väliltä, mutta peruspäivä on jotain viiden ja puolen- kuuden tunnin välillä. Palkalla elää kyllä, vaikkakin hintsuhkosti, mutta joka ikinen päivä kun pääsen ns. ihmisten aikaan töistä ja ehdin tehdä vaikka mitä verrattuna täysimittaiseen työpäivään kiitän itseäni siitä että olen valinnut tämän polun. Haluan treenata, käydä metsälenkeillä kiirettömästi, laittaa kotia ja vain olla enemmän kuin haluan rahaa. Veroprosentti on jotain viiden hujakoilla, eli siinäkin mielessä osa-aikatyö on jossain määrin kannattava vaihtoehto. Ja meillä on sentään omakotitalo ja kaksi autoa ja remontit ja kaikki! Silti sitä pärjätään, jos ei leuhkasti niin pärjäämällä kuitenkin. Olen ajatellut sen niin, että arvostan omaa aikaa ja treenaamista ja oikeastaan ihan kaikkea muuta kuin rahaa paljon enemmän, joten miksi viettäisin aikaani tehden tuottoa tympeälle esimiehelleni kun voin silläkin ajallisella erotuksella käydä koiran kanssa metsässä etsimässä sieniä. Siitä tulee onni minulle, ei siitä että pomoni saa golffata Välimerellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *