Suomenruotsalaisuus Pohjois-Karjalaisen silmin
Kuten ehkä tiedätte, niin mulla kävi aikoinaan sen verran hyvä tuuri, että pääsin naimaan suomenruotsalaisen miehen. Mieheni sukujuuret ovat itseasiassa hänen isänsä puolelta saksasta, joten hän on kuin sekarotuinen, jossa on saksanpaimenkoiraa. 😀 Itse olen tällainen ihan supisuomalainen pystykorva.
Kun tapasin mieheni en tajunnut sukunimen (Gruner) perusteella vielä mitään tästä suomenruotsalaisesta twististä. Ja sukunimemme onkin itseasiassa alunperin saksalainen. Vaikka olen itse ollut Gruner vasta pari vuotta, niin yllättävän paljon ihmisillä on ollut vaikeuksia kirjoittaa, saati lausua se! Yleensä olen puheessa ”Gryyner”. Saksalaisen suussa sukunimemme kuitenkin sanotaan ehkä enemmänkin ”Grunär” – tai siis ainakin me sanomme sen niin.
Jos asuu Helsingissä, ruotsin kieleen tottuu nopeasti, koska esimerkiksi kadunnimet ovat usein molemmilla kielillä. Jos taas on elänyt Joensuussa tai Tampereella, niin ruotsi kielenä jää helposti aika etäiseksi. Viimeksi kun kävimme Joensuussa HopLopissa, niin myyjä kysyi mieheltäni mitä kieltä hän puhuu? Hän oli kuulemma epäillyt ruotsia, koska oli tunnistavinaan yhden sanan.
En voi tosin itsekään keulia kielitaidollani; nimittäin kirjoitin yo-kokeessa ruotsista B:n ja väitin yhdessäkin esseessä, että ”mysiga kafeer” tarkoittaa musiikkikahvilaa. Muistan, kuinka kauhuissani olin mieheni ystävien tapaamisesta, koska ainoa asia jota mietin oli se, tulenko tajuamaan yhtään mitään kun muut puhuvat koko ajan ruotsia?? Olisihan minun pitänyt tajuta, että he puhuvat kyllä ihan suomeakin. Nykyään he tosin jo tietävät, että ymmärrän hyvin ruotsia, joten he eivät enää vaihda suomeen heti kun tulen paikalle.
Ruotsalaisista sanotaan usein, että he ovat meihin suomalaisiin verrattuna paljon sivistyneempiä ja tyylikkäämpiä. Minulla oli suomenruotsalaisista aika stereotyyppinen käsitys, eli ajattelin heidän kaikkien olevan ylikohteliaita ja pukeutuvan v-aukkoisiin Gantin neuleisiin ja helmikoruihin. No, asiahan ei tietenkään ole näin. Toki useilla suomenruotsalaisilla ainakin täällä Helsingissä on aika samantyyppinen tapa pukeutua ja usein miten he ovat kyllä todella hyväkäytöksisiä.
Se mistä olen ollut yllättänyt on se, että suomenruotsalaisissa piireissa rakastetaan juhlia – kovaa ja pitkään ! Ainakin mieheni ystävät (erityisesti miehet) rakastavat hyviä juhlia ja niissä on aina yllinkyllin ruokaa ja juomaa. Juhlat kestävät helposti aamuun asti ja upeinta on se, että känniördäystä ei näy vaan jengillä on todella hyvä fiilis. Suomenruotsalaisten juhlissa on muutenkin aina super rento meininki! Aika usein perinteiset ”pönötysjuhlat” kuten häät, syntymäpäivät, lakkiaiset ja rippijuhlat tuppaavat olemaan joskus sellaisia, että ensin otetaan kolmen käskyn jälkeen kahvia ja S-pikkuleipä ja sitten puoliväkisin keskustellaan tuntemattomien kanssa. Tällaista ei todellakaan ole hurrien bileissä!
Olen itse tosi kiitollinen siitä, että lapsemme kasvavat kaksikielisessä perheessä ja että olen saanut mieheni kautta tutustua aivan ihaniin ihmisiin. Eihän minusta itsestä saa tietysti tekemälläkään suomenruotsalaista, mutta ainakin wannabe -sellainen voin olla! Hyvää viikonloppua kaikille, lähden tästä – mihis muuallekaan kuin valmistautumaan suomenruotsalaisten juhliin 😀 !