On eri asia olla lastensa seurassa tai lapsillensa läsnä
”Äiti, minusta on ihana, kun olet minun kanssa.”
Tämä on lause, jonka kolmevuotias sanoi minulle kun istuimme yhdessä laiturilla alkuviikosta. Olemme puhuneet paljon lasten kanssa tänä kesänä tunteista ja siitä, miltä lapsista tuntuu milloinkin. Etenkin tuo kolmevuotias on välillä niin liikuttava, kun hän kertoilee juttujaan.
Haluan itsekin osoittaa lapsille, että nautin heidän seurastaan.
Eikä vain niin, että olen puoli pakosta lasteni seurassa kännykkä kädessä.
Nyt kun olen ollut paljon energisempi ja oikeasti rentoutunut olen tajunnut, että myös äitiys on ollut erilaista. Jaksan oikeasti nauttia lasten kanssa tekemisestä ja puuhaamisesta. Heidän touhujaan on mukava seurailla ja ajatus paikkoihin lähtemisestä innostaa enemmän kuin ahdistaa. Jokainen mutsi tietää, että ajatus lasten kanssa lähtemisestä voi myös olla todella raskas ja päivään suhtautuu ennemmin kauhulla, kuin innolla.
Koen, että jaksan olla lapsilleni enemmän läsnä kolmesta syystä; Ensinnäkin siksi, etten ole enää itse niin poikki. Minulla on energiaa kestää perhe-elämän kuormitus (koska se kuormittaa uskokaa tai älkää).
Toinen juttu on se, että olen antanut myös kehoni levätä. Nukkuminen ja treenitauko teki sen, että jaksan muutakin kuin maata. Toukokuussa tunsin, että olisin voinut vain pötkötellä sohvalla kaikki illat.
Pakko myös myöntää, että Theon uhman helpottaminen on kyllä helpottanut myös omia hermoja! Elämä on paljon rauhaisampaa, eikä tule sitä epätoivon tunnetta enää niin usein, ettei mikään onnistu hänen kanssaan.
Olen aina ajatellut, että mieheni on ”parempi” lasten kanssa; hän jaksaa mennä, leikkiä, hyppiä ja juosta. Minun roolini on ollut enemmän huoltojoukoissa ja sylinä. Nyt kuitenkin olen todennut, että en ole yhtään sen vähemmän kykenevä touhuamaan lasteni kanssa. He nauttivat myös siitä, että äiti tulee touhuihin mukaan. Sanon kyllä suoraan, että peikkoleikit ja Thorin miekat ovat edelleen enemmän mieheni heiniä, joka on itsekin ikuinen lapsi..
On todellakin eri asia olla lasten seurassa, kuin oikeasti heille läsnä. Äitiys on monin tavoin uuvuttavaa ja joskus se läsnä oleminen voi olla tosi vaikeaa. Moni huolehtii vain muiden tarpeista, eikä pidä itsestään riittävästi huolta. Silloin se menee helposti siihen, että on energiaa vain seurata vierestä mitä muut tekevät.
Haluan olla ainakin itse sellainen esimerkki muille äideille, joka ottaa aikaa myös omaan lepoon. Minusta mieluummin niin, että välillä lepää kunnolla ja sitten kun on lasten kanssa, niin on sitä 100%. Usein oma tilanne voi vaikuttaa toivottomalta, mutta sitä ei ei ole. Itse jouduin tekemään aika isojakin päätöksiä, että en aja itseäni ihan loppuun.
”You loose some, you get some”. Niin se vain menee. Olen kuitenkin onnellinen, että tästä tuli meidän perheelle niin hieno kesä, yhdessä.
Tämä on niin totta nykyään älypuhelinten aikakaudella. Itse myös haluan olla läsnä pienelle pojalleni aidosti, enkä siis touhua puhelimen kanssa kuin pakolliset jutut. Kun poika nukkuu päikkärit tai illalla kun alkanut yöunille, niin surffailen netissä jne (arjensuklaasuukkoja.blogi.net)
Se on niin koukuttava… Etenkin kun on väsynyt ja haluaa sitä kuuluisaa omaa aikaa… Meillä lapsi kyllä heti motkottaa jos otan puhelimen käteen. Tulee aina sopivasti pisto sydämeen….
Hei tää oli tosi ihana kirjoitus. Fiksuja juttuja, kuulostaa hyvältä vanhemmuudelta 🙂
Kiitos! <3