Mitkä äitimyytit eivät päde minuun?
Äitiyteen liittyy paljon oletuksia ja uskomuksia, jotka sitten kuitenkaan eivät oikeassa elämässä päde todellakaan kaikkiin. Itse olen jo kuuden vuoden ajan – siis niin kauan kuin olen äiti ollut pyrkinyt siihen, että tekisin asiat omalla tavallani, enkä minkään ”yleisesti hyvänä pidettyjen normien mukaan”. Minusta ei pitäisi olla mitenkään ”erityisen rohkeaa” elää omaa elämäänsä, eikä jokaisen ihmisen mielipiteitä kannata, eikä voikaan kuunnella. Sisimmässään jokainen äiti yleensä tietää, mikä on parhaaksi omalla perheelle ja tietysti myös itselleen.
Nykyään some ja kaikenmaailman vauva.fi -foorumit syöttävät meille jatkuvasti infoa siitä, mikä on ok ja hyväksyttävää äitiyttä. Viittaan vahvasti kintaalla tällaiselle ja suosittelen jokaista elämään oman näköistä elämää.
Tässä postauksessa haluan myös suositella teille lukijoilleni ystäväni Karoliinan perustamaa mamabreikki.fi – sivustoa, sekä Mamabreikin instaa. Karoliina on yksi niistä äiti-ystävistäni, joka elää rohkeasti oman näköistä elämäänsä ja kannustaa myös muita tekemään niin. Olen varma, että Mamabreikistä tulee iso juttu, eikä ihme, että niin moni media on jo kiinnostunut rakkaan ystäväni projektista.
Tässä joitakin äitiyteen liittyviä myyttejä, joita en kuitenkaan tunnista omasta äitiydestäni
Äideillä ei ole lapsettomia ystäviä
Oletko koskaan kuullut sanottavan, että äidiksi tullessa elämä muuttuu niin paljon, ettei löydä enää yhteisiä puheenaiheita lapsettomien ystävien kanssa? Minä olen. Voin uskoa, että lapselliset ja lapsettomat ystävykset eroavat siinä vaiheessa, kun toisella on pieni lapsi ja toinen haluaisi painaa pitkää yötä paikallisessa yökerhossa. Silloin ymmärrystä vaaditaan puolin ja toisin.
Lapsellisen ystävän tehtävä on olla tylsistyttämättä ystäväpiiriään ainaisilla kakkavaippajutuilla ja lapsettomie tehtävä on taas kaivettava ymmärrystä siinä kohtaa, kun monta yötä valvonut äiti ei jaksa vastata puhelimeen, saati lähteä istuskelemaan kahville pienen tissitakiaisen kanssa. Silti ystävyys voi voida oikein hyvin ja molemmat voivat saada voimaa toisistaan.
Omista ystävistäni suurella osalla on toki lapsia, mutta ei todellakaan kaikilla. Ja yleensä kun näemme, nii emme puhu lapsistani, vaan aivan jostain muusta.
Äidit käyttävät rahansa lastensa vaatteisiin ja pukeutuvat itse samasta kankaasta valmistettuihin trikootunikoihin
Siis apua… Tämä on kyllä ääliömäisin myytti IKINÄ! Tiedän paljon äitejä, joiden harrastus on ostaa kalliita lastenvaatteita, mutta kaikki eivät ole hypänneet Gugguu- tai Mini Rodini -junan kyytiin. Ja mitä näitä nyt on. Itselleni on pääasia, että lasteni vaatteet ovat ehjät ja sopivan kokoiset. En yleensä dagisaamuisin käytä aikaa siihen, sopiiko housujen väri paitaan ja voin laittaa lapselle kolmea eri sinistä hoitoon. Toki ostan minäkin toisinaan kivan näköisiä lastenvaatteita, mutta yleensä vain aivan tavallisia.
Ja on varmaan sanomattakin selvä, ettei mua nähdä trikootunikassa nyt, eikä koskaan!
Äidit liikkuvat mieluiten siellä, missä on paljon muitakin äitejä (kuten lapsimessuilla)
Itse en ole koskaan ollut kovin aktiivinen äiti, siis niin, että olisin käynyt paljon perhekahviloissa sun muissa. Lapsimessuillakaan en ole koskaan käynyt. Olen aika huono tutustumaan vieraisiin ihmisiin, joten perhekahvilat eivät ehkä siksi tuntuneet omalta jutulta. En myöskään viihdy paikoissa, joissa on paljon lapsia ja melua.
Äidit matkustavat mieluiten Bamse-kerhoihin ja Ruotsinlaivalle
Itseasiassa enpä tiedä montaakaan äitiä, jotka haluaisivat vapaa-ehtoisesti matkustaa Bamse-hotelleihin ilman lapsia 😀 ! Toki ne ovat lasten kanssa hirmu helppoja, mutta varmaan aika moni sinne menee olosuhteiden pakosta. Helppous houkuttaa, itseänikin. Riippuu hirveästi lapsista, siis lukumäärästä ja ihan sitten lapsen henkilökohtaisista ominaisuuksista kannattaako valita helppo perhehotelli vai uskaltaako lasten kanssa lähteä kauemmaksi seikkailuun. On ihan kaunis ajatus mennä esim. taaperoikäisen kanssa paratiisisaarelle, mutta usein toteutus on aika kaukana stressittömästä ja helposta lomasta. Siksi niin moni lopulta päätyy sinne Gran Canarialle.
Mitä risteilyihin tulee, niin itselläni ei ole niistä kokemusta. Ehkäpä sitäkin voisi lasten kanssa kokeilla joskus!
Äidit pitävät itseään parempina kuin lastensa isiä
Tämän väitteen olen itseasiassa kuullut kerran eräältä mieheltä. Ehkä näin joissain parisuhteissa onkin, mutta itse en missään nimessä allekirjoita tätä myyttiä! Ainakin oma mieheni jakaa vastuun arjesta ja lapsista 50/50, joten miten koskaan voisin pitää itseäni häntä parempana? Varmasti monessa perheessä äiti on enemmän vastuussa lapsiin ja kotiin liittyvissä asioissa, mutta näin ei ole kaikissa perheissä. Isällä on ihan samanlainen mahdollisuus ja samalla velvollisuuskin huolehtia perheestä, eikä sitä voi kaataa vain äidin harteille (ellei sitten äiti sitä vastuuta kokonaan itselleen halua).
Voin milloin tahansa olla poissa kotoa ja mieheni kyllä pärjää oikein mainiosta lasten kanssa, samalla tavalla, kuin mitä itse pärjään heidän kanssaan.
Onko siellä lukijoissa muitakin äitejä, joiden kohdalla nämä äitimyytit eivät pidä paikkaansa??
En ymmärrä, kuinka joku haluaa samasta kankaasta ja kuosista valmistetun trikoopipon itselleen ja lapselleen! Facebook kirppareilla joidenkin äitien tehtävä on myös syynätä kaikki myyntiin tulleet turvaistuimet, oikeita turva-poliiseja ?