Hae
Katri Gruner

Mistä löytää kadonnut motivaatio liikkumiseen?

Olen rakastanut liikuntaa sitä lähtien, kun reilu 10-vuotta sitten tein elämäntaparemontin. Välillä homma lähti vähän lapasesta, enkä malttanut pitää vapaapäiviä ja liikunnanohjausvuosina työ melkein tappoi haluni treenata enää vapaa-ajalla (ja aika vähän silloin jaksoinkaan treenata mitään ylimääräistä). Lempilajini ovat ehdottomasti kuntosalitreeni, thainyrkkeily, jooga, uinti ja lenkkeily. Olisi myös kiva kokeilla eri lajeja ja treenata välillä vaikka PT:nkin kanssa, jos se ajan puolesta olisi mahdollista!

Halusin kirjoittaa tämän postauksen, koska haluan kertoa rehellisesti, että aina se motivaatio ei silti mullakaan ole huippuluokkaa. Kaikki eivät ole himotreenaajia tai rakasta aina liikuntaa.  Jopa ihminen, joka on liikunta-alalla saattaa kohdata elämässään kausia, kun ajatus treenistä tuntuu jopa vastenmieliselle!

Mulla se kausi on selvästi nyt. Säännölliset thainyrkkeilytreenit Barretolla loppuivat kaksi viikkoa sitten ja oikeastaan sen kaksi viikkoa olenkin ollut lähes kokonaan treenaamatta. Ei vaan ole jotenkin huvittanut!  Mulla on tunne, että mun peruskunto on pudonnut tässä ajassa nollaan, mikä ei tietenkään järjellä ajateltuna ole mahdollista. Lihaksista puuttuu se treenin aiheuttama pieni kipu, johon olen normaalisti tottunut.
Ja se henkinen puoli! Olen laiskimus! Tiedän, etten muiden kohdalla ajattelisi näin, mutta tottakai se itsestä tuntuu siltä. Tekee oikein pahaa katsoa muiden treenipäivityksiä instasta!

Muistan, kuinka viime kesänä olin ihan hurahtanut juoksemiseen. Tänä kesänä lenkkikilometreja on kerääntynyt 0. Siis pyöreä 0!!!! En ole juossut kilometrin kilometriä. Hävettää myöntää. Pelkään, että liikkumaan lähteminen siirtyy entisestään ja kynnys nousee. Kun treeni on säännöllistä, niin myös lähteminen on helppoa ja se tulee rutiinilla. Toki hyötyliikuntakin on erittäin tärkeää (etenkin jos istuu työkseen), mutta se ei samalla tavalla kohota kuntoa tai vahvista lihaksia kuin kunnon harjoittelu.

Tuskin olen silti ainoa, jolla motivaatio treenaamiseenkin vaihtelee! Joskus on sellainen vaihe, että liikkua jaksaisi vaikka pari kertaa päivässä ja sitten tulee viikkoja, kun mikään ei oikein huvita.  Itse koitan olla siinä mielessä armollinen itselleni, etten halua soimata itseäni liikaa. Yrityksen ja pikkulapsiarjen pyörittämisessä on välillä enemmän kuin tarpeeksi. Mä vaan odotan taas sitä tunnetta, että JES, on kiva lähteä taas liikkumaan!

Onko muilla ollut viime aikoina samanlaisia fiiliksiä treenaamisen suhteen?

 

 

 

Yksi kommentti

  1. Pauliinal kirjoitti:

    Ite oon motivaation ollessa kadoksissa aloittanut tai kokeillut jotain uutta lajia, jossa on säännölliset tapaamiset. tykkään varsinkin kokeilla eri lajien alkeiskursseja. Niistä saa aina jotain uutta ja inspistä omiin tekemisiin vaikkei uusi laji jäisikään säännölliseksi tai suosikiksi.
    Myös uuden treeniohjelman hankkiminen/pt:n palkkaaminen toimii aina 🙂

    Kauheesti ei ole urheilun suhteen ollut viimeaikoina motivaatio-ongelmia. Enemmänkin ajan puutetta kun on vaikea ehtiä tehdä kaikkea mikä innostaisi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.