Hae
Katri Gruner

Onko vanhanaikaista puhua naisten ja miesten eroista?

Oletteko törmänneet YLE:llä sarjaan nimeltä ”Mitä mietit Ronja Salmi?”! Minusta sarja on todella mielenkiintoinen ja etenkin kun viimeisismmässä jaksossa keskusteltiin omaan työhöni liittyvästä aiheesta, eli Tinder-deittailusta, niin tottakai olin heti pelkkänä korvana! Ehkä lopulta jakson anti jäi vähän köykäiseksi, koska siinä ei menty sen enempää nykyiseen deittailukulttuuriin tai Tinderin ”lieveilmiöihin”. Näitä tarinoita kuuntelen lähes päivittäin ja minusta olisi ollut mielenkiintoista kuulla ajatuksia etenkin seuraavista aiheista

  1. Tinderissä on haastavaa edetä keskustelua pidemmälle
  2. Aidosti parisuhdetta etsivät hukkuvat muun massa joukkoon
  3. Moni testaa Tinderissä vain omaa markkina-arvoaan, eikä ole niinkään kiinnostunut tutustumaan ihmisiin

Sarjassa puhuttiin useaan otteeseen ”heteronormatiivisuudesta”, joka oli itselleni uusi sana (anteeksi junttiuteni)

Heteronormatiivisuus. Ajattelutapa, jossa heterous nähdään kaikkia muita suuntautumisia toivotumpana, luonnollisempana ja parempana. (Lähde: Seta.fi)

 

Tuossa sarjassa ja siihen liittyvässä somekeskustelussa kritisoitiin paljon sitä, että moni ajattelee vielä oikeasti, että miehet ovat marsista ja naiset venuksesta. Eli ihmisten käyttäytymistä peilataan liikaa heidän oletetun sukupuolen perusteella. Vaikka tyyliin ”miehet vonkaa seksiä ja naiset takertuu” -tyyppisesti. Ja että oletetaan automaattisesti, että miehet pitää vain naisista ja naiset vain miehistä. IG-keskusteluissa oli mm seuraavia lauseita liittyen deittiretriitistä näytettyyn klippiin, jossa puhuttiin miten eri tavalla treffeillä naisen ja miehen mielenkiinto voi herätä

”Hoh hoijaa, joko tultaisiin pian 2010-luvulle?”
”Kuka jaksaa mennä kuuntelemaan jotain 500v vanhoja dogmeja?”
”Todella kornia, vanhanaikaista ja ihan helvetin heteronormatiivista settiä. Ehkä korneimmaksi sanomaksi koin sen, kuinka alleviivasit miesten ja naisten eroavaisuuksia”.

Itse teen töitä lähinnä oletettavasti(en kysy tätä) heteroksi itseään tulkitsevien asiakkaiden kanssa (koska heitä nyt vain sattuu olemaan enemmistö ja ehkä sateenkaari-ihmisillä on omat väylänsä löytää toisensa), mutta aloin miettiä, että olenko itse jotenkin ahdasmielinen ja ”leimaava”. Etenkin kun olen järjestämässä naisille suunnattua Viimeinen kesä sinkkuna -valmennusta ja suunnittelemassa miehille suunnattua verkkovalmennusta. Eli pitäisikö mun nyt järjestääkin verkkovalmennus ”yksilöille”…? Saako miesten ja naisten eroista puhua saati kouluttaa ihmisiä huomaamaan ne?!

Autan ihmisiä ammatikseni löytämään itselleen puolison. Asiakkaani eivät todellakaan edusta varmasti otannaltaan koko maailmaa, koko suomea, mutta siellä on huomattavissa helposti yhtäläisyydet. Laskin, että olen työni kautta puhunut vuoden sisällä n.200 sinkun kanssa, siis ihan vähintään! Ollaan puhuttu deittailusta, Tinderistä, parisuhteesta, lapsihaaveista, parisuhteiden lopuista ja kaikesta näihin liittyvistä. Minulle on tullut aika selkeä käsitys siitä, että meillä ihmisillä on deittailussa usein (huom, ei aina) tietynlainen tapa toimia ja tietyt piirteet ovat ominaisempia miehille tai naisille. Tämän osoittaa jo se, että usein miehet hakevat tietyntyyppistä naista (naisellista, iloista, reipasta) ja naiset tietyntyyppistä miestä (miehekästä, isoa, itsevarmaa). Tämä taitaa olla meissä niin esihistoriallinen asetus, ettei se koskaan tule katoamaan.  Mäkin oon silti omien oletusteni kanssa 100% joidenkin mielestä ”ällöttävän heteronormatiivinen”. 

Jotkut asiakkaat toki eivät välitä kumpaa sukupuolta he etsivät ja väliäkös sillä minulle on. Pyrin auttamaan kaikkia parhaani mukaan! Olen ylipäätään sitä mieltä, että ihmiset antavat liikaa painoarvoa pienille ulkoisille seikoille ennen, kuin ovat tutustuneet kunnolla ihmisen persoonaan.

Minusta on hienoa, että puhutaan yksilöinä ja ihmiset eivät enää etsi ”elämänsä naista” tai ”elämänsä miestä”, vaan ”elämänsä ihmistä”. Mutta en toisaalta ymmärrä sitäkään, että ei saisi enää olla sitäkään mieltä, että meillä on eroja! Ja niitä eroja ymmärtämällä voi oppia vastakkaisesta sukupuolesta ja sen käytöksestä todella paljon. Sekin on se syy, miksi haluan näitä valmennuksia järjestää: Että me mimmit opimme esimerkiksi, että miksi se mies katoaa kuin tuhka tuuleen, vaikka antoi ymmärtää olevansa kiinnostunut?
Ehkä mä olen tietyissä asioissa vanhanaikainen ja mietin myös sitäkin, että onko tässä taas tehty ihan luonnollisesti asiasta yhtäkkiä kauhean ahdasmielinen ajattelutapa. Että koitetaanko tässä nyt kieltää jotain, joka on kuitenkin totta?

 

Mitä te olette mieltä? Onko väärin tuoda esille naisten ja miesten eroja? ovatko miehet marsista ja naiset venuksesta?

 

3 kommenttia

  1. Saara kirjoitti:

    Tosi hyvä postaus! Olen itsekin aika heteronormatiivinen (myös mulle uusi sana?) joten arvostan ajatuksiasi ja olen samaa mieltä monesta asiasta sun kanssa! Mielestäni naisten ja miesten erojen tuominen esille on normaalia ja todellakin hyväksyttävää vaikka nykyajan maailmassa ehkä hieman vieroksutaan erojen tuomista esille koska puhutaan niin paljon siitä ettei saisi kutsua edes ”pojiksi ja tytöiksi”… Oot rohkea että ilmaiset mielipiteesi näin selkeesti!

  2. Tiina kirjoitti:

    Hyvä postaus ? itse en tajua miksi kaikista asioista pitää tehdä muutosten kohteita. Ymmärrän tasa-arvon tärkeyden mutta miksi nainen ei saa olla nainen ja mies mies! Jos joku on onnellisempi muun sukupuolisena niin olkoon mutta minä ainakin haluan olla nainen ja haluan vierelleni aidon miehen ja olen ylpeä että haluan juuri näitä asioita. Pidän vanhoista hyvistä sukupuolirooleista tasa-arvolla höystettynä!

  3. t kirjoitti:

    Mahtava juttu, että ohjelma sai sut pohtimaan tätä! Ei varmasti kukaan ole kieltämässä, että vanhoja sukupuolirooleja ei saisi noudattaa, jos ne tuntuvat hyviltä, mutta olisi hyvä ymmärtää, että kaikille ne eivät sovi. Sillä pääsee jo pitkälle 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *