Hae
Katri Gruner

Lähiöunelmii?

Olen jo pitkään haaveillut muutosta ja huomaan selaavani Etuovea ja Oikotietä harva se päivä. Minulle uusi koti on yksi iso unelma ja ylipäätään sellainen elinympäristö, jossa voisin tuntea olevani vihdoinkin ”oikeassa paikassa”. Nykyisessä asunnossamme ei ole tavallaan mitään vikaa ja se on sopinut hyvin tämänhetkiseen elämäntilanteeseemme. Toivoisimme kuitenkin hieman rauhallisempaa ympäristöä ja kunnollista omaa pihaa. Vaikka meillä on ihanat naapurit, niin olen hieman ahdistunut yksityisyyden puutteesta. Ykköskriteeri uuden talon löytämisessä onkin se, että omalla pihallaan voi hengailla vaikka nakuna, eikä kukaan nää (ellei tule erikseen katsomaan). Haluan yksityisyyttä ja sitä, etten nää muita ihmisiä.

Meidän on miehen kanssa vaikea päästä yhteiseen mielipiteeseen siitä, mitä haluamme. Olen itse pikkukaupungin tyttö ja se varmasti vaikuttaa omissa mielipiteissäni. Minulla on viha-rakkaussuhde Helsinkiin, mutta en erityisemmin välitä siitä asuinkuntana. En ole koskaan elänyt lähiöissä tai hengaillut nuorena ostareilla. En oikein osaa istuttaa itseäni sellaiseen maisemaan. Mieheni taas on tyytyväinen nykyiseen asuinalueeseemme, etenkin kun hänen vanhenpansa asuvat ihan meidän lähellä.

Miten päästä kompromissiin?

Epäilen, että asuinpaikka on lapsiluvun lisäksi parisuhteessa sellainen aihe, joka on hankala ratkaista, jos molemmat ovat aivan eri linjoilla. Pahimmassa tapauksessa toinen väsyy vääntämään asiasta ja alistuu toisen tahtoon, mutta salaa mielessään miettii koko loppuelämän tulleensa painostetuksi. En todellakaan halua olla sellainen vaimo, joka jyrää omat päätöksensä läpi vaikka väkisin. Olen innostuja ja pystyn kyllä nopeisiinkin ratkaisuihin, mutta mieheni taas harkitsee piiiiiiiiiiiiiiiiiiitkään asioita. Hän ei yleensä innostu heti mistään, vaan miettii asioita hyvin monelta eri kantilta ennen päätöstä. Hän ei esimerkiksi koskaan tee heräteostoksia. Minä taas…. (no katsokaa vaikka vaatekaappiin!)

Olen kuitenkin sen päättänyt, että joku kompromissi tähän täytyy löytyä. Molempien pitää saada sanoa mitkä asiat kokee tärkeiksi uutta kotia etsiessä ja siitä sitten koitetaan rakentaa joku kompromissi.

Lähellä ja kaukana, halpa mutta hieno

Uutta asuinaluetta harkitessa on tietysti pakko miettiä lapsia: Onko koulu lähellä? Onko kavereita lähellä? Onko harrastuksiin pitkä matka? Meillä yksi tärkeä kriteeri on ruotsinkielisten koulujen läheisyys ja niitä ei todellakaan ihan joka kulmassa ole. Itse haluaisin asua veden lähellä ja niitä järviä sitten taas joutuu hakemaan Helsingin ulkopuolelta. Merta toki löytyy.
Hinta on tietysti ehkä se tärkein kriteeri, koska täällä PK-seudulla uudehkot omakotitalot maksavat puoli miljoonaa ja siitä ylöspäin. Itse olisin melkein valmis jopa reippaasti Kehä III ulkopuolelle, mutta mieheni ei halua tunnin työmatkaa.

”Perähikiällä” on myös se ongelma, että kouluun tuleekin sitten kilometrien matka ja lähimpään kauppaan voi olla saman verran. Nämä toki on aina sellaisia asioita, jotka ovat toisille paljon helpompia sietää kuin toisille. En ole koskaan asunut kaukana palveluista, joten en osaa sanoa miltä se tuntuisi. Helsingin keskustaan pääsy nyt ei ole kovin tärkeä kriteeri, koska käyn keskustassa muutenkin melko harvoin (ehkä 1krt/vko).

Kivilinna vai maalaisromanttinen mökki?

Kävimme katsomassa erästä taloa, joka oli mielestäni aivan upea ja mieheni mielestä se ei näyttänyt olenkaan meidän tyyliseltä 😀 . Mietin, että onnee vaan mulle, kun koitetaan päästä yhteisymmärrykseen! Mieheni haaveilee valkoisesta kivitalosta ja minä mansardikattoisesta ihanasta idyllisestä omakotitalosta. Nämä kaksi on vähän sama, kuin koittaisi kissan ja koiran risteyttää – ei onnistu! Tässä kriteerissä varmaan minun on tultava vastaan, koska en pidä sitä niin kriittisenä asiana. Ainoastaan hirsitalo on sellainen, joka olisi meille molemmille mieleen.

Pihaa ja ympäristöä pidän kaikista tärkeimpänä juttuna. Vaikka rakastan luontoa en halua kuitenkaan eristäytyä täysin muusta maailmasta. Ovathan naapurit oikeasti kiva asia ja etenkin jos naapurustossa on samanikäisiä lapsia! Helsingissä vaan asutaan niin pirun tiivisti, että tontit ovat hikisesti 500m2. Siinä ei paljon talon ympärille jää tilaa! Jään vaikka mieluummin sitten tähän nykyiseen taloon, kun ahtaudun johonkin pikku pläntille. Tilaa pitää olla ja mieluusti metsää, koska mikään ei rauhoita samalla tavalla kuin luonnon näkeminen. Oikein odotan sitä, kun ei kuulu muita ääniä kuin metsän humina ja linnun laulua.

Onneksi meillä ei ole mikään pakkorako muuttaa ja uskon, että asiat kyllä menevät niin kuin ne on tarkoitettu. Ben menee eskariin syksyllä, joten toivottavasti uusi koti löytyisi sitten ennen ekaluokkaa.

Millaisessa ympäristössä sinä asut nykyään ja millaisia plus- ja miinuspuolia asuinalueessasi on?

9 kommenttia

  1. Tuuli kirjoitti:

    Meillä on just tuo tilava maalaisunelma järven rannalla, mutta myös epäsäännöllinen työaika.. Niinpä päivät venyy överipitkiksi kun ei viitsi ajaa edestakaisin kuin kerran päivässä. Paljon hukkatunteja tulee vietettyä toimistolla vaikka voisi käydä kotona. Nyt ollaan päätetty muuttaa lähemmäksi työpaikkaa ja kaupunkia jos vaan saa tämän myytyä.

  2. Jenni kirjoitti:

    Me mietimme melkolailla samoilla spekseillä eri alueita ja päädyimme Klaukkalaan. Tontit paljon isompia, peruspalvelut ihan vieressä ja hinnat reilusti Helsinkiä halvemmat. Käymme töissä Helsingissä ja ruuhkasta riippuen aikaa menee 20-45 minuuttia suuntaansa. Ei ole tullut ikävä stadiin <3

  3. Nelli kirjoitti:

    Multa myös iso suositus Klaukkalan suunnalle. Helsingissä syntynyt ja koko ikänsä kasvanut, joten en olisi uskonut sopeutuvani, mutta nyt muutaman vuoden jälkeen en voisi kuvitellakaaan luopuvani tästä rauhasta ja luonnosta ympärillä. Itse myös käyn Helsingissä töissä ja täytyy myöntää., että ajoittain ruuhkan takia matkan venyminen ottaa päähän, mutta siltikään en vaihtaisi.
    Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen ja löydätte unelmien kotinne.

  4. S kirjoitti:

    Asumme Lohjalla. Helsingin keskustaan pääsee tarvittaessa tunnissa bussilla. Löytyy hyvät urheilumaastot, harrastuksia, ja edullisemmat omakotitalot. Olen viihtynyt. Poika on ruotsinkielisessä päiväkodissa, ja koulutkin löytyy! Ollaan siis tykätty:) Tärkeintähän se on, että löytyy koko perheelle sopiva ratkaisu.

  5. miranda kirjoitti:

    Asun Lauttasaaressa vuokralla. Kämppä on ihana ja ihan metron vieressä, työmatka on 10 minuuttia. Ainoa miinuspuoli on hinta, vuokra on ihan järkyttävän kallis. Asun yksin eikä lapsia ole, joten sitä ei tarvitse miettiä. Olen kotoisin pikkukunnasta, enkä todellakaan halua takaisin. Kauemmas keskustasta voisin muuttaa, mutta minne, siinäpä se. Ennen en halunnut pihaa, nykyään voisi pieni piha olla kiva, mutta parvekekin menisi. Nykyinen asunto on laittanut vaatimustason korkealle, enkä tiedä löydänkö alle tonnilla itselle kelpaavaa kämppää 😂

  6. Mrs G kirjoitti:

    Veikkola voisi olla hyvä vaihtoehto; Turtsaa tulee tosi nopsaan HKI:n ja bussit kulkee myös.
    Ja siitä löytyy sitten ”maaseutua” vaikka Lapinkylän suuntaan jos siltä tuntuu.

  7. Kati kirjoitti:

    Porvoo on tosi mukava kaupunki, joen terassit ja ravintolat ovat aivan ihania ja on paljon luontoa, löytyy ruotsinkielisiä kouluja (~30% porvoolaisista ruotsinkielisiä). Kamppiin pääsee tunnissa bussilla, ja jos on Vantaalla tai Itä-Helsingissä töissä niin sinne pääsee nopeasti autolla. Lentokentälle ajaa noin 35 min. Paljon erilaisia asuinalueita joissa merimaisema, metsä, järvi, joki yms. esim. Haikkoo.
    Palveluitten läheisyys riippuu kuinka kauas keskustasta menee, mutta täällä on kyllä kaikki lähellä!

  8. Anna kirjoitti:

    Sipoo voisi olla harkitsemisen arvoinen. Hyvät ruotsinkieliset palvelut eikä niin kaukana Helsingistä.

  9. Pamela kirjoitti:

    Karjaa. 🙂 mutta tosiaan olis just se tunti työmatkaa. Tai pidempi.😬

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *