Hae
Katri Gruner

Apua, kiusallista!

Kun olin pieni, niin mun äiti sanoi aina vieraille, että Katrin voi jättää mihin tahansa yksin, koska se tutustuu vaikka lyhtypylvään kanssa! Ehkä juuri tästä syystä mulla oli paljon kavereita ja minne ikinä meninkin, niin sain uuden kavertin tai vähintään kirjekaverin. Nykyään on ollut vähän hiljaisempaa.
Olen luonteeltani tosi sosiaalinen, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Siinä mielessä olen hyvin ”perisuomalainen”, että mun on sosiaalisuudestani huolimatta vaikea mennä spontaanisti tutustumaan uusiin ihmisiin. Annan ehkä itsestäni somessa sellaisen kuvan, että mun on helppo mennä lörpöttelemään tuntemattomille. Tämä ei oikeasti pidä yhtään paikkaansa. Kammoan niitä tilanteita!

Hame Gina Tricot | Paita Zara | Aurinkolasit Ray Ban ”Erica” (*saatu)

Moi, keitäs te olette?

Juttelin tänään erään tuttuni kanssa, joka on asunut USA:ssa. Meillä on tulossa yhteinen työprojekti ja keskustelimme siitä, kuinka suomalaiset tutustuvat toisiinsa, verrattuna sitten amerikkalaiseen stailiin. Hän kertoi, että jos Amerikassa menet esimerkiksi verkostoitumistapahtumassa ventovieraaseen porukkaan, niin ihmiset kertovat sinulle mistä keskustellaan parhaillaan ja esittelevät itsensä. Suomessa verkostoituminen luonnistuu kaikista parhaiten niiltä, jotka ovat luonnostaan ”huuliveikkoja”, eli heillä ei ole ongelmaa mennä kyselemään jengiltä ”keitäs te olette?”. Muutoin suomalaiset ovat mieluiten siinä omassa porukassa ja juttelevat koko tapahtuman ajan vain omien tuttujen kanssa. Verkostoituminen suomessa tarvitsee joko TODELLA ulospäinsuuntautuneen luonteen tai sen, että joku ulkopuolinen henkilö ”pakottaa” sut kertomaan itsestäsi jotain toiselle…

Piinallista…

Itse oikeasti inhoan ryhmätilanteita, joissa en tunne ketään. Okei, ehkä eri asia jos menen vaikka sijaistamaan ryhmäliikuntatuntia oudolle ryhmälle, mutta silloin olen itse ns. johtaja tilanteessa, eikä mun tarvi tutustua keneenkään – riittää kun ohjaan tuntini ja luon hyvän fiiliksen! Mutta jos minulla on vaikka joku blogiin liittyvä tapahtuma, jossa on paljon vaikuttajia, niin olen aina vähän ahdistunut, jos silmääni ei satu ketään tuttuja. Tulee kiusallinen olo, kun on yksin ja miettii, huomaako muut että olen tällainen hylkiö 😀 . Olen siis tosi huono menemään tekemään itseni tykö, jos paikalla on minulle vieraita ihmisiä. Jään (liian) helposti yksin nyhvöttämään.

Kuten kerroin, niin osallistuin tällä viikolla erääseen tilaisuuteen, jossa oli varmasti yli 150 naista. En tuntenut KETÄÄN. Onneksi tarkoitus oli kuunnella puhujia, joten siinä mielessä minun ei tarvinnut vain patsastella tyhmän näköisenä joku skumppalasi kädessä yksin… Ainakaan kovin kauaa!, Mutta sekin aika tuntui kiusalliselta.

Rohkeasti vaan messiin!

Kun mä oon suunnitellut tulevia Match by K:n Treenitreffit -tapahtumia, niin iso kysymys onkin ollut: Kuinka saada jengi tutustumaan toisiinsa, mutta kuitenkin niin, ettei kellekään tule kiusaantunut olo? Ja kuinka välttää sellainen tilanne, että joku joka tulee yksin päätyy seisoskelemaan jossain etäämmällä ja jää ns. varjoon?

Mä haluan, että mun tapahtumiin sinkun ei tarvitse ottaa ketään esiliinaa mukaan tullessaan vaikkapa Treenitreffeille, vaan hän tuntee olonsa tervetulleeksi ja ohjelma pitää kaikki kiireisenä ja samalla myös auttaa ihmisiä tutustumaan toisiinsa.

Ettei käy sitä, että kaikki päätyy vaan seisoskelemaan yksin sen skumppalasin kanssa ja räpläämään kännykkää.

PS. Jo puolet naisten paikoista 10.5 Treenitreffeille on MYYTY! Jos olet sinkku, pidät treenaamisesta ja toivoisit löytäväsi samanhenkisen ihmisen, niin nyt sitten pikapikaa ilmoittautumiaan messiin TÄÄLTÄ!

Nyt olisi kiva kuulla teidän ajatuksia: Menetkö reippaasti tutustumaan uusiin ihmisiin vai jäätkö kiusallisena seisoskelemaan sivummalle?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *