Hae
Katri Gruner

Kuinka löydän arjessa aikaa liikuntaan?

Aika. Toisilla sitä tuntuu olevan tuhlattavaksi asti kun itse laskeskelee minuutteja. On paljon asioita joita olisi kiva tehdä JOS olisi lisää sitä aikaa. Toisaalta ajattelen, että aikaa löytyy sellaisiin asioihin, jotka omassa arvoasteikossa nousee korkeimmalle. Nykyään elämästä ei tulisi mitään ilman huolellista aikataulujen suunnittelua. En kestä sitä, että joutuu juoksemaan paikasta toiseen kuin päätön kana ja itselle tärkeisiin asioihin tarkoitettu aika menee turhaan sekoiluun. Jostain on kuitenkin pakko luopua, että jotain saa tilalle. Se pätee myös ajankäytön suhteen.

Kuvat: Jirina Alanko

 

Minulta kysytään aina välillä vinkkejä siihen kuinka liikunnalle löytäisi aikaa helpommin. Minusta toisen ihmisen on tässä asiassa vaikeaa antaa neuvoja, koska se mikä pätee minun elämään ei välttämättä toimi sulla ollenkaan! Minun on vaikeaa neuvoa esimerkiksi vuorotyössä käyvää yksinhuoltajaa, koska en tiedä siitä tilanteesta mitään. Voin vain kertoa mikä toimii minulla ja miten olen itse saanut asiat järjestymään omassa arjessani. Haluan nyt kuitenkin muistuttaa, ettei kenenkään todellakaan pidä tuntea huonoa omaatuntoa, jos ei pysty liikumaan yhtä usein tai edes jaksa. Itse ajattelen, että elämässä on vain eri vaiheita, jotka seuraa toisiaan. Sitten mennnään aina vaihe kerrallaan.

Lähtökohtaisesti minua jeesaa eniten se, että olen yleisesti ottaen liikunnallinen. Tämä saattaa kuulostaa jonkun mielestä lesoilulta, mutta tarkoitan tällä sitä, että jos on tottunut lähtökohtaisesti treenaamaan säännöllisesti, niin silloin ajan järjestäminen on paljon helpompaa. Liikunta on ollu jo niin kauan osa arkeani, etten osaa elää ilman sitä. Voisin liikkua paljon enemmänkin, jos aikaa olisi rajattomasti! Nykyään tyydyn treenaamaan neljä kertaa viikossa.
Kaikkia ei vain liikunta niin kovin kiinnosta, tai se tuntuu enemmän pakolliselta pahalta ja ”olisi nyt hyvä liikkua edes vähän” -jutulta. Me ollaan kaikki erilaisia! Liikunnasta voi oppia kuitenkin pitämään ja tähän auttaa joko mielekäs laji tai hyvä seura.

Toinen juttu on juurikin se, että olen löytänyt omat lajini. Mä huomaan, että tosi usein ihmiset koittaa kiinnostua jostain lajista (kuten  vaikka salitreenistä tai juoksemisesta), vaikka todellisuudessa he eivät ole oikeasti siitä yhtään kiinnostuneet. He tietävät syvällä sisimmässään, ettei tää juttu kiinnosta mua yhtään, mutta pitäisi tehdä sitä ”koska muutkin tekee”. Silloin se ei vaan toimi!! Jos koitat tehdä jotain puoliväkisin ei sulla ole kuin hiukan jos ollenkaan motivaatiota työpäivän jälkeen (saati ennen) mennä  liikkumaan. Itse olen ihan hurahtanut thainyrkkeilyyn ja lajissa minua kiehtoo moni eri juttu: Hyvät ohjaajat, hyvä jengi, säännöllinen harrastus (josta on maksanut), fyysisyys ja etenkin se, että saan treeneissä ajatukset täysin pois työasioista. Treenejä on 3 kertaa viikossa, joten jos jokin treeni jää välistä se ei ole maailmanloppu.
Ei mua tietenkään aina niin nappaa lähteä jos väsyttää tai laiskottaa. Mutta joka kerta lähden iloisena treeneistä pois!

Ei vielä riitä, että löytään sen oman jutun. Toinen tärkeä asia on se, että itse harrastuspaikka sijaitsee kätevän matkan päässä eikä vaadi 2h systemointia, että pääsee treenipaikalle ja sieltä pois. Kaikilla treenipaikat eivät toki sijaitse naapurissa, mutta on tosi hyvä miettiä realistisesti kuinka kauas tulee lähdettyä? Itse pidän kahta tuntia rajana, eli sitä kauempaa en halua todellakaan olla illalla pois kotoa kuin sen maksimissaan pari kertaa viikossa.
Punnitse siis tarkkaan ennen kuin ilmoittaudut johonkin 300€:n  ilmajoogakurssille 30km päähän, että tuleeko sun oikeasti lähdettyä sinne? Raaskitko olla pois kotoa sen ajan, mitä harrastus vaatii? Joskus voi vaan olla helpompaa ostaa ne lenkkarit.

Yksi ihan selkeä juttu on se, että aikaa on pakko vähentää sieltä mistä helpoiten voi, jos elämässä on paljon liikkuvia osia. Usein treenit syövät myös sitä lasten kanssa vietettyä aikaa, mutta se että liikun on myös lapsien etu. Olen ainakin itse hyvinvoivempi ihminen ja paremmalla tuulella. Yleensä jos tulen vaikka treeneistä kotiin klo.19 ja päästän miehen salille, niin touhuan koko loppuillan nukkumaanmenoon asti lasten kanssa, en tee töitä, someta tai siivoa. Syömme yhdessä iltapalaa, pelaamme ym. Meillä lapset on jo tosin niin tottuneet siihen, että ”äiti menee jumppaan”. Iltaisin en muutenkaan käytä aikaa esimerkiksi puhelimella olemiseen tai telkkariin, ennen kuin saan lapset nukkumaan.

Kuuntelin yksi päivä erästä podcastia, jossa oli todella osuva ajatus: Jos sinulle maksettaisiin 500€ joka kerta kun menet liikkumaan, niin luuletko että liikuntasi lisääntyisi? Mä uskon, että aika moni saisi siinä tapauksessa sitä aikaa järjestymään yllättävän nopeasti, vaikka ennen olisi ajatellut, ettei sitä voi mistään nipistää! Harmi vaan, ettei sitä palkkaa toistaiseksi liikunnasta vielä ainakaan itselleni makseta, mutta kyllä se antaa henkisellä puolella ihan mielettömästi. Tuskin jaksaisin edes tätä hullunmyllyä ilman säännöllistä hikoilua!

Mistä te vähennätte arjessa, jotta ehditte liikkua?

 

Lue myös:

KOLME HYVÄKSIHAVAITTUA VINKKIÄ SOMEN KÄYTÖN VÄHENTÄMISEKSI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *