Hae
Katri Gruner

Mitä piirteitä haluaisin muuttaa itsessäni?

Kukaan ei ole täydellinen, eikä sellaiseksi kannata edes pyrkiä. Minusta on kaikista tärkeintä koittaa olla muille ihmisille ystävällinen ja jollain tavalla pyrkiä sellaiseen asialliseen toimintaan missä tahansa ihmissuhteissa. ”Mä nyt oon vaan tämmönen” on vanha vitsi. Mä väitän, että moni tietää olevansa esimerkiksi hankala tyyppi, mutta oikeuttaa sen itselleen. Itse en yhtään ymmärrä sitä. Miksi joku haluaisi olla kieroileva, ärsyttävä tai suorastaan vittumainen, vaikka tietää sen vaikuttavan omiin ihmissuhteisiin?
Kimuranteissa ihmissuhteissa kannattaa aina lähteä miettimään, mitä voin tehdä itseni suhteen. Toista ihmistä kun on todella vaikeaa, ellei mahdotonta muuttaa. Sellainen järkevän mittakaavan itsekriittisyys on hyvä, eli tietää niiden omien vahvuuksien lisäksi myös ne heikkoudet.

 

Minussa kuten kaikissa on varmasti aika ärsyttäviä puolia ja tiedostan ne hyvin itse. Väitän kyllä samaan hengenvetoon, että olen koittanut opetella esimerkiksi tietynlaista itsehillintää tässä minun ja hurrin yhteisen taipaleen aikana 😀 . Joskus alkuaikoina kierrokset nousi ykkösestä tuhanteen aika herkästi ja tuli sanottua typeriä juttuja. Nykyään itseäni ärsyttää eniten ihmiset, joista ei koskaan tiedä millä tuulella he ovat. Ja vähintään yhtä paljon ne, jotka heittää marttyyrikortin pöytään heti, jos joutuvat kritiikin kohteeksi. Joskun on toki tilanne, että jonkun ihmisen huonoja puolia on vaan pakko sietää ja niiden kanssa opetella elämään. Onneksi aika myös aika usein vähän hioo niitä terävimpiä kulmia ja ainakin itselleni on käynyt niin.

Vaikka koitan aina olla ystävällinen ja pinnanikin on aika pitkä, niin kyllä minustakin siis niitä kehityskohteita riittää!
Kokosin tähän muutamia sellaisia piirteitä, joita haluaisin itsessäni kehittää. Toki niitä on varmasti lisääkin, mutta nämä tulivat ensimmäisenä mieleeni.

ajatellaan ensin, toimitaan sitten!

Mä muistan jo lapsuudesta sellaisen piirteen itsessäni, että en ihan aina miettinyt juttuja loppuun, ennen kuin olin jo täyttä häkää työn touhussa. Eli vähän niinkuin aloittaisit jonkun kaapin kokoamisen ennen, kuin olet edes vilkaissut ohjeita! Mulla on aina kiire päästä alkuun!
Yhtä tärkeää on myös käyttää harkintaa kun kommunikoi ihmisten kanssa. Jos eteen tulee tilanne, joka aiheuttaa itsessään epämiellyttäviä tunteita, niin usein olisi ihan hyvä miettiä ainakin puoli päivää kuinka reagoi tilanteeseen. Muuten sitä alkaa selittelemään tai tekemään jotain älyttömiä hätäratkaisuja! On fiksua yleensä antaa tunteiden hieman laantua, etenkin jos kovasti omat kierrokset ovat nousseet. Mulla pitäs aina olla vieressä joku tyyppi joka hokee, että ”ota ihan rauhallisesti nyt vaan…”. 

hillitty ja hallittu

Kuten varmasti moni mun IG:tä seuranut ihminen on huomannut, niin mä oon välillä aika isoeleinen ihminen ja mun entinen työkaveri sanoikin osuvasti, että oon tällainen kävelevä teatteriesitys. Haluaisin opetella enemmän sellaista asiallista, uskottavaa ja hillittyä kommunikointia. Se on todella vaikeaa mulle! Käytän paljon ilmeitä, eleitä, käsiä ja äänenpainoja. Mietin välillä, vaikuttaako se uskottavuuteeni? Tosin samalla pidän tätä piirrettä itsessäni myös omana vahvuutenani.

Ymmärrä oma arvosi!

Kuuntelin yhtenä päivänä Vaikuttajamedian bloggaajan Taru Tammikallion ”Tabu – suoraa puhetta työelämästä” -podcastia, jonka jakso käsitteli huijarisyndroomaa. Jakso osu ja uppos muhun täydellisesti! Suosittelen todellakin kuuntelemaan tuon jakson Suplasta, mikäli et aina osaa arvostaa omaa työpanostasi tai anna riittävästi arvostusta työllesi. Mulla on liian usein sellainen hieman nöyristelevä asenne, josta koitan päästä eroon. Olisi tärkeää ymmärtää, että esimerkiksi jos joku kritisoi sinua, niin se on vain hänen mielipiteensä eikä tarkoita, että sinun pitäisi alkaa välttämättä toimenpiteisiin. Minulla on myös välillä tarve miellyttää liikaa ihmisiä,  mutta aina kun johonkin kumartaa, niin samalla toiseen suuntaan pyllistää. Niin se vaan menee!
Väitän myös, että ”naisen euro” johtuu osin myös siitä, että miehet ovat naisia röyhkeämpiä työelämässä ja he ajattelevat, että ota tai jätä! Eikä niin, että koitetaan mielistellä kaiken aikaa kaikkia.

mustasukkaisuutta?

Nyt on sitten vuorossa todellinen loppukevennys…
Tää on todella todella TODELLA noloa, mutta olen SUPER mustasukkainen mun ruoasta 😀 ! Tää on piirre, jota mun mies häpeää mussa ihan kympillä! Tiedättekö sen tilanteen, kun tilaat ruokaa ja sun kaveri sanoo ”mulla ei oo just nyt nälkä”, ei tilaa mitään, mutta syö kuitenkin koko ajan sun ruoasta. Se on PAINAJAINEN! Mua inhottaa, jos joku vaikka katsoo mun ruokaa. Mä tilaan ravintolassakin mieluummin vaikka yhden extra-annoksen, jotta mun ei tarvi luopua mun annoksesta (ellei siis kyse ole jostain jaettavasti ruoasta, joka on a whole nother situtation…)
Etenkin jos olen tosi nälkäinen, niin en yleensä halua ottaa sitä riskiä, että teen jonkun ihanan annoksen itselleni ja sitten neljä pientä kättä käy jatkuvasti pihistämässä mun lautaselta ne herkullisimmat sattumat! On tosi turhauttavaa, kun tiedät että ah, nyt saa iskeä kiinni ja lopputulos on se, että sulle jää lautaselle joku väsynyt porkkananpala.

 

Mikä on sellainen piirre, jota sinä haluaisit itsessäsi muuttaa tai kehittää?

Ps. Kiitos kuvista Anna Liljeroos ja tsemppiä! Olet mun ajatuksissa!♡♡♡

Ajatuksia kesäkunnon tavoittelusta

Katsoin noin viikko sitten uutisia, jossa oli juttua kuntoilusta. Toimittaja kertoi alkuvuoden kuntoilubuumin jo laantuneen, josta kertoo myös kuntosalien kävijämäärien tasaantuminen. Eli salille mahtuu treenaamaan taas! Itse olen paraskin sanoja, koska mö käyn nykyään tosi harvoin salilla. Tämä johtuu lähinnä siitä, että muuta liikuntaa tulee sen verran, että salitreenille ei vain ole niinsanotusti tarvetta. Tai no, kai sitä nyt edes kerran viikossa voisi käydä rautaa rankaisemassa…

Mä olen oikeasti kokeillut elämässäni varmasti jokaista vähänkin tehokkaaksi todettua dieettiä: VHH, ketoosi, pätkäpaasto, lentoemäntädieetti, sokeriton, viljaton, maidoton….. YOU NAME IT! Ongelmani on yleensä se perinteinen selkärangan puute, eli en ole motivoitunut riittävän pitkäjänteisesti jatkamaan hankalalta tuntuvaa ruokavaliota. En ole itseasiassa koskaan ollut kovin innokas laihduttaja, mutta siihen vaikuttaa osin tietysti se, että olen viimeisen 10 vuotta ollut aika lailla samassa painossa. Toki minäkin (kuten aika moni muukin) unelmoin siitä jostain tietyn tyyppisestä vartalosta.

Trikoot TÄÄLTÄ / ALEKOODI: KATRIG15 (-15% normaalihintaisista tuotteista), Mulla koko S, olen 168cm pitkä.

Viime viikkoina kesäkuntoprojektit ovat lävähdelleet silmille vähän kuin varkain, koska kuulun ilmeisesti somessa mainostajien kohderyhmään! Myös ihan ymmärrettävästi moni seuraamani liikunta-alan ammattilainen mainostaa omia verkkovalmennuksiaan, koska toden totta, kesäkuntoon halajaville alkaa olemaan viimeiset hetken tehdä asialle jotain. Toki itsekin olen miettinyt, ettei parin kilon pudotus pahaakaan tekisi. Tosin tätä huomaan kyllä miettiväni, oli kevät tai syksy…
Etenkin nyt kun olen kärsinyt pari viikkoa turvotuksesta tuo se väistämättä mieleen ajatuksen kesästä ja pienistä vaatteista. Itse haluaisin antaa välillä vatsankin vilkkua, mutta en tämänhetkisen vatsan!

Mun mietteet kesäkunnosta ja sen havittelusta ovat siis vähän ristiriitaiset. Huomaan miettiväni, miten kiva olisi olla tänä kesänä oikein elämänsä kunnossa! Toisaalta tiedän, että se ei tapahdu todellakaan ”siinä sivussa”. Ainakin omalla kohdallani esimerkiksi n.5kg:n pudottaminen vaatii ihan oikeasti hikeä, kyyneleitä ja todella tiukkaa ruokavaliota! En tiedä onko syynä ikä vai mikä, vai onko kroppani vain niin jumahtanut tähän tämänhetkiseen painoon, ettei se hevillä päästä irti rasvasta!

Minusta on aina tärkeää ajatella uhraus-hyötysuhdetta, ennen kuin ostaa valmennuksen tai laatii itselleen tarkat kiristymissuunnitelmat: Olenko valmis näkemään tämän vaivan, odottamaan ainakin se 2-3 viikkoa että tulokset alkavat näkyä ja olenko valmis olemaan melko ehdotonkin elintapojeni suhteen? Jos tunnet itsesi ja tiedät, että viikon jälkeen homma alkaa lipsua ja tyhjennät Citymarketin kylmäaltaan Ben&Jerry’s purkeista joita syöt pettymykseen, niin itseään on silloin turha kiusata. Usein me tiedämme sisäisesti onko meillä motivaatiota vai ei. Ainakin itse tunnen jo näin 35-vuotiaana itseni aika hyvin.

En halua kuitenkaan lannistaa ketään tai kuulostaa siltä, ettei painonpudotus ikinä kannata! Jos on valmis tekemään kunnon sotasuunnitelman ja uhraamaan elämästään muutamat bileet, mahdolliset lauantaikarkit ja raivaamaan kalenterista tilaa liikunnalle, niin silloin on iso mahdollisuus saada homma kunnialla maaliin! Myös maltillinen tavoite auttaa tässä. Painonhallintaa voi oikein hyvin jatkaa vielä kesälläkin ja miksipä ei jatkaisi? Lopulta voi nimittäin huomata olevansa ympäri vuoden ihan ok kunnossa, josta voi sitten halutessaan pudottaa muutaman kilon. Jos niin pitkälle intoa riittää.
Markkinoilla on myös useita hyvin koostettuja ja oikeasti järkeviä nettivalmennuksia. Kannattaa tutustua esimerkiksi Piia Pajusen ja Katarina Tunturin valmennuksiin.

Kuinka moni teistä on löytänyt itsensä ajattelemasta mahdollista kesäkunto-projektia? Onko sellaiselle edes tarvetta, vai oletteko itseänne miellyttävässä kunnossa ympäri vuoden??