En taas hetkeen taida järjestää mitään – ainakaan ilmaiseksi….
Positiivinen energia sisään… Negatiivinen ulos…. Sisään…. Ulos….. Nyt pitää taas hengitellä!
Nykyään aina kun mua alkaa joku tavallaan itsestäni riippumaton asia nyppimään, niin koitan käsitellä sen ulos systeemistäni mahdollisimman nopeasti ulos. Vaikka nyt seuraakin hieman avautumista, niin koitan pitää blogin pääasiassa positiivisissa aiheissa – siksi edes nämä iloiset Petri Mastin ottamat kuvat!
Mulla on parin viikon sisällä ollut jo kolme tilannetta, jossa minä tai joku muu on hyvää hyvyyttään järjestänyt jonkun yhteisen tapahtuman ja käykin niin, että juuri ennen tapahtumaa vähintään puolet jäävät pois. Se on TODELLA turhauttavaa! Eniten se harmittaa järjestäjän kantilta. Toki se voi olla kiusallista myös muille paikalla olijoille, jotka eivät odota olevansa aivan ainoita.
Olin perjantaina Softrendin järjestämässä todella onnistuneessa vaikuttajaillassa ja olin ihmeissäni kuinka vähän porukkaa oli paikalla. Kuulemani mukaan hekin saivat samana päivänä useampia peruutuksia. Minua harmitti Softrendin henkilökunnan puolesta, joka oli selvästi nähnyt vaivaa tilaisuuden eteen ja hoitanut paikalle esimerkiksi erikoisruokavalioille sopivaa tarjottavaa. Toki perjantai-ilta on aika haastava ajankohta, mutta toisaalta tilaisuuteen piti ilmoittautua sitovasti viimeistään keskiviikkona. Aika moni meistä varmasti osaa sanoa keskiviikkona pääseekö paikalle perjantaina. Itsestäkin tuntuu hankalalta sitoutua johonkin vaikka kuukautta ennen, jonka takia en voi esimerkiksi enää ottaa vakiojumppia ohjattavaksi. Koskaan kun ei tiedä onko mies työmatkalla, tai tuleeko itselle jokin pakottava työmeno.
Toki jos sairastuu, niin sille ei voi mitään, eikä ole kohteliasta tulla kipeänä paikalle. En nyt halua tässä todellakaan ketään siis osoitella sormella, eikä kenenkään tarvitse alkaa selittelemään. Siitä ei ole kysymys.
En silti voi mitenkään uskoa, että aina näissä viime hetken peruutuksissa on kyse sairastapauksista. Puhumattakaan silloin, jos ei ilmaannu paikalle ilmoittamatta mitään! Ihan vihon viimeisiä ovat kaikki kotiesittelyt ja -kutsut, joiden järjestämisestä itselläkin on kokemusta. Nykyään tulee sanottua kohteliaasti ei kiitos kun joku kysyy haluaisinko pitää kotonani lastenvaate/kosmetiikka/alusvaate/seksilelu tms illan.
Tilanne on ollut joskus se, että olen järjestänyt illan ja kymmenestä ilmoittautuneesta kolme on tullut lopulta paikalle. Se tuntuu itsestä nololta, kun esittelijä raahaa hirveän määrän tavaraa paikalle ja vieraana (eli potentiaalisena asiakkaana) onkin vain muutama ihminen. Esittelijä tietysti odottaa aina saavansa myyntiä ja epäilen, että heilläkin on joku minimi henkilömäärä, jolloin heidän kannattaa edes tulla paikalle. Joku asiasta tietävä voi kommentoida jos näin on.
Toki moni eri kotiesittelyitä kiertävä on varmasti tottunut tähän ja itse ainakin pyytäisin etukäteen lukumäärän ja 15 olisi minimi (koska jos siitä 5-10 pois niin jäljelle jää edes kourallinen ihmisiä).
Mä nostan hattua kaikille, jotka kiertävät tuotteidensa kanssa kotikutsuja. Ainoat kutsut, joissa porukkaa on ollut kivasti paikalla on olleet Partyliten joulukutsut. En tiedä johtuuko sesonkituotteista vai tuurista.
Minua on pyydetty muutamiakin kertoja mukaan BNI-ryhmään (Business Network International) joka on siis verkostoitumiseen tarkoitettu porukka. Ryhmä tapaa kerran viikossa esimerkiksi aamupalan tai lounaan merkeissä. Liittyminen maksaa 150€ ja vuosimaksu on n.870€. Ryhmän idea on aikaansaada myyntiä, eli kun tutustut ryhmässä ihmisiin, niin osaat suositella heidän tuotteitaan.
Ryhmän sääntöihin kuuluu, että sieltä ei saa olla pois, eli jos ei pääse paikalle on hankittava itselleen sijainen. Aluksi ajattelin, että hinta on tosi kova, mutta sitten ymmärsin pointin: Raha sitouttaa! Maksullinen tilaisuus saa tulemaan paikalle paljon suuremmalla todennäköisyydellä, kuin ilmaisen tapahtuman ollessa kyseessä. Toki BNI:ssä on tarkoitus myös hankkia uusia asiakkaita ja parhaassa tapauksessa hinnan saa takaisin myynteinä nopeastikin, kun löytää itselle sopivan ryhmän.
Minulle on tullut sellainen tunne, että en halua enää järjestää mitään hetkeen, koska aina se menee hirveäksi säätämiseksi. Varaat tilan, lähetät kutsut ja sitten koitat pitää jotain kirjaa siitä kuinka moni pääsee paikalle. Samana päivänä viestejä alkaa kilistä, kun peruutuksia alkaa tulemaan. Järjestäjänä tulee se syyllisyys (joka tietysti on turhaa, mutta luonnollista), kun porukkaa ei tulekaan paikalle ja sitten mahdollisesti perumisesta mielensä pahoittavat.
Ehkä ihmiset ajattelevat, että ”ei sota yhtä miestä kaipaa”, eli ei kai se haittaa jos vain minä jään pois. Mutta kun kaikki ajattelevat näin! Itselläni on periaate, että vaikka kyseessä olisi naapurin serkun marsun syntymäpäivät, niin jos olen kutsun saanut ja siihen myöntävästi vastannut niin osallistun. Joskus voi olla nimittäin tilanne, että minua on nimittäin ihan oikeasti odotettu ja haluttu paikalle.
Onneksi historiassa on hyviäkin kokemuksia, nimittäin meidän häissä poissaoloprosentti oli todella pieni ja yllätyin positiivisesti! 90 kutsuttiin ja vain 6 ei sitten päässyt lopulta paikalle ja ihmiset hyvien tapojen mukaisesti he ilmoittivat siitä ajoissa. Olen toki kuullut siitäkin, että vain jätetään menemättä paikalle. Sellaista en sulattaisi en sitten alkuunkaan!
No showta on myös paljon yhdistystoiminnan parissa. Siihen järkkäporukkaan ei liiemmin ole halukkaita, ja sit ku jotain järkätään tulee väliin joku kumminkaimankissanristiäiset ja tulo perutaan. Et ei ihme että yhdistysten järkkäporukkaan ei ole liiemmin tunkua.
Minä olen vaate-esittelijä ja pidän kotikutsuja, tuohon samaan olen törmännyt. Minua harmittaa silloin emännän puolesta joka joutuu pettymään, ja ehkä vielä harmittelee minun takiani. Minulle myyntitilanne on luontevampi ja helpompi kun paikalla on 3-6 vierasta, yli kahdeksan voi olla jo hankala hallita. Mutta meitä on erilaisia. Suosittelen kysymään myyjän ajatuksia vierasmäärästä kun kutsuja suunnittelette!