Hae
Katri Gruner

Äitinä ulkomailla – onko arki vihreämpää aidan toisella puolella?

 

Mediassa on ollut viime aikoina paljon puhetta päiväkotien ja lastenhoidon laadusta ja minusta tämä on aihe, josta vähän väliä uutisoidaan. On hoitajapulaa, onnettomuuksia, karanneita lapsia, tai huonolaatuista ruokaa. En missään nimessä väitä, etteikö näitä asioita olisi tapahtunut, mutta haluan itse nostaa esille myös sen toisen puolen: Meidän systeemissä on myös paljon hyvää ja voimme olla kiitollisia paljosta.
Meidän perheellä on kokemusta kahdesta päiväkodista (kunnallinen ja yksityinen), sekä yhdestä perhepäivähoitajasta. Meidän pojat on siis nyt kunnallisessa hoidossa ja täytyy sanoa, että ollaan oltu enemmän kuin tyytyväisiä Daghemmet Staffaniin. Mä ymmärrän, että hoitajien työ ei ole todellakaan helppoa ja päteviä hoitajia on vaikeaa rekrytoida. En silti voisi olla tyytyväisempi niihin ihmisiin, jotka meidän lapsistamme huolta pitävät. Minulla ei ole ollut kertaakaan tunne, että lapseni olisi jotenkin ”heitteillä” tai että turvallisuudesta ei välitettäisi riittävästi. Mitä tulee ruokaan, niin olen kiitollinen siitä, että lapseni saavat joka päivä ylipäätään lämpimän ruoan ja välipalan. Aamupalankin he toki saisivat, mutta meillä lapset syövät sen kotona.

Halusin tähän postaukseen haastatella paria kaveriani, jotka ovat asuneet ulkomailla lasten ollessa vielä pieniä. Minua kiinnosti eniten erot Suomen systeemiin ja kuinka he kokivat esimerkiksi päivähoidon ulkomailla? Oli SUPER mielenkiintoista kuulla heidän kokemuksiaan! Kun näkee vain yhden puolen (eli Suomen päivähoitosysteemin), niin on vaikea objektiivisesti tarkastella mikä meillä on hyvin ja mikä huonosti. Siksi haluan nyt jakaa teillekin Kaisan ja Sillan kokemukset. Näin he kertoivat päivähoidosta ja äitiydestä ulkomailla.

 Kaisa, lapset 4 ja 6 vuotta, sveitsi

Opin arvostamaan Sveitsissä todella paljon Suomen päivähoitojärjestelmää. Sveitsissä päivähoito on tosi kallista, eli vähintään kymmenkertainen summa menisi meidän kahden lapsen hoitoon Sveitsissä verrattuna Suomeen.
Kun sumplailtiin miehen kanssa ekat pari vuotta niin että tyyliin ”läpsystä vaihto”, että molemmat pystyi käymään töissä, toi au pair meille suuren helpotuksen arjen pyöritykseen. Positiivista Sveitsissä oli se, että lapset saivat olla kotihoidossa pidempään kun olisivat vastaavasti olleet Suomessa. Sveitsin palkkataso mahdollistaa paremmin osa-aikaisen työskentelyn.

Sveitsissä on paljon kotiäitejä, vaikka kyllä sielläkin työssäkäyvät äidit yleistyvät koko ajan. Sveitsissä on myös yleisempää, että isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia vanhempien ollessa töissä, mutta kaikilla ei tietenkään tätä mahdollisuutta ole.
Meidän päätökseen muuttaa takasin Suomeen vaikutti myös koulusysteemi. Meidän lähikoulussa Sveitsissä (mikä oli kyllä idyllinen pieni koulu) lapset tulevat lounaalle kotiin joka päivä, eli koulusta on noin 1,5h taukoa keskellä päivää. Tämä olisi myös vaatinut, että joku olisi aina ollut ottamassa koululaisen vastaan ja tekemässä ruuan. Ainakin ensimmäisten luokkien ajan.

Kaikkiin kerhoihin ja esikouluun myös kuului antaa lapselle terveelliset eväät mukaan. Nykyään Suomessa päiväkodissa pahoittelevat jos pari kertaa kuussa pitää laittaa lapselle retkieväät! Kaikki on niin suhteellista ja erilaista. Suomen päiväkodeissa on tietysti myös paljon eroja, meillä on täällä Lappeenrannassa ollut tosi hyvä tuuri ja erittäin ammattitaitoista hoitoa lapset saavat tällä hetkellä. En voisi olla tyytyväisempi ja olen myös iloinen erilaisesta kokemuksesta Sveitsissä. Molemmissa siis hyvät ja huonot puolet.

Silla, lapset 3 ja 6 vuotta, Skotlanti, Hollanti ja Malesia

Suuri ero Suomen ja muiden maiden välissä on se, että Suomessa äitiysloma on pitkä! Esimerkiksi Hollannissa äitiysloma on vain 12-viikkoa, jonka jälkeen aloitin osa-aikaisen työn. Suomessa päivähoito on myös edullista; Hollannissa päivähoito maksaa n.2200€/kk, josta saimme onneksi verohelpotusta 800€. Olin aluksi vain yhden päivän töissä viikossa ja silti hoito maksoi 373€/kk. Suomessa päivähoidon hinta tuntuu siis todella edulliselta!
Hollannissa asuessamme päiväkodissa ei tarjoiltu ruokaa alussa, mutta he aloittivat kokeilun, jossa lämmintä ruokaa tarjottiin joka toinen päivä. Hollantilaiset eivät yleensä syö muutenkaan lämmintä lounasta päivisin, vaan siellä syödään lähinnä välipalaa. Hollannissa päivähoito valitaan monen kriteerin perusteella ja valikoimaa on paljon: On esimerkiksi uskonnollisia, liikunnallisia tai musiikkipäiväkoteja.

Malesiassa sitten taas lapset viedään hoitoon melko myöhään, koska isovanhemmat hoitavat usein lapsia. Muistan, kuinka meidän lapset olivat tottuneet hoitoon jo pienestä asti ja paikalliset lapset olivat päiväkotiin jäädessään aivan hirveän hysteerisiä, takertuvia ja osa jopa oksenteli.
Malesiassa ruoka on tietysti tosi tulista jopa päiväkodissa, joten omille lapsilleni se ei maistunut. Lapset saavat päiväkodissa myös paljon sokeria karkkien ja keksien muodossa. Malesiassa sokerin saamista ei säännöstelty mitenkään, eikä asiaa pidetty niin tärkeänä.

Kun on nähnyt maailmaa tästä näkökulmasta on helppo arvostaa suomen hoitosysteemiä. Sellainen pieni juttu esimerkiksi, että Suomessa päiväkoti rakennuksena sopii lapsille. Esimerkiksi Hollannissa päiväkoti oli yleensä asuinrakennuksessa, eikä niissä ollut isoja tiloja tai pihaa.
Suomessa ollaan myös tarkkoja rutiineista ja kaikelle on struktuuri. Tätäkään ei välttämättä ymmärrä ennen kuin lapsi on päivähoidossa Hollannissa, jossa mennään fiilispohjalta ja ulkona käydään silloin kun jaksetaan. Lapset hengailevat aika lailla keskenään, eikä heille välttämättä järjestetä juurikaan ohjattua tekemistä.

 

Millaisia kokemuksia teillä on lasten päivähoidosta Suomessa tai ulkomailla, eli oletteko olleet tyytyväisiä?

Ps. Muista käydä osallistumassa sokerointi lahjakortin arvontaan TÄÄLLÄ, se on käynnissä enää tämän päivän!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *