Olenko joskus oikeasti ajatellut näin??
Mun mielestä on ihan hölmö ajatus, ettei omaa mielipidettä asioita kohtaan saisi muuttaa. Sehän on päinvastoin usein ihan järkevääkin! Kun asioista saa uutta informaatiota, niin voi huomata oman mielen muuttuvan tai alkaa ajatella asiaa vähän muiltakin kanteilta. Tai vähän niinkuin se tilanne, että pidät jotain ihmistä jonkinlaisena, mutta kun tutustut häneen, niin hän osoittautuukin aivan erilaiseksi tyypiksi!
Itsekin olen tässä 8-vuoden blogiuran aikana päästellyt suustani joskus aikoinaan aika nolojakin sammakoita ja jotkut postaukset olen myös poistanut. Näin jälkeen päin ajateltuna oma katsantokantani johonkin asiaan liittyen on vaan ollut yksinkertaisesti niin kapea, että olen tehnyt luotisuoria olettamuksia asioista ja paasannut siitä julkisesti! Joskus loukkaannumme toisten laukomista jutuista, vaikka meidän pitäisi muistaa, että jonkun toisen mielipide tai uskomus ei ole mikään fakta. Hän ei vaan ole välttämättä saanut vielä tarpeeksi erilaisia kokemuksia aiheeseen liittyen. Ja kyllä minunkin jutuista osa taisi loukkaantua, etenkin kun puhuin ylipainosta. Silloin koin, että kun laihduttaminen oli käynyt itselläkin suht helposti, niin miten se voi muka olla niin vaikeaa jollekin muulle?? Oikea asenne vaan kehiin! Nyt kyllä vähän mietin, että kehtasinko sanoa ton vielä ääneen…
On eri asia motivoida, kuin arvostella!
Itse ajattelin yhteen aikaan aika yksipuolisen jyrkästi treenaamiseen ja ruokavalioon liittyvistä asioista. Ehkä mun tekstit saattoivat siis paikoin vaikuttaa enemmän arvostelemiselta kuin motivoimiselta ja se kyllä harmittaa näin jälkikäteen. Olen edelleen sitä mieltä, että tekosyitä on monenlaisia, mutta joskus se syy voi olla ihan oikeakin! Jännä juttu on myös se, että esimerkiksi nykyään en pidä kaikkia ei urheilullisia ihmisiä ihan luusereina 😀 . No joo, en mä nyt toki ajatellut aivan näin armottomasti, mutta mulla oli itselläni enemmän sellainen ”tehdään täysillä tai ei tehdä ollenkaan” -mentaliteetti. Nykyään olen tajunnut itse, että treenin suhteen EI tarvitse olla enää niin erikoisia tavoitteita. Se voi olla ihan kivaa vaikka tekisi sitä ei-niin-tosissaan!
Oma lukunsa on tietysti ruokavalio. Se on kuulkaas niin, että niin kauan kuin oma motivaatio syödä aina terveellisesti on korkealla, niin muiden arvosteleminen on helppoa. Mutta entäs sitten, kun itselle tulee se kausi elämässä, että kaikki ne entiset, itselle NIIN tärkeät periaatteet siirtyykin hampurilaisaterian tieltä? Niin sitä vaan joutuu myöntämään, että omaan syömiskäyttäytymiseen vaikuttaa niin moni asia. Itse olen saanut kokea esimerkiksi sen, miten valvotut yöt vaikuttavat omaan intoon tehdä yhtään mitään ruokaa tai syödä järkevästi. Enää en kaupassakaan ajattele, että jos joku ostaa todella epäterveellisiä ruokia, että hän AINA söisi niin.
If there is a will, there is a way – vai miten se menikään?
Aika usein meillä on sellainen oletus, että jos jokin asia on itselle helppoa, niin sen on oltava sitä muillekin. Itse ajattelin hyvin hanakasti, että jos vain löytyy halua tarpeeksi, niin kaikki onnistuu! Toki se on tärkeä ajatus itselle edelleenkin, mutta ehkä se suurin oivallus oli itselle kuitenkin se, ettei kaikki pidä samoja asioita yhtä tärkeänä kuin itse! Muut voivat myös kokea erilaiset tilanteet eri tavalla kuormittavana ja tämä on esimerkiksi yksi ajatus, mikä äitien pitäisi muistaa arvostellessaan muiden äitien valintoja. En olisi KOSKAAN voinut ymmärtää ennen äidiksi tuloa, miten kokonaisvaltaisesti psyykkisesti kuormittavaa lasten kasvattaminen on ja ymmärrän nykyään täysin sen, jos jo valmiiksi henkisesti hauras ihminen ei vaan siihen kykene. Äitiys vaatii aivan valtavasti voimavaroja! Aina ei kysymys ole vain tahdosta.
Mustan ja valkoisen väliin tulee harmaata
En usko, että aikuiseksi kasvaminen on ainoa asia, joka saa muuttamaan omia periaatteitaan. Itse huomaan, että äitiys ja ruuhkavuodet ovat vaikuttaneet etenkin omaan joustavuuteen ja asioilla on uusi tärkeysjärjestys (vaikka oma hyvinvointi pitäisi olla toki edelleen ykkösenä). Lisäksi ihan perinteinen puhuminen sellaisten ihmisten kanssa, jotka ajattelee asioista eri tavalla on tärkeää. On ihan hölmöä vain ”olla jotain mieltä”, jos ei osaa perustella omaa kantaansa. Kaikkien kenkiin ei toki pysty astumaan, eikä kaikkien sielunmaisemaa ymmärtämään ja tämä on ihan hyväkin!
Minkä asian suhteen sinä olet huomannut muuttaneesi mielipidettäsi tai onko jokin asenteesi laimentunut ajan saatossa?