Kuinkas tässä näin kävi!?
Vielä reilu kuukausi sitten olin aika varma, että laitan blogin osalta pillit pussiin.
Mutta nainenhan saa muuttaa mieltään, vaikka kesken lauseen…??
Tässä sitä sitten ollaan, nimittäin uudella blogialustalla! Itseasiassa Vaikuttajamedian Johannan ei lopulta tarvinnut hirveästi houkutella mua mukaan. Fit you too -blogi, jota ihan hyvällä menestyksellä näpyttelin lähes 8-vuotta on kuitenkin taakse jäänyttä elämää. Olen muuttunut ja ajatukseni ovat muuttuneet. Nyt on hyvä lähteä ns. puhtaalta pöydältä!
Suomessa on edelleen aivan loistavia fitness-bloggaajia, jotka jakavat jatkuvasti monipuolisia treeniohjeita ja ideoita ruokavalion parantamiseen. Itse olen nyt jollain tavalla vähän ähkyssä noiden aihealueiden suhteen, vaikka liikunta onkin iso osa edelleen elämääni. Ei tee enää mieli rummuttaa jatkuvasti sitä kun syö jonkun salaatin.
Tää uusi blogi täällä vaikuttajamediassa on täysin teitä ihania lukijoita varten! Haluan inspiroida teitä omanlaiseen elämään! Mä oon ottanut viime vuosien aikana isoja riskeja ja oppinut aivan hitosti ja uskon, että voin niillä kokemuksilla rohkaista teitä poistumaan omalta mukavuusalueelta. Meillä ihmisillä on tapana mieluummin valittaa ja pysytellä jatkuvassa pienessä epämukavuudessa, kuin repäistä oikein kunnnolla (koska se on pelottavaa, ahdistavaa ja päälle vielä muiden mielipiteet). Mutta itselle on ollut tosi iso oivallus, että kun tämä päivä on förbi, niin sitä ei saa enää takaisin! Eikä tässä enää nuorruta! 😀 1,5kk päästä kilahtaa mittariin 36-vuotta.
Mulla on pitkä tausta valmentajana ja jo kauan oon tiennyt, että auttaminen ja valmentaminen on mun juttu. Varmaan tärkeintä onkin löytää se asia, jossa on hyvä ja jossa voi olla hyödyksi muille ihmisille. Voi olla, että nauttisin mun työstä yhtälailla esimerkiksi sairaanhoitajana tai vaikka armeijan skapparina! On ihan pölyttynyt ajatus, että ihmisen täytyy tehdä jotain yhtä ja samaa hommaa koko loppuelämänsä. Toki realistinen on hyvä olla, etenkin jos mielii saavansa itselleen hyvän toimeentulon. Toki sekään ei ole nykyään kiinni pelkästä työstä saatavasta palkasta, vaan aina on joku keino jolla kartuttaa omaa omaisuutta niin halutessaan (jos on vaan valmis näkemään vaivaa!).
Mulla on tällä hetkellä elämässä kolme tavoitetta, jotka nousee oikeastaan kaiken muun yläpuolelle: Ekana tavoitteena on taata mun lapsille sellainen lapsuus, jossa heillä on turvallista olla ja että he tuntevat olevansa aina rakastettuja. En ole todellakaan mikään ”vuoden äiti” (jos sellaista on), eli kyllä meilläkin aika usein pyörii vaikka ne kovasti parjatut lastenohjelmat telkkarista, eikä ihan joka päivä kotona tuoksu ne (gluteenittomat, maidottomat ja superterveelliset) sämpylät… Haha. Mutta sen sijaan koitan keskittyä siihen, että vietetään aikaa perheen kesken useamman kerran viikossa, koitan olla menettämättä hermojani vaikka 3-vuotias uhmaileekin juuri nyt päivittäin ja koitan tarjota lapsille sellaista tavallista normaaliarkea.
Toinen juttu on se, että haluan vaurastua taloudellisesti. Olen aina kärsinyt sellaisesta pienituloisen mentaliteetistä ja nyt koitan päästä siitä eroon! Voin kirjoittaa tästä joskus enemmän jos teitä kiinnostaa. Olen liian kauan kärsinyt huonosta suhteestani rahan käyttöön ja se on mun iso henkilökohtainen proggis. Mua kiinnostaa sijoittaminen (on kyllä vielä alkutekiöissään) ja mulla on myös muutama yritysidea hautumassa.
Kolmas tavoite on se, että haluan luoda menestyvän bisneksen, jonka avulla voin auttaa ihmisiä! Perustin vajaa vuosi sitten henkilökotaisen deittipalvelu Match by K:n, joka tarjoaa erilaisen vaihtoehdon nykyisille nettideittipalveluille ja -sovelluksille. Yritykseni yhdistää parisuhdetta etsiviä ihmisiä heidän arvojen ja tulevaisuuden suunnitelmien perusteella.
Match by K on tarkoitettu kaikille nettideittailun pinnallisuuteen kyllästyneille sinkuille, jotka ovat valmiita tutustumaan ihmisiin oikeasti. Vaikka mä oon välillä joutunut tosissaan miettimään, että onko tää maailma jo kuitenkin liian pinnallinen tälle palvelulle, niin haluan taistella sitä ajatusta vastaan yhden naisen voimin!
No niin! Alan seuraamaan sua silmä kovana! Mä aloin kanssa kiinnittää huomiota rahankäyttööni vuoden alussa. Sijoittaminen on vissiin nykypäivää ja passaa kaikille, ei vain ns.hyvätuloisille. Mä koitan vaan järkeistää elämääni, että turha ostiskelu jäisi pois. Ja kokeilen S-pankin mikrosäästämistä. Mutta bring it on…jään ootteleen uusia juttuja. PS.Sulla on hyvä meininki instas!?
Ihan mahtavaa kuulla! Mä oon hei ollut kaikkien aikojen huonoin rahankäyttäjä! Eli en ole aiemmin voinut todellakaan kutsua itseäni hyvätuloiseksi…
Mahtavaa! Itsekin innostuin sijoittamisesta muutama kk sitten ? voisiko sua seurata Bloglovinin kautta?
Apua, en tiedä mut selvitön! Ihana kun luet! <3
Jee! Onnea uuteen! Olen vanha lukijasi ja luen jatkossakin. Oon samanikäinen kahden lapsen äiti ja vaimokin olen. Samoja ajatuksia on meneillään itsellänikin, elämässä on hyvä uskaltaa. Ja paljon olenkin! Nyt on ollut pieni suvantovuosi ja vähän hukassakin olen ollut. Ehkäpä saan lisäajatuksia ja boostia näistä sun juttusista, ollaan vähän saman henkisiä. Sain kuukausi sitten mahtavan työn, oon niin ylpeä itsestäni kun nappasin sen monien hakijoiden joukosta. Ei pitänyt edes vielä aloittaa töitä hoitovapailta, mutta hetken mielijohteesta hain, ja hitto vie sain sen. Aluksi iski pieni paniikki että mitä hittoa tuli tehtyä, mutta nyt tuntuu että työn saanti on ollut yksi hyvä askel kohti jotain mitä tällä hetkellä tarvitsen. Tajusin yksi päivä että tosiaan sitähän ihminen muuttuu vanhetessaan eikä samat asiat ja unelmat esim päde kuin kaksikymppisenä. Uudessa työssä hyvä puoli on osa-aikaisuus ja jää kivasti aikaa mussukoilleni. Oon tosi iloinen, mutta niin kuin sanoin, vähän silti hukassa. Mut ei se mitään, tiiän että tää on joku ”etsikkoaika” ja vähän uuden minän päivitystä. Sun blogia on hauska lukea, kiitos siitä! Luminen moi nyt!
Ihana kun kommentoit ja seuraat <3. Hukassa oleminen on tuttua. Olin itse hukassa vielä viimekin vuonna, kun mietin uskallan, en uskalla, uskallan… Mutta kävi asioita joita ajattelen "merkkeinä" ja HUPSIS! Tässä ollaan, yrittäjänä ja hyppäsin suoraan syvään päähän. Ihan mahtavaa, että olet päässyt työhön, jonka koet mielekkäänä. Kannattaa pitää mielessä se tunne mikä sulle tuli kun sait sen duunin – se tunne kantaa vielä pitkälle. Tollaiset saavutukset on hyvä pitää mielessä, etenkin silloin kun tuntuu, ettei blääh en oo mitään. Silloin muistaa, että eikun hitto oonkin kova mimmi!