Hae
Katri Gruner

Se tunne kun viikonloppu oli ihan napakymppi!

Hellurei!

Mites teidän viikonloppu sujui?? Olitteko töissä, saitteko levättyä tai puuhasitteko jotain muuta kivaa?

Mun on pakko sanoa, että pitkästä aikaa oli sellainen viikonloppu, että ehdin tekemään ihan hirveästi kaikkia juttuja ja silti tuntuu, että olen levännyt! Perjantai-aamuna tilanne oli vielä hieman SOS, koska oltiin miehen kanssa aika väsyneitä (mies oli ollut työmatkalla ja minä yksin lasten kanssa) ja huomattiin, että juhlat joiden luultiin olevan lauantaina olikin jo perjantaina! Siinä 07:00 perjantai aamuna tuntui melkein mahdottomalta ajatukselta lähteä illalla juhlimaan… Mutta siitä sitä taas mentiin joukkueena eteenpäin ja oli kyllä aivan huiput juhlat 😀 !

Lauantaina mulla ei ollut yhtään krapula ja pakko sanoa, että Taivaan Isälle kiitos siitä (mä en tosin tiedä pitäskö tästä kiittää enemmän geenejä vai häntä…) ! Mulla ei jostain syystä oikein ikinä tuu krapulaa, vaikka toki saattaa väsyttää normaalia enemmän. Mä olin kuitenkin lauantaina ihan tulessa ja siivosin, sekä pesin mm. meidän terassiin, joka olis pitänyt tehdä jo iät ja ajat sitten. Mä rakastan aikaansaamista ja saan siitä ihan mieletöntä tyydytystä. Sen takia mä varmaan oonkin tällainen hiton puuhailija, enkä koskaan osaa asettua aloilleni.

Lauantaina ja sunnuntaina viimeistelin mun ekan e-kirjan!!! Eli nyt mun kirjoittama e-kirja Deittailun käsikirja on myynnissä Match by K:n verkkokaupassa. Olen todella ylpeä itsestäni ja vaikka kuulostaa omakehulta, niin kukas sen kissan hännän nostaa jos ei kissa itse. Kun aloin kirjoittamaan tuota kirjaa, niin ajattelin ”parin päivän homma”. No juu juu… Sen jälkeen kun mulla oli mennyt varmaan 20 tuntia siihen ajattelin, että ei tää nyt ollukaan ihan sitä mitä ajattelin. Mä mm. oikoluetin kirjan kuusi kertaa eri ihmisillä ja aina tuli jotain korjattavaa. Tänään kun sain se vihdoin pihalle, niin olin niin hemmetin iloinen, että vedin pienet voitontanssit.

Tämä kirja on kirjoitettu siitä syystä, että mä saan joka viikko useita viestejä ihmisiltä, jotka kokee, että he ovat epävarmoja ihmissuhteissa, eivätkä tiedä kuinka deittaillessa ”kuuluu käyttäytyä”. Kirjassa on kaikki kirjoitteluvaiheesta tutustumiseen ja treffeihin. Ei mitään ympäripyöreitä elämänohjeita vaan ihan konkreettisia ohjeita ”tee näin ja sano näin!

Ja sitten se paras…

Kun kerroin teille mun treenitauosta ja siitä, miten koin että mulla oli päässä joku blokki… Se on nyt murrettu! Tänään tein itseasiassa pari treeniä; ensin mies veti mulle thainyrkkeilytreenit  ja illalla kävin vielä tunnin lenkillä. Jospa se tahmeus nyt alkaisi poistumaan ja treeni maistumaan. Jotenkin vaikeaa tajuta itseään, kun kuitenkin se treenaaminen tuntuu hyvältä, mutta joku on mielessä harannut vastaan.

Mä oon kovasti uhkaillut jääväni ensi keskiviikkona viiden päivän lomalle. Viisi päivää ei ole paljon, mutta jos pystyn olemaan sen ajan katsomatta työsähköpostiani kertaakaan, niin sekin on saavutus! Aion nauttia perheen ja kavereiden seurasta ja me saatiin kuin saatiinkin vuokramökki Sastamalasta juhannukseksi. Nyt vaan kädet ja varpaat pystyyn, että ilmat on yhtä hyvät kuin tänä viikonloppuna.

Millainen viikonloppu teillä oli? Olitteko enemmin tehokkaita vai laiskottelitteko?

 

Mistä löytää kadonnut motivaatio liikkumiseen?

Olen rakastanut liikuntaa sitä lähtien, kun reilu 10-vuotta sitten tein elämäntaparemontin. Välillä homma lähti vähän lapasesta, enkä malttanut pitää vapaapäiviä ja liikunnanohjausvuosina työ melkein tappoi haluni treenata enää vapaa-ajalla (ja aika vähän silloin jaksoinkaan treenata mitään ylimääräistä). Lempilajini ovat ehdottomasti kuntosalitreeni, thainyrkkeily, jooga, uinti ja lenkkeily. Olisi myös kiva kokeilla eri lajeja ja treenata välillä vaikka PT:nkin kanssa, jos se ajan puolesta olisi mahdollista!

Halusin kirjoittaa tämän postauksen, koska haluan kertoa rehellisesti, että aina se motivaatio ei silti mullakaan ole huippuluokkaa. Kaikki eivät ole himotreenaajia tai rakasta aina liikuntaa.  Jopa ihminen, joka on liikunta-alalla saattaa kohdata elämässään kausia, kun ajatus treenistä tuntuu jopa vastenmieliselle!

Mulla se kausi on selvästi nyt. Säännölliset thainyrkkeilytreenit Barretolla loppuivat kaksi viikkoa sitten ja oikeastaan sen kaksi viikkoa olenkin ollut lähes kokonaan treenaamatta. Ei vaan ole jotenkin huvittanut!  Mulla on tunne, että mun peruskunto on pudonnut tässä ajassa nollaan, mikä ei tietenkään järjellä ajateltuna ole mahdollista. Lihaksista puuttuu se treenin aiheuttama pieni kipu, johon olen normaalisti tottunut.
Ja se henkinen puoli! Olen laiskimus! Tiedän, etten muiden kohdalla ajattelisi näin, mutta tottakai se itsestä tuntuu siltä. Tekee oikein pahaa katsoa muiden treenipäivityksiä instasta!

Muistan, kuinka viime kesänä olin ihan hurahtanut juoksemiseen. Tänä kesänä lenkkikilometreja on kerääntynyt 0. Siis pyöreä 0!!!! En ole juossut kilometrin kilometriä. Hävettää myöntää. Pelkään, että liikkumaan lähteminen siirtyy entisestään ja kynnys nousee. Kun treeni on säännöllistä, niin myös lähteminen on helppoa ja se tulee rutiinilla. Toki hyötyliikuntakin on erittäin tärkeää (etenkin jos istuu työkseen), mutta se ei samalla tavalla kohota kuntoa tai vahvista lihaksia kuin kunnon harjoittelu.

Tuskin olen silti ainoa, jolla motivaatio treenaamiseenkin vaihtelee! Joskus on sellainen vaihe, että liikkua jaksaisi vaikka pari kertaa päivässä ja sitten tulee viikkoja, kun mikään ei oikein huvita.  Itse koitan olla siinä mielessä armollinen itselleni, etten halua soimata itseäni liikaa. Yrityksen ja pikkulapsiarjen pyörittämisessä on välillä enemmän kuin tarpeeksi. Mä vaan odotan taas sitä tunnetta, että JES, on kiva lähteä taas liikkumaan!

Onko muilla ollut viime aikoina samanlaisia fiiliksiä treenaamisen suhteen?