Hae
Katri Gruner

Mieheni joululahja minulle: Aikaa yksin kotona!

Lunastan tässä juuri parhaillaan mieheni minulle antamaa joululahjaa. Eli istun yksin kotona. Ja nautin!

Olin jo kesällä sanonut miehelleni, että kaipaan sitä, että voisin olla joskus kotonamme aivan yksin. Enkä siis tarkoita yhtä päivää tai iltaa, vaan oikeasti useampaa päivää. Tällaisen tilanteen järjestäminen ei vaan ole kovinkaan helppoa, koska ei ole oikeastaan kuin yksi paikka, jonne mieheni voisi lastemme kanssa mennä useammaksi päiväksi – nimittäin omille vanhemmilleni Pohjois-Karjalaan. Niinpä olin melko yllättynyt, kun mieheni ehdotti oma-aloitteisesti, että hän lähtisi lasten kanssa vanhempieni luokse ja minä saisin jäädä nauttimaan omasta ajasta yksin kotiin. Tähän väliin on kyllä kerrottava sellainen huomio, että mieheni ja vanhempiani tulevat aivan loistavasti juttuun ja mieheni viihtyy heidän kanssaan myös loistavasti. Hänelle anoppilassa oleminen ei ole ollut koskaan pakkopullaa…

En ole ollut yksin kotona edes yhtä yötä lähes seitsemään vuoteen. Tottakai olen yöpynyt muualla, mutta sellaista tilannetta ei ole ollut, että olisin kotonamme aivan yksin. Minulle juuri se kotona oleminen on nimittäin tässä SE juttu, koska koen, että kotona pystyn kuitenkin rentoutumaan eri tavalla kuin toisten nurkissa. Lisäksi minulta on puuttunut viime vuosina lähes kokonaan sellaiset hetket, että voin esimerkiksi aamulla nukkua pitkään ilman häiriöitä, katsella leffan yksin tai vaikka järjestellä jotain ikuisuusprojektikaappia. Hektisessä elämässä tulee vain hoidettua ne pakolliset ja joidenkin lakanoiden läpikäymiseen tai muuhun ”ei kiireelliseen” ei vaan yksinkertaisesti ole koskaan sopivaa, rauhallista hetkeä.

Äitiys on myös monella tapaa niin sitovaa (eikä vähiten henkisesti), että siitäkin täytyy saada välillä breikki! On tärkeää, että elämässä on hetkiä, jolloin KUKAAN ei kaipaa sinulta mitään. On vapaa aikatauluista, passaamisesta, rutiinien ylläpitämisestä ja valmiudesta olla saatavilla koko ajan. Olimme juuri lähes kolme viikkoa lomalla ja yhdessä aika lailla 24/7. Loma perheen kesken oli aivan ihanaa, mutta yhdyn ystäväni mielipiteeseen siitä, että usein loman jälkeen tuntuu, että pitäisi saada heti perään toinen loma aivan yksin. Lomareissulla saa monia kevennyksiä esimerkiksi siivoukseen, ruokailuun ja tekemisen keksimiseen, mutta yhtä olennaista osaa vanhemmuudesta se ei kuitenkaan poista; Aikuisen velvollisuutta olla lapselle koko ajan saatavilla.

Mitä sitten aion tehdä nyt, kun voin tehdä mitä huvittaa?

Saattaa kuulostaa vähän tylsältä, mutta en todellakaan mitään erikoista! Ensinnäkin olen töissä vielä huomenna ja aikaero vaivaa minua hieman edelleen reissun jälkeen. Iltaisin olen ollut todella väsynyt jo kahdeksalta. Lisäksi päätin, että en ota mitään paineita, vakka tätä herkkua tuskin ihan heti tullaan maistamaan uudelleen. Vaikka nämä kolme päivää menisivät minulta kotona olemisen osalta vain makoiluun ja tv:n katseluun, niin sitten se on niin. Jos saan jonkun yllättävän energiapiikin alkaa käydä läpi niitä lakanoita tai muuta sortteerausta, niin voihan se olla, että vapaalla on sitten ollut jotain ihan näkyvääkin hyötyä huushollissamme.

Jo nyt tiedän kuitenkin erään asian; Aion tulevaisuudessa toivoa tällaista aineetonta lahjaa joulun lisäksi myös esimerkiksi syntymäpäivä-,  tai äitienpäivälahjaksi! Tänä vuonna olen huomannut jotenkin todella konkreettisesti sen, miten suorassa vaikutuksessa oma jaksamiseni ja hyvinvointini on siihen, miten aidosti läsnä jaksan olla lapsille. Väsyneenä ja turhautuneena äitiydestä nimittäin saattaa tulla ikävää päivien läpi suorittamista, josta jälkeenpäin kokee huonoa omaatuntoa ”kun ei taaskaan jaksanut olla se äiti, joka jaksaa leikkiä, jutella ja olla hyvällä tuulella”. Jos tiedät mistä puhun, niin suosittelen sinuakin pyytämään tulevaisuudessa ihan rohkeasti aikaa myös itsellesi. Omassa kodissa. Aivan yksin.

Miltä tällainen jouluahja sinusta kuulostaa? saako äiti toivoa omaa aikaa?

Hotelliarvostelu: Mercure Koh Chang Hideaway (2019)

Ennen reissuun lähtöä emme juuri ehtineet miettiä koko lähestyvää lomaa kaiken kiireen keskellä, joten ensimmäisen hotellin varaaminen jäi ihan viime tinkaan. Olimme katselleet toki Koh Changilta hotelleita jo pari kertaa, mutta emme saaneet ikinä lyötyä mitään lukkoon. Luojan kiitos vatulointimme ei jatkunut siihen pisteeseen, että olisimme tulleet Thaimaahan ilman tietoa hotellista (joka tuskin olisi ollut maailmanloppu sekään!).  Lopulta päädyimme varaamaan Mercure Koh Chang Hideaway (****) nimisen hotellin, koska se sopi hintahaarukkaamme ja näytti siistiltä kuvissa.

Appiukon vinkki johti hotellin löytymiseen

Koh Chang on iso saari ja hotelleja siellä on saatavana kaiken tasoisia ja jokaiseen hintaluokkaan. Voisi sanoa näin karrikoidusti, että toinen puoli saaresta on tosi hiljainen ja siellä on vain joitakin hotelleja (tosin emme tällä hiljaisella puolella edes käyneet,  koska ajomatka oli sinne kesti kuitenkin yli tunnin skoottereilla hotelliltamme). Heti sataman jälkeen alkaa ns. vanha osa Koh Changista ja White sand beach, jonne emme myöskään halunneet jäädä. Appiukkoni on jo kokenut Koh Changin kävijä, joten saimme häneltä ihan relevantteja vinkkejä hotellivalintaan.

Kun lähdet ajamaan satamasta saaren länsipuolta alaspäin, on maisema monelle Thaimaan matkaajalle tuttu; Pöpelikkö ja turistialue vuorottelevat. Oma hotellimme Mercure Hideaway sijaitsi saaren eteläkärjessä, Bailan Beachilla. Otimme Ao Sapparotin satamaan päästyämme taksin (eli avolava-auton) ja matka hotellille tuntui todella pitkältä. Pimeässä sitä vaan koitti pitää taksin laidoista kiinni, koska tiet ovat TODELLA mutkaiset ja mäet ovat jyrkkiä molempiin suuntiin. Taksissa oli muitakin turisteja ja olimme viimeiset, jotka jäivät pois ja mietin, että meidän hotelli on sitten todellakin jossain Jumalan selän takana…

Tällainen oli ensimmäinen huone, jonka saimme…

 

Onko täällä ketään??

Tultuamme hotellille oli ilta ja missään ei näkynyt muita turisteja. Mietin, että olemmekohan ainoat turistit koko isossa hotellissa?? No, emme todellakaan olleet, mutta kyllä hotellilla ja koko Koh Changilla oli melko hiljaista, koska high season oli vasta aluillaan joulukuussa. Saamamme huone oli melko pieni, mutta siisti. Harmiksemme siellä ei ollut ikkunaa. Tapasimme kuitenkin hotellin ravintolassa samana iltana suomalaismiehen, joka vinkkasi meitä upgreidaamaan huoneemme parempaan, koska tämä maksaisi vain 10€/päivä lisää. Näin teimme ja saimme todella kivan ja ison huoneen edellisen tilalle, jossa oli myös oma piha. Tämän huoneen vuorokausihinta oli n.70€. Huoneessa oli kaksi 140cm leveää sänkyä ja lisäsänky. Theolle meillä oli onneksi oma tyyny mukana, koska tyynyt olivat aivan hemmetin muhkeita ja isoja. Olisi pitänyt ottaa itsellekin oma tyyny, koska inhoan höyhentäytteisiä tyynyjä.

Ensikosketuksen tropiikkiin sain, kun haimme tavaroita vanhalta huoneelta; Lattialla oli torakka. Tämä sai itsessäni aikaan inhotuksen väristyksiä, mutta torakka ei kuumassa maassa ole mikään kovin kummoinen nähtävyys (miestäni nolotti ihan hemmetisti, kun käskin häntä informoimaan respaa torakasta 😀 ). Koko illan mulla söi jatkuvalla repeatilla päässä Vesalan sanat.

Rohkeudest mä en oo kuullukaan
Tää on vaan torakka sielultaan
Ne siirtyy ennen kun ne tuhotaan

Toinen huoneemme oli selvästi tilavampi ja siinä oli myös oma piha! Kuvat on otettu yöaikaan

Poolilla mojito huulilla!

Oikeastaan yksi isoin syy sille, miksi valitsimme juuri tämän hotellin oli uima-allas, jota ei todellakaan ole kaikissa hotelleissa ja jos onkin, niin kyseessä oli suolaisen veden allas. Theo on vielä niin pieni (4v), ettei hän oikein innostu meressä uimisesta suolaisen veden takia, vaikka hotellin edessä ollut ranta olikin hyvin tyyni, puhdas ja muutenkin aivan upea! Niinpä uima-allas on lasten kannalta vielä tässä vaiheessa aikalailla must. Mercure Hideawayn allas oli ihan kunnon altaan kokoinen ja meren rantaan oli altailta ehkä 25m. Lisäksi rannassa oli allasbaari, jossa oli klo.14-17 välillä happy hour (kaksi juomaa yhden hinnalla).
Hotellin henkilökunta oli aivan ihanaa!!! Respassa oleva henkilökunta puhui melko hyvää englantia ja baarissa oli töissä eräs Thaimaalainen tyttö, joka osasi myös Ruotsia asuttuaan siellä 4-vuotta. Ruotsinkieli Thai-aksentilla on muuten hauskaa kuunneltavaa!

Meidän huoneeseen ei sisältynyt aamupalaa, jossa oli hyvät ja huonot puolensa. Erikseen ostettu aamupalabuffa maksoi 460THB aikuiselta eli 13€, joka on kyllä kiskurihinta paikallisen hintatason huomioon ottaen! Vieressä oli kuitenkin muutama kelpo ravintola, jossa aamiainen maksoi meiltä neljältä suunnilleen saman verran ja muutamana aamuna kävimme syömässä kauempana. Pari kertaa kyllä söin lasten kanssa hotellin aamiaisbuffassa, kun mies oli sukeltamassa ja yhtenä aamuna huonovointinen. Kuusivuotiaalta aamiainen olisi maksanut jo 230THB, mutta naispuolisena Tarjoushaukka Jormana puhuin ilmaisen aamiaisen kuusivuotiaalle (mun mies ei täällä oikeasti ikinä jaksa tinkiä tai neuvotella muutamien eurojen takia, mutta MINÄ jaksan kyllä!!!). Hän sanoikin, että olen samanlainen kuin hänen tätinsä, että terkkuja vaan B:lle!
Aamupalabuffa oli oikein mainio, ja tarjolla oli lähes kaikki ja vähän enemmänkin. Itse en ole niin mieltynyt tosin syömään pizzaa tai currykanaa aamupalalla 😀 .

Hotellin aamupala oli monipuolinen ja siellä oli varmasti jokaiselle jotakin.

suosittelisinko?

Meidän piti viihtyä hotellissa vain 7 yötä, mutta jälleen kerran meillä oli ongelmia päätöksenteossa; Lähteäkö Koh Kodille vai jonnekin muualle? Päädyimme siis jäämään hotelliin vielä kahdeksi yöksi, koska halusimme miettimisaikaa ja olimme viihtyneet niin hirveän hyvin. Hotelli tarjosi meille ”special discount” hintaa, jos päättäisimme ollakin kolme yötä ja 10€:n alennuksesta ilahtuneena päätimme tarttua siihen. Loppujen lopuksi viihdyimme Mercure Hideawayssä siis 10 vuorokautta. Kokemus oli kaikin puolin hyvä ja voinkin lämpimästi suositella hotellia.

 

Joko luit:

Ensikertalaisen kokemus Qatar Airways -lentoyhtiöstä

Eikö Thaimaa ole jo nähty??