Hae
Katri Gruner

Millä summalla kuukaudessa eläisit unelmiesi elämää?

Meillä oli tänään mieheni ja ystäväni kanssa mielenkiintoinen keskustelu: Pohdimme, että millä summalla kuukaudessa voisimme elää toivomanlaistamme elämää? Eli mikä rahamäärä kuukaudessa pitäisi jäädä verojen ja pakollisten kulujen jälkeen käteen, jotta voisi harrastaa elämäntyyliä, joka ei olisi pelkästään ”välttävää”, vaan oikeasti sellaista yltäkylläistä?

Meitä on tietysti moneen junaan ja ihmisillä on HYVIN erilainen näkemys siitä, millainen elämäntyyli on omille tarpeille riittävää. Paljon riippuu myös siitä mihin on tottunut; Jos on vähävaraisesta perheestä, niin silloin yleensä ei osaakaan haaveilla hyvin yltäkylläisestä elämästä. Jos taas on aina tottunut hyvään, saati luksukseen, niin saavutetuista eduista on vaikeaa luopua. Itse olen hyvin tavallisesta perheestä, jossa molemmat vanhemmat tekivät kovasti hommia ja palkka riitti juuri elämiseen. Välillä oli myös tosi tiukkoja aikoja. Emme esimerkiksi koskaan matkustelleet ulkomaille kun olin lapsi, mutta toisaalta koen samalla, että en jäänyt mistään paitsi. En osannut kaivata lomia aurinkorannoille tai edes sitä, että koko perhe olisi kiertänyt huvipuistoja tai nähtävyyksiä täällä kotimaassa.

Luin hieman tähän aiheeseen liittyvän artikkelin kaksplus.fi -verkkosivuilta.  Siihen on haastateltu pitkäaikaisinta ystävääni Karoliinaa, jolla on hyvin minimalistinen elämäntyyli hänen perheensä kanssa. Ihailen suuresti Karon valintoja, joissa kantavina teemoina ovat kulutuksen ja jatkuvan ostamisen vähentäminen ja eettisten arvojen kunnioittaminen. Vaikka mielipiteemme varmaan jollain tasolla poikkeavat toisistaan (itse esimerkiksi kaipaan asumiseen tilaa ja avaruutta talon sisällä ja ulkona), niin en itsekään saa mitään tyydytystä jatkuvasta ostelusta ja tavaran haalimisesta. Toki varmasti kuluttaisin rahaa nykyistä enemmän, mutta pahin shoppailuintoni on laantunut sitten nuoruusvuosien. Silloin käytännössä tuhlasin kaiken, mitä sain.

 

Mihin asioihin sitten käyttäisin rahaa nykyistä enemmän?

  • Matkustelisin kotimaassa ja ulkomailla. Haluaisin kiertää etenkin näin kesällä Suomea ja yöpyä ihanissa pienissä hostelleissa ja käydä erilaisissa tapahtumissa. Talvella olisi mukava mennä Lappiin perheen kanssa, mutta budjettimatkalle en sinne asti halua lähteä.
  • Käyttäisin rahaa sisustamiseen ja remontointiin. Ostaisin meille joitakin kalusteita ja uusisin pintoja. Nykyisessä asunnossamme pitäisi tehdä pari isompaa remonttia, joihin uppoaa n.15-20k. Ompelisin parit verhot ja ostaisin sisälle lisää viherkasveja.
  • Käyttäisin siivoojan palveluita joka viikko. Siivoaminen omalta kantiltani katsottuna on todellista ajan tuhlausta!
  • Uusisin meiltä kaikki peitot, tyynyt, lakanat ja osan pyykeistä. Meillä käy paljon yövieraita, useita kertoja kuukaudessa. Ostaisin hyvälaatuiset peitot ja tyynyt meille ja myös vieraille. Lisäksi ostaisin jotkut pellavaiset lakanat ja laittaisin vanhat kierrätykseen.
  • Käyttäisin rahaa pihan laittamiseen. Puutarhan hoitaminen on YLLÄTTÄVÄN kallista; Esimerkiksi kukat ovat melko tyyriitä. Opettelisin myös kasvattamaan itse vihanneksia sillä ajalla, joka jää siivoamisesta.
  • Ostaisin itselleni ja miehelleni kunnon pyörät. Itselläni on miehen tädin vanha pyörä, joka pysyy hädin tuskin kasassa. Lisäksi satsaisin muihinkin harrastusvälineisiin; Kunnon suksiin koko perheelle (laskettelu ja murtomaahiihto), SUP-lautaan ja ostaisin kotiin spinning-pyörän talveksi.
  • Ostaisin meille mehupuristimen ja tekisin paljon tuoreista vihanneksista ja kasviksista mehuja.
  • Ostaisin joka viikko ruokakassin jollekin sitä tarvitsevalle Apuna RY:n kautta.

Tässä on oikeastaan ne asiat, joihin ylimääräistä rahaa käyttäisin. Mielestäni ”unelmani” eivät ole mitenkään övereitä, enkä oikeastaan haaveile mistään luksuksesta. Mikä on sitten se summa, jonka pakollisten verojen ja menojen jälkeen toivoisin jäävän käteeni?

 

Olen laskeskellut, että n.3000€. Tästä summasta toki sijoittaisin ainakin 500€. Kuuntelin juuri perjantaina Bisnesnaisen eli Sanna Kinasen IG-liven, jossa hän antoi vinkkejä oman talouden hallintaan. Hänen oma tapansa jakaa kulutettava raha oli seuraavanlainen

  • 55% pakolliset menot
  • 10% pitkäaikaissäästö ostoja varten (esim. matkat, yllättävät rahanmenot)
  • 10% sijoittaminen
  • 10% opiskelu ja itsensä kehittäminen
  • 10% huvi ja hauskanpito (esim. ravintolat, tapahtumat, hemmottelu, vaatteet)
  • 5% hyväntekeväisyys

Minusta tämä on sellainen jaoittelu, jonka aion ottaa itsekin tavoitteeksi! Toki vielä toistaiseksi se ei ole mahdollista tulojeni ollessa todella epäsäännölliset, mutta sitä kohti mennään. Hirveästi tämä riippuu asuinkustannuksista ja ylipäätään omasta tulotasosta, koska itselleni kädestä suuhun -elämäntyyli on liiankin tuttua. Itse en osaa ajatella pelkästään niitä ”pieniä menoja”, vaan koko ajan koetan miettiä kuinka saan omia tulovirtojani lisättyä!

Joko luit: VIISI TAPAA, JOLLA VOIT KARTUTTAA MATKA- TAI MUUTA BUDJETTIA!

Minkälainen summa sinulle kaikkien pakollisten menojen jälkeen olisi riittävä ja oletko tällä hetkellä tyytyväinen tulotasoosi? Ehditkö myös nauttimaan tuloistasi toivomallasi tavalla?

Motivaation ailahtelua…

Mä oon sellainen ihminen, että mulla on selvästi huomattavissa erilaisia kausia treenin ja terveellisen ruokavalion suhteen. Välillä menee TOSI hyvin ja se hyvä putki jää ikäänkuin päälle. Silloin fiilis on hyvä ja on sellainen olo, että TÄLLAISTA mun elämän pitää olla. Itse olen esimerkiksi oppinut nauttimaan siitä pienestä kivusta, joka treenin jälkeen jää, koska tiedän treenanneeni tehokkaasti.

 

Oma ongelmani on treenin ja muutenkin terveellisen elämän suhteen suhteellisuustajun puute. Mun oma ideaali olisi elää TOSI terveellisesti ja käyttää treeniin joka päivä vähintään tunti. Se tosin on vain mun oma ihanneajatus, joka ei todellakaan ole välttämättä kovin realistinen Mulla ei olisi rehellisesti sanottuna tällä hetkellä mitään eväitä, energiaa tai mahdollisuuksia esimerkiksi siihen, että treenaisin joka päivä. Tai ainakin niin musta tuntuu.

Parempaa ajankäytön suunnittelua?

Tuskin olen ainoa äiti, joka omien töiden jälkeen menee hakemaan lapset hoidosta ja sen jälkeen on perus ruoanlaitto ja kaikenlaista pikkuhommaa kotona. Se on se slotti, kun olisi tsäänssi lähteä salille tai muualle liikkumaan. Toinen vaihtoehto olisi aamulla ennen töitä. Ihan myöhäinen ilta ei tule itselläni kuuloon, koska huomaan olevani jo siinä seitsemän maissa väsymispisteessä. Usein tosin jatkan itse vielä hommia lasten mentyä nukkumaan, jos mulla on jotain keskeneräisenä.

Yksi vaihtoehto itselleni olisi aamutreeni, mutta tässä törmäämme isoon ongelmaan: Kuinka herätä niin, ettei herätä vieressä nukkuvaa miestä? Hän ei ole kovin ilahtunut siitä, jos herää omaan herätyskellooni 6.00 koska hän itse haluaa nukkua seitsemään (hänkin tekee usein töitä yömyöhään). Eli jos teillä on tähän joku ratkaisu, niin kuulisin erittäin mielelläni!

Ruokavaliossa 80/20 systeemi

Ruokavalion suhteen puhutaan usein pareton periaatteesta; Kun 80% ruokailusta on kunnossa, niin 20% voi lipsua. Eli kärjistetysti; Jos syöt päivittäin 4 ateriaa, niin viikossa 5 ateriaa voi olla vähä epäterveellisempää ruokaa, eikä se vielä silti romuta kokonaisuutta. Tässäkin on tietysti oltava järki, eli en suosittele esimerkiksi syömään viittä pitsaa tai viittä Triple whopper -ateriaa viikossa. Lisäksi tietysti niiden muiden aterioiden pitäisi olla ravitsemuksellisesti ihan priimaa ruokaa, eli jokaisella aterialla kasviksia, hyviä rasvoja, kuituja ym… Ja ainakin itse voin myöntää, että esimerkiksi tänään lounaaksi syömässäni feta-parsakaalileivässä ei ollut kaikkea noita ainakaan riittävästi!

Itselläni kaikista eniten apua on hyvästä esivalmistelusta ja tämä pätee oikeastaan kaikkiin aterioihin; Aina kun valmiina on lämmintä ruokaa, valmiiksi pilkottuja vihanneksia naposteluun, välipalaa (kuten esimerkiksi tuorepuuroa tai valmiiksi pilkottuja hedelmiä) ja jotain ns. terveellisempää kahvileipää (kuten vaikka siemennäkkäriä) niin terveellinen ja säännöllinen syöminen on paaaljon helpompaa. Itse koitan muistaa laittaa myös kellon muistuttamaan lounasaikaan, koska työskentelen kotona. Täällä kukaan ei tule kyselemään ”joko söit lounasta”…

Ihan ok:kin voi riittää

Puhuin alussa siitä, että usein omat vaatimukset itselle eivät välttämättä ole kovin realistiset. Itse koitan muistuttaa itseäni armollisuudesta ja siitä, että esimerkiksi nousujohteinen kehitys treenissä ei vain juuri nyt ole mahdollinen. Välillä tulee vaan viikkoja, että treenimäärä jää yhteen tai kahteen. Tai päiviä, kun huomaan illalla, että olen syönyt vain aamupalan. Silti kultainen keskitie on ihan hyvä ja omaa tapaa elää on turha verrata muiden tapaan.. Jollain toisella ihmisellä voi olla paljon vähemmän vastuita elämässään ja enemmän aikaa käyttää vaikkapa omiin harrastuksiin.  Itse pidän mielessä se ”minimimäärän” johon pyrin ja se ei ole lähelläkään sitä täydellistä suoritusta. Välillä onneksi tulee myös niitä tosi hyviä viikkoja, pääsee lähemmäksi unelmaansa.