Hae
Katri Gruner

Varo mitä puhut ääneen!

Minulla on ollut viime aikoina useampikin sellainen kokemus, että olen sanonut jonkin toiveen ääneen (ehkä myös useammalle ihmiselle saman asian) ja kappas! Pari päivää menee ja BOOM, toive toteutuu! Jopa sellainen asia, jota olen saattanut toivoa vain hetkellisesti on sitten toteutunutkin ja jälkeenpäin olen ajatellut, että hitto kun piti mennä sanomaan ääneen tämäkin.

Mitä sitten olen onnistunut houkuttelemaan luokseni?

Noin pari viikkoa sitten koin sellaisen ”mutsi romahtaa” -hetken, jolloin tuntui, että en vaan jaksa. Tämä on varmaan kaikille äideille melko tuttua huttua. Teki mieli heittäytyä maahan vaan makaamaan ja huutaa. Olin jo selaamassa äkkilähtöä itselleni, koska olin jotenkin niin mitta täynnä kaikkea huutoa ja itkua. En muista, olisiko takana ollut vielä kaiken päälle hyvin valvottu yö. Sanoin miehelle, että pitäisi varmaan tulla kipeäksi, että saisi edes joskus levätä luvan kanssa.

No, arvaatte varmaan mitä kävi. Meni muutama päivä ja tulin kipeäksi. Ja todellakin – sain ansaitsemani levon!

Toinen tilanne liittyy myös lapsiin. Olimme puistossa ja pakko sanoa tähän väliin, että en todellakaan ole mikään kovin innokas puistoilija. Lähden sinne kuitenkin sen takia, että lapset saavat liikuntaa ja he tykkäävät siitä. Välillä käy kuitenkin niin, että puistossa syntyy joku kahnaus tai riita ja yleensä pienempi ottaa käyttöön parhaan aseensa – huutoraivarin! Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun raahaan huutavan kolmevuotiaan ja hänen potkupyöränsä kotiin selkä hiessä. Kun taas jälleen tällainen edellämainittu episodi oli taisteltu loppuun sanoin miehelle, että ”Olen valmis syksyyn, sateeseen ja myrskyyn, Eipähän tarvi enää lähteä tonne puistoon tappelemaan ja raivoamaan!”.  Seuraavana päivänä  sitten alkoikin sataa kuin Esterin peestä… Ja aika lailla onkin sadellut siitä lähtien 😀 !

Sitähän sä kysyit!

Olen myös viime aikoina miettinyt, mitä erilaisia uusia ansaintakanavia minulla voisi olla. Match by K:n pyörittäminen riittää tässä vaiheessa kattamaan kulut, mutta sen lisäksi haluan, että minulla on useampia eri tulonlähteitä. Yrittäjänä ei yleensä kannata muutenkaan laittaa kaikkia munia samaa koriin. Aloin sitten miettiä, että haluaisin jostain työn, joka toisi mulle kuukaudessa n.1500€:n lisätulon. Tällä hetkellä tuloni koostuvat MBK:n lisäksi satunnaisista liikunnanohjauskeikoista, sekä blogista/somesta.

Kun olin sanonut tästä muutamallekin kaverille, niin seuraavana päivänä puhelimeni soi ja vanha pomoni tarjosi minulle loppuvuoden kestävää sijaisuutta. Työ olisi kuitenkin ollut päivätyö ja minulla on niin paljon asiakastapaamisia ja muita työkeikkoja jo sovittuna syksylle, etten voi sitoa itseäni 8-16 työhön viitenä päivänä viikossa. Uskon, että tulossa on vielä jotain parempaa. Oli kuitenkin ihana huomata, että mahdollisuuksia alkaa tulla, kun itse uskoo siihen.

Tämä tuntuu toimivan!

Koska tämä tuntuu toimivan niin hemmetin hyvin, niin olisipa hienoa voittaa huomenna lotossa joku mukavan kokoinen summa! Ilmoittelen blogissa myöhemmin, että miten kävi….. Tai parhaimmassa tapauksessa ette kuule minusta vähään aikaan! 😉

HUOMIOHUOMIO!

Oletko jo tutustunut Unelmakartta-iltaani? Käy lukemassa lisää täältä ja varaa paikkasi!

 


Joko luit

MIKÄ UNELMISTASI OVAT VIELÄ TOTEUTUMATTA?

”Äiti, mä oon netissä!”

Lapsien näkyminen netissä herättää hyvin voimakkaita tunteita. Jotkut ovat tosi tarkkoja siitä, että omat lapset eivät saa näkyä esimerkiksi somessa ja jotkut taas laittavat lapsien kuvia ja videoita kaikkien nähtäville. Itse olen laittanut blogiin kuvia lapsista, mutta vähemmän viimeaikoina. En miellä blogiani perheblogiksi, joten siinä on yksi syy siihen, miksi lapsista on harvemmin juttua tai kuvia. Olen myös alkanut miettiä paljon sitä mitä haluan lapsistani nettiin laittaa ja haluanko enää mitään. En ole silti sitä mieltä, että lastensa kuvia nettiin laittavat toimisivat jotenkin väärin. Tajuan, että lapsia pitää suojella, mutta lasten näkyminen on minusta ihan normaalia. Minusta ei ole väliä näkyykö lapsi jonkun yksittäisen ihmisen IG videolla tai telkkarimainoksessa.

Kun 6 vee itsensä netistä löysi…

Asia tuli meillä ajankohtaiseksi, kun 6-vuotias löysi kuvansa netistä. Hän ei siis mitenkään yksinään googletellut, vaan itseasiassa hänen isotätinsä löysi kuvan vahingossa. En ole itseasiassa aivan varma, miten tämä oli mahdollista, koska lapseni nimellä googlettaen häntä ei löydy. Mutta oli miten oli, niin lapseni kuva oli tullut häntä itseään googlessa vastaan. Se oli luultavasti liittynyt johonkin avainsanaan.

On pikkuisen vaikea selittää ylipäätään noin pienelle lapselle, että mikä on internet. Hän tietää, että internetyhteyttä tarvitaan, jotta Netflix toimii ja Pokemonpeli skulaa. Mutta muuten hän ei osaa vielä hahmottaa sitä. Nähtyään oman kuvansa ruudulla hän on paljon kysellyt, että ”äiti oletko sinäkin netissä?” ja ”äiti, mitä sinä siellä netissä teet?”. Hän itse pelkää eniten sitä, että joku aikuinen tämän episodin seurauksena tulee ja kaappaa hänet. Toki vakuuttelin, että näin ei tule tapahtumaan.

Onko väliä missä somessa lapsi näkyy?

Lapseni serkku on esiintynyt paljon mainoksissa ja on mm. Hennes & Mauritzin sivuilla ollut jo muutaman vuoden ajan mallina. Oli siis helppo ottaa serkku tässä vertauskohteeksi; Hänellekään ei ole mitään pahaa tapahtunut, vaikka hän onkin näkynyt monessa paikassa.
Silti en voi väittää, etteikö minulle olisi tullut jotenkin tosi huono omatunto tästä kaikesta. Tiedän, että en ole tehnyt mitään laitonta tai väärää, mutta on varmastikin parempi pitää lapset pois somesta pääosin. Toki edelleen voi tulla kuvia, jossa he eivät ole niin tunnistettavissa. Toisaalta sitten taas olen antanut luvan, että lapsiamme saa kuvata dagiksen blogiin tai lehtijuttuihin, joten tässä on taas vähän ristiriitainen fiilis. Miten se eroaa sitten vaikkapa tästä blogista…? Eli onko jokin kanava toista pahempi?

Edessä on vielä se aika, kun lapsi alkaa itse laittamaan itsestään matskua netin syövereihin. Ahdistaa jo etukäteen!

Onko oma lapsesi näkynyt esim FB:ssä tai instagram-tililläsi? MIllaisia ajatuksia herää?