Hae
Katri Gruner

Millainen prosessi oli löytää sopiva koti meille?

Olemme asuneet nyt vuoden tässä nykyisessä kodissamme Sipoossa Sipoonrannassa. Tuntui luontevalta kirjoittaa kodinvaihtoprosessista nyt, kun siihen on nyt saanut etäisyyttä.

Ne jotka seuraavat minua Instagramissa saattavat muistaa, että uuden talon löytäminen ei todellakaan ollut mikään läpihuutojuttu; Kävimme katsomassa ensimmäistä taloa kesäkuussa 2019 ja sen ja tämän talon välissä oli 20 muuta kohdetta. Alue ulottui Kirkkonummelta Sipooseen, eli aika laajalla skaalalla mentiin. Pakko myöntää, että osa taloista oli kyllä jo paperilla meille ihan sopimattomia (eli tyyliin valmiiksi liian pieniä tai huonolla sijainnilla) ja mun mies ei suostunut osaa tulla edes katsomaan kanssani 😀 . Itse olen ikuinen optimisti ja mieheni edustaa sitten sitä realismia. Joka oli kyllä ihan hyväkin juttu!

Välillä olin kyllä ihan lopen uupunut siihen, ettei mikään talo lopulta ollut sopiva. Meillä oli kriteerinä mm. ruotsinkielisen ala-asteen läheisyys ja se asetti jo aikamoisia ehtoja uudelle kodille. Meillä oli vielä backup planina jäädä vanhaan kotiin asumaan, mikäli emme olisi löytäneet sopivaa kotia ennen koulujen alkuja. Vanhassa kodissamme ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta minä en vaan viihtynyt Helsingissä.

kaikki verkot vesille!

Tämä nykyinen kotimme ei ollut julkisesti myynnissä missään, vaan löytyi somen kautta. Kannattaa ehdottomasti asuntoa etsiessä hyödyntää myös FB-ryhmät! Olin laittanut verkkoja vesille eri paikkoihin ja nykyinen naapurimme oli huomannut ilmoitukseni, joten oikeastaan häntä saamme kiittää isosti. Pakko myöntää, että Sipoonranta ei ollut meillä edes mikään ns. toivesijainti, vaikka sille ei mitään erityistä syytä olekaan. Ehkä alue oli meille vaan sen verran tuntematon.

Ennen tätä nykyistä kotia löytyi vain muutama edes hieman potentiaalinen kohde, yksi Kirkkonummella ja kaksi Sipoosta. Kirkkonummen talo oli upea ja iso talo ihanalla tontilla, mutta 70-luvulla rakennetun talon rakenteista oli löytynyt sädesientä. Siihen taisteluun meillä ei ollut kiinnostusta lähteä ja skeptinen oli myös käyttämämme asiantuntija. Yksi potentiaalinen talo Sipoosta oli riittävän iso, hyvällä sijainnilla ja isolla tontilla, mutta todella kallis ja olohuone oli pimeän tuntuinen. Ullakon muuttaminen avaraksi tilaksi ja katon puhkaiseminen olisi vienyt varmaan ylimääräiset 50k. Lisäksi lähes uuden talon materiaalivalinnat olivat aika vanhanaikaiset.

Juuri ennen tämän talon näyttöä kävimme Sipoon Boxissa katsomassa erästä tosi kiinnostavaa taloa, joka oli etenkin ulkoa ihan mieletön. 7000 neliön tontille olisi voinut perustaa vaikka lammasfarmin 😀 ! Tämän kohteen kiinteistövälittäjällä ei valitettavasti tuntunut olevan hirveästi motivaatiota myydä taloa, joten meidänkin innostus siinä sitten lopahti. Lisäksi talolta oli lähemmäs 2km bussipysäkille, joka taas oli meille iso ongelma. Tässä talonostoprojektissa taas huomasi, miten paljon välittäjä voi vaikuttaa asiakkaan motivaatioon tutustua kohteeseen. Minulle tuli tunne, että tämä koti ei voinut olla meitä varten.

jostain kannatti joustaa

Meidän yksi kriteeri uudelle talolle oli se, että tontti olisi iso(hko). Huvittavaa kyllä, tässä meidän nykyisessä talossa oli sitten kaikista pienin tontti kaikista katsomistamme kohteista. Tämä talo oli kuitenkin ensimmäinen kohde, joka oli niin kiva, että sinne pystyi kuvitella muuttavansa heti sisään. Kaikki materiaalivalinnat oli myös meidän makuumme sopivat ja tilaa oli riittävästi. Lisäksi talo oli suht uusi (7v vanha) ja meni budjettiimme. Lisäksi saimme ”kaupan päälle” uima-altaan, josta ei osattu edes unelmoida ennen!

Vaikka tämä talo ei ollut aivan sellainen, kuin mitä olimme alunperin miettineet, niin nyt ajattelen, että teimme 100% oikean päätöksen! Olen aivan rakastunut Sipoonrantaan alueena ja meillä on aivan ihanat naapurit (terveisiä!!!). Lapsellamme on 1,5km matka kouluun ja dagikseen on 2,5km. Kotimme on aivan meren lähellä ja vaikka meri ei minulle ole tuttu elementti, niin sitä on ihana katsoa ja kesällä rannassa kävellessä on tunne, kun olisi ulkomailla. Kaikista parasta mielestäni on kuitenkin se, että talo tuntuu kodilta ja täällä on ihana rauhallinen ja hyvä energia. Kotiin on aina hyvä tulla.

 

Onko teillä uuden kodin etsintä päällä vai jo löytynyt? Oliko prosessi helppo vai aiheuttiko se enemmän harmaita hiuksia?

Miksi IG on nykyään niin väsynyt paikka?

Pidin aamulla IG-liven, jossa kerroin tuntojani siitä, miksi minulla on mennyt viimeisen puolen vuoden aikana täysin maku Instan sisältöön.

Minua on itseasiassa jo pitkään houkutellut pidempi sometauko ainakin ajatuksen tasolla. Asia ei tietenkään ole niin yksinkertainen omalla kohdallani, koska Instagram on minulle myös osittain työ. Siksi sieltä pois oleminen omalla kohdallani tietysti tarkoittaisi, että voisin myös heittää hyvästit kaikille yhteistöille ainakin hetkeksi. Sisällön tuottaminen säännöllisesti, eli päivittäin on edellytys sille, että sosiaalista mediaa voi tehdä työkseen.

Toinen asia on tietysti se, että rakastan tuottaa sisältöä someen! Minusta on ihana saada kommentteja, jakaa vinkkejä teille seuraajille ja toivottavasti tuoda myös piristystä jonkun päivään. Oikeastaan tässä tuleekin se syy, miksi itse koen saavani IG:stä yhä vähemmän ja vähemmän: Sen sisältö on mennyt viime aikoina todella puuduttavaan suuntaan! Ongelma ei siis ole siinä, että roikkuisin liikaa somessa (no joo, välillä sekin), tai se, etten keksisi mitään sisältöä omaa someeni. Suurin oivallus on, että löydän IG:stä yhä vähemmän ja vähemmän kiinnostavaa sisältöä.

Parhaillaan some saa liikkelle ja viihdyttää!

Minusta koko sosiaalisen median tarkoitus on antaa seuraajille jotain näistä neljästä

  • Hyvää viihdettä
  • Inspiraatiota
  • Vertaistukea
  • Vinkkejä

Kuten livessäkin kerroin, niin minulle on käynyt monta kertaa niin, että olen rötköttänyt sohvan pohjalla ja katsonut jonkun pirtsakan jumppapirkon sisältöä ja innostunut niin, että olen itsekin pompannut sohvalta ylös! Tämä ihminen on siis konkreettisesti motivoinut minua sisällöllään lähtemään liikkumaan. Sitten on muutamia tyyppejä, jotka ovat tosi viihdyttäviä omana itsenään ja oikeastaan on aika lailla sama mitä he tekevät tai höpöttävät, niin sitä on kiva katsella. Tietysti meikkivinkit ja -videot kiinnostaa myös aina. Niitä tallennan myös paljon ja sitten kun on joskus lähdössä jortsulle, niin voi hakea inspiraatiota omaan meikkiin.

Pelkkää mainosta ja koronaa

Valitettavasti jatkuva mainostaminen on asia, joka minua on alkanut tökkimään valtavasti Instassa. Myös somemainosten tekeminen on taiteenlaji, eli eivät tietenkään kaikki mainokset huonoja ole. Feedissä mainokset minua eivät niinkään harmita, koska epäkiinnostavien mainosten ohittaminen on helppoa. Enemmän harmittaa se, jos vaikuttajan storyistä noin 80% on mainoksia ja samasta aiheesta on noin 100 storyä. Toki myös yhteistyöstoryt voi toteuttaa hyvin ja mielenkiintoisesti ja silloin niitä katsoo toki mielellään. Mainokset ovat tylsiä, mutta eivät sentään vaikuta samalla tavalla mielialaan negatiivisesti, kun nyt koko IG:n vallannut suosikkiaihe: Korona.

En tiedä tuntuuko muista siltä, että nykyään joka toinen postaus käsittelee koronaa, rokotteita tai jotain salaliittoja. On kuvia ja videoita puolesta ja vastaan ja ihmiset kiistelevät, haukkuvat ja mustamaalaavat toisiaan kommenttiosioissa. Anteeksi nyt vaan, mutta itseä ei voisi vähempää kiinnostaa tämä koronasta raivoaminen! Varmaan johtuu myös siitä, että olen itse kaikkea muuta kuin minkään asian aktivisti, mutta minusta koko korona aiheena alkaa olemaan jo todella puuduttava ja oikeasti siitä on vaan liikaa jauhettu. Osa näistä jutuista korkeintaan viihde-kategoriaan!

Kun ärsyynnyt – lopeta selaaminen!

Huomaan, että tulen itsekin ärtyneeksi, kun luen vihaisten, näsäviisaiden ja ns. elämämkoulu-ihmisten juttuja. Vaikka ei edes itse osallistu keskusteluun, niin pelkästään niiden keskusteluiden lukeminen vaikuttaa negatiivisesti omaan energiaan. Minusta on varsin hullunkurista, että jotkut ihmiset sanovat olevansa ”vapaita pelosta ja vihasta” ja he ovat kuitenkin niitä, jotka itse levittävät päivät pitkät somessa ahdistusta ja pelkoa kauhuskenaarioilla. Lisäksi muistutan, ettei kenenkään ole pakko ”valita puolta” tai ottaa kantaa jos ei halua. Omien mielipiteidensä kanssa voi olla ihan neutraalilla tasolla.

Olen huomannut, että on todella hyödyllistä tarkastella millainen olo itselle IG:n (ja tietysti muunkin somen) käytöstä tulee. Tottakai negatiiviset asiat vetävät ihmisiä puoleensa ja Itse ainakin jään liian helposti lukemaan kommentteja. Sen jälkeen totean, että taas kului elämästä 2 minuuttia hukkaan ja tämän lisäksi annoin vielä lisänäkyvyyttä jollekin postaukselle lukemalla sitä itse.

Toisten ihmisten toimintaan on mahdotonta vaikuttaa, mutta voin vaikuttaa omaan toimintaani ja somen kulutukseeni. Voin itse asettaa rajat sille, millaista sisältöä halua katsella ja kuunnella. Voin myös lopettaa sellaisten vaikuttajien seuraamisen, joiden sisältö ei tunnu enää mielekkäältä. Elämässä on mielestäni ihan tarpeeksi haasteita ilman, että jakaa vielä päivittäin tuntemattomien ihmisten negatiivisia tunteita.

Toivottavasti joku sai ajatuksistani edes hieman kiinni!

Millaisia ajatuksia sinulla on Instasta tänä päivänä?